Koirakuiskaaja Cesar Millan pois TV:stä

Ketju on jo vanha, mutta pakko kommentoida ja lausua sananen Cesar Millanin puolesta. Suurin tunne on ehkä turhautuminen lukiessani näitä viestejä. On totta, että tarpeeton kipu on tarpeetonta kipua, mutta kuka voi varmuudella sanoa leikatun TV-ohjelman perusteella, mikä tilanne todellisuudessa on? Kukaan meistä ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Mahdollista varmasti myös pätevälle koirapsykologille, vai mitä? Ihmisillä on vaan niin kova tarve lyntätä toinen pienimmästäkin syystä näkemättä lainkaan sitä kaikkea hyvää, mitä toinen saa aikaan ja tekee. Näinhän me saamme tehtyä itsestämme aina hiukan parempia ihmisiä.

Seurattuani Millanin ohjelmaa jo jonkin aikaa, voin vain todeta, että hän on yksi parhaista koiran sielunelämän ymmärtäjistä, joita tiedän. Ongelmahan on siinä, että tämän päivän ihminen on niin vieraantunut luonnosta, että eläintäkin ymmärretään ainoastaan ihmisen näkökulmasta. Monet asiat, mitkä eläimelle ovat luonnollisia, ovat meille kauhistus. Tunnemme tarvetta puuttua "epäkohtiin", jotta saisimme tunteen omasta hyvyydestämme. Vaivautumatta paneutumaan eläimen todelliseen sielunmaisemaan piirun vertaa. Hyvä esimerkki tästä on vuosi vuodelta lisääntyvät hätääntyneet yhteydenotot palolaitokselle milloin mistäkin syystä, kuten lokinpoikanen pudonnut puusta ym. Sen sijaan, että ottaisimme selvää lokkien käyttäytymisestä poikastensa kanssa, hätäännymme. Näemme vain sen, minkä oma ahdas mielemme sallii meidän nähdä. Todellisuudessahan lokkiemot pudottavat poikaset pesästään, tämä kuuluuu lentokoulutukseen. Julmaako? No, tehdään adressi, missä vastustetaan lokkiemojen toimintaa. Se kun ei sovi herkälle mielellemme.

Miksi näette ainoastaan epäkohdat? Miksi suljette silmänne kaikelta siltä suurenmoiselta työltä, mitä Cesar Millankin tekee? Hän painottaa kaikissa ohjelmissaan energioita -koiran ja ihmisen välisiä energioita. Harva "eläinsuojelija" osaa lainkaan ottaa huomioon vaistonvaraista toimintaa. Koira toimii vaistoillaan. Parhaiten koiraa ymmärtää ihminen, joka osaa myös käyttää vaistojaan, joka osaa ohjata koiraa omalla energiallaan. Millanin menetelmät ovat ehdottoman koiralähtöisiä, koiralle luonnollisia ja koiraa rauhoittavia. Katsokaa hänen koiriaan. Opetelkaa lukemaan koiran elekieltä. Koirat ovat alistuvia, mutta eivät pelkääviä. Eivät hermostuneita, vaan rauhallisia, paikkansa tietäviä upeita eläimiä. Miten hän on onnistunut siinä, jos hänen metodinsa ovat niin kauhistuttavia, mitä täällä mm. adressin alullepanija on ymmärtänyt? Ymmärtääkseni piikkipantojen käyttö on ollut harvinaista ja ääritapauksissa käytettyä. Ja loppujenlopuksi, ketä se sattuu eniten? Herkkää katsojaa vai koiraa, jota oikean koiralaumanjohtajan käsittely sattuisi todellakin enemmän? Millan painottaa usein myös sitä, että hän ei ole vihainen eikä aggressiivinen, vaan täysin rauhallinen, omassa voimassaan toimiva. Se on täysin totta.

Suosittelen teille, joita tämä(kin) asia kauhistuttaa, menemään luontoon, viettämään aikaa luonnossa ja pyrkiä saamaan yhteys luontoon, äiti maahan, tuuleen, veteen ja aurinkoon. Se kehittää aistejanne, avaa myös sydäntänne näkemään ja poistaa turhat pelkonne, jotka ovat lähtöisin omasta mielestänne.

Ihminen heijastelee aina omaa tilaansa ympäristöön. Mihin kiinnittää huomiota, hyvään vai pahaan? Näkeekö maailman hyvänä vai pahana? Se kertoo ihmisestä itsestään. Maailmahan ei ole hyvä eikä paha, maailma vain on. Maailmanparantaminen on ihan hyvä asia. Pulmana siinä on, että jokainen maailmanparantaja pyrkii tekemään maailmasta itsensä näköisen näkemättä asioita syvemmältä. Paras tapa parantaa maailmaa on suoda sydämelle tilaisuus nähdä rakastaen koko universumi kaikkinensa. Ilman pelkojen luomaa harhaa.