Hoitohenkilökunnalle myönnettävä omantunnonvapaus

Kun näin tämän adressin, koin suurta iloa sydämessäni! Niin, olen lääkäri, joten minulla on varsin kattavat tiedot sikiön kehitysopista, embryologiasta. Kun siittiö ja munasolu yhtyvät ja alkavat jakaantua, sikiön alku on geneettisesti täydellinen ihminen. Elimet kehittyvät varhain. Sydän alkaa lyödä aikaisin, aivot kehittyvät, maksa, munuaiset, kaikki elimet. Sikiö on pieni ihminen. Sikiön pitämistä ihmisenä pidetään yleisesti nykyään vanhoillisena ja hassunakin ajatuksena. Tieteellisesti ja loogisesti se on kuitenkin aukoton ja perusteltu näkemys. Siksi, että mitään muutakaan loogista ja perusteltua hetkeä ei hedelmöittymisen ja syntymän välillä voida määrittää jolloin ihmisestä tulisi ihminen. Abortoidun sikön sydän lyö ja pieni soma elimistö on kehittynyt ihmeellisellä tavalla. Syntymässä se (siis ihmiseksi tuleminen) ainakin on liian myöhäistä, jokainen tietää sen jo järjellään. Moni sanoo ettei sikiö tunne. Kyllä se tuntee. Moni sanoo ettei sillä ole tajuntaa eikä se vielä ymmärrä. Siinä tapauksessa syntynyt lapsikaan ei ole ihminen, eihän lapsi synnyttyään vielä hahmota, ajattele, ymmärrä. Mene sanomaan tuoreelle isälle tai juuri synnyttäneelle äidille ettei lapsenne ole ihminen! Niin, jos katsomme tiedettä ja logiikkaa, niin monen nykyihmisen ajattelun perustaa, on hvyin perusteltua sanoa että hedelmöittynyt munasaolu joka jakaantuu solutasolla, on alusta alkaen ihminen. Monesti aborttiasiaa lähdetään lähestymään epäloogiselta suunnalta. Argumentoitoidaan että jokaisen lapsen tulee olla haluttu, ja niin edelleen. Toki. Mutta oikea, tai sanotaanko myös että looginen ja perusteltu, lähtökohta on se että jokaisella ihmisellä on oikeus elää. Myös syntymättömällä. Elämässä voi olla ongelmia - jo ennen syntymää. Usein ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista, eikö niin? Oikea ratkaisu ongelmiin ei ole tappaminen. Sen sanoo niin Iso kirja, lakikirja, kuin ainakin minulla, myös sydämeni ääni. Eikä se ääni tule pelkästään sydänläpistä. Myös kysymykset muuttuvat kun katsantokanta muuttuu. Kun kysymykset muuttuvat, vastaukset muuttuvat. Kun vastaukset muuttuvat, todellisuus muuttuu. Monille on vaikea hyväksyä ajatusta, mutta esittämäni logiikan nojalla äidillä ei enää ole, ainakaan täyttä, päätäntävaltaa sikiön asioista. Kyseessä on kuitenkin kaksi itsenäistä ihmiselämää, äitä ja lapsi, jotka ovat hetken yhdessä mitä intiimeimmällä tavalla. Uusi elämä on syntynyt. Elämä jolla on oikeus elää. Jos äidin terveys tai henki ovat vaarassa, toki äiti silloin voi tehdä päätöksiä molempin osapuolien puolesta parhaalla katsomallaan tavalla parhaan ymmärryksensä mukaisesti. Ei kai muutakaan keinoa ole, sikiö kun on hieman hiljaisempi osapuoli tässä suhteessa.
Tämän adressin keskustelupalstan on tuskin tarkoitus olla tyhjentävä keskustelu aborttiasiasta. Mielestäni adressin henki ei ole tuomitseva tai päällekäyvä. Mutta kuten adressin kirjoittajamäärästäkin näkyy, moni ihminen kokee ettei halua olla mukana aborttien teossa. Ehkä edes osittain minunkin mainitsemista syistä. Moni kokee asiasta suunnatonta taakkaa sisimmässään, ehkä hiljaisia kyyneleitä, unettomia öitä. Tarkoitus ei ole kirjoitustyylillisesti vedota tunteisiin. Enemmänkin koen puhuvani monien puolesta, lauseita joita ei ehkä osata edes aina muotoilla. Perustelemani logiikan valossa olisi tuskin väärin kieltää aborttia muista kuin ehdottomisita terveydellisistä syistä kokonaan. Edes sitä ei tässä ajeta. Mielestäni on kohtuullista esittää lakisääteistä omantunnon vapautta sellaisille ihmisille jotka vakaumuksellisista ja/tai eettisistä syistä eivät halua olla mukana aborttien teossa ja toimiketjussa. En pureude sen pidemmin kahteen jo muissa teksteissä laajalti esiintulleisiin asioihin mutta mainitsen ne lyhyesti tässäkin: 1) Yleinen Eurooppalainen linja on lakisääteinen omantunnonvapaus. Miksi Suomi poikkeaisi tästä laajalti hyväksytystä ja käytännössä toimivaksi havaitusta linjasta? 2) Suurin osa aborteista tehdään hyvin relatiivisista ns. sosiaalisista syistä. Silti keskustelufokus on yleensä marginaalissa eli erikoistapauksissa kuten fataaleissa epämuodostumissa, insestissä tai raiskauksissa. Kun puhun marginaalista, en puhu laaudillsesti vaan määrällisesti. Tämä vääristää koko aborttikeskustelun, mielipidevaikuttamisen linjoja ja ihmisten mielikuvia. Hieman sama asia kuin ostaisi Rolls-Roycen ja vaihtaisi harvakseltaan tuulilasin pyykimet, jotta autoilu tulisi mahdollisimman halvaksi. Ymmärsitte idean? Kuskustelun ydin tulee olla asian ytimessä. Marginaalisten linjojen tärkeiden yksittäistapausten kanssa tapahtuva työ tapahtuu yksittäistapausten kanssa käytännön elämässä ja tietenkin myös terveydenhuollossa. Tuskin kukaan kieltäytyy keskustelemasta poikkeustilanteissa. Joskus poikkeavat tilanteet vaativat sovellettuja linjoja. Lääkärinä ymmärrän tämän erittäin hyvin. On kuitenkin hyvä tunnustaa realiteetit, sosiaalisten aborttien määrä on ristiriidassa maamme hyvän sosiaalihuoltojärjestelmän kanssa. Toivottavasti tämäkin kirjoitus on rikkana rokassa ja tippana meressä tämän upean ja jalon asian eteenpäinmenossa. Hyvät ystävät, vielä on aikaa vaikuttaa, allekirjoittaa, jakaa eteenpäin. Kiitos. (tekstiä saa halutessaan lainata)