Yksikin lapsimurha on liikaa

Osa 2, Väkivalta ei ratkaise

4) Eli, tämän palstan kirjoitusten analyysi paljastaa lukijalle (ja tutkijalle) sen, että ne jotka kiihkeimmin "tuomitsevat" hornan tuuttiin toisen väkivallan tekijän, ovat itse juuri samaa maata. Vanha viisaus on kuin paradigma hypoteesiin! Sinä, joka toista tuomitset --- katso peiliin ja näe: itse uhoat väkivaltaa, murhaa, tappoa...

Kun tekee analyysin, vertailee, se ei ole tuomitsemista, se on toteamista. Ja aivan tarpeen. Ihmisten on turha kuvitella itsestään, että he lähes kuin "siipiä vailla enkeleinä" (!) voisivat pystyttää mm. nettiin jonkin OmaTekoisen ja MieliValtaisen tuomioistuimen, jolla mäiskitään omasta murhanhimoisesta sisikunnasta nousevia giljotiini-iskuja joillekin pirulaisille! Ei. Jokaisesta löytyy murhaaja, tappaja, väkivallantekijä. Ja se, joka jo SANOJEN tasolla hyväksyy, huutelee murhaa, tappoa, kidutusta, kuolemantuomiota -- se on vaarallisella tiellä! Kun paha tilanne tulee eteen... jonkun pärstä ei miellytä, elämä ajaa oikein tiukalle -- alkavat teot puhua! Näin se kuulkaa menee. Näin se historia todistaa, tutkimukset, elämän lahjomaton seuranta.

Siis? Sinä, te kaikki - jotka täällä kuin Täydellisinä Tuomareina, laittomasti istutte ja koetatte jakaa jopa kuolemantuomioita, aloittakaa itsestänne. Tuomitkaa itsenne. Tekojenkin, mutta varsinkin niiden murhaavien sanojen ja iljettävien esitystenne johdosta. Sananne todistavat, että hyväksytte IHMISEN murhan, tapon, kidutuksen!

5) Tunteenpurkaukset?
Viestin 378 kirjoittaja kirjoittaa:

" Ihmiset yritttävät ahdistuksessaan, peloissaan ja epätoivoissaan sanoittaa tunteita, koska täällä meidän joukossa kulkee näinkin sairaita yksilöitä kuin Eerikan murhaajat. On inhimmillistä toivoa, että tällaisia ihmisiä ei olisi ja siten tuskaa huudetaan eri tavoin."
_____________________________________
Analyysiä... Tunteiden "sanoitusta"? Kyllä ja ei. On täysin inhimillistä ja loogista, että järkyttävät asiat nostavat surun, tuskan, vihastuksen, jne. tunteita. Se on ok. Mutta mitä seuraavaksi? Tunteet ovat ok, mutta se joka "tuntee" niin hallitsematonta aggressiota, että haluaa tappaa, murhata, kiduttaa, kuohia, julistaa kuolemantuomiota --- sen "tunteet" tarvitsevat ehdottomasti jarruja. Järkeä, tunteiden tunnistamista, oman väkivaltaisen piirteen toteamista. Muutoin käy näin: väkivalta synnyttää uutta väkivaltaa, ja taas ja taas!
- Kun se tappoi, murhasi, niin minä poika pistän paremmaksi! Haluan tappaa ja murhata --- sen tyypin, sen omaiset, sen äidin, sen sossumummo-isoäidin, ne sossut tuomiolle ja linnaan, ja kaikki - kaikki - jotka hiukankin ovat asiassa osallisena! Koko lössille tappotuomio!

Siis, noinhan se väkivallan kierre kehittyy. Jokaisessa kulttuurissa. Valitettavasti... Annetaan omien aggressioiden määrätä tahti, väkivallan tahti. Sitten taas toinen valitsee väkivallan, ja kolmas ja kehittyy sota, sisällisostakin, pahimmassa tapauksessa. Oman kansan ihmiset sotivat toisiaan vastaan. Ihminen on muka toisen "vihollinen"? Sokeaa, typerää! Mutta jokapäiväistä.

6) Pahuuden faktat

Viestin 378 kirjoittaja sanoo: "On inhimmillistä toivoa, että tällaisia ihmisiä ei olisi ja siten tuskaa huudetaan eri tavoin."

Surullista, että kovin monet ihmiset elävät infantiileissa tasoissa. Siis aikuiset? Jokainen aikuinen tietää, ja tulisi tietää, ettei tämä maailma ole paratiisi! Tämä on täynnä kauheuksia. Paljon enemmän kauheutta ja Erikan murhaajan tapaisia ihmisiä on kautta maailman! Toiveajattelu siitä, ettei pahuutta ja pahoja ihmisiä olisi, se on absurdia. Pahuuden faktat kun näkyvät jokaiselle, joka päivä. Ja faktat ovat, että aivan ilmeisesti ? - keskellämme elää edelleen niitä, jotka ovat valintojen (sisimmän) tasolla valmiit aivan samaan kuin E:n murhaaja. Erittäin ilmeinen hypoteesi on, että tulee lisää vastaavia? Vaikka se kuinka kauhistuttaa, vihastuttaa? Ja mitä kauheuksia on ollut ja on edelleen muualla maailmassa!

Voitko sinä pysäyttää maailman pahuuden faktat? Tahdotko? Onko todellista halua? Siis oikein arkisia tekoja, oikeita tekoja, ei mitään nettitekstien tasoa? Kuvitteletko, että voitat maailman pahuuden väkivalloin? Vaatimalla, että kaikki muut "pahat" tapetaan, paitsi sinä "hyvä" saat jäädä eloon? Onko pahuuden ratkaisusi siis väkivaltaa? Jos niin - kuinka edes oletat, että olisit toista väkivaltaista parempi? Vain elämän paremmat kuviota ovat ehkä säästäneet sinut, ettei piilevä väkivaltaisuus ole puhjennut tekojen kukintoon!

7) Lopuksi

Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell lausuu mm. näin:
"Maailma on täynnä taiteisiin paenneita roistoja ja rikollisia." Monet kirjailijat.. elleivät he kirjoittaisi murhia kirjoissaan ... he tekisivät niitä. Ja, joku tuottaa musiikissa ulos ainesta, joka praktisessa elämässä olisi paha teko. Jne. jne. Teatteri, elokuvat, kaikki.. Mitä ne ovat?

Tunteiden purkaminen, myös verbaalisesti, on erittäin hyvä asia. Siitä voi olla ehdottomasti samaa mieltä. Vihastua saa ja pitääkin. Mutta mihin? Vihastumisen objekti on paha teko. Pahuutta tulee vihata. Alkaen omasta elämästä. Suusiivous tulee tehdä aina ENSIN omalla reviirillä, ja sitten jos tarpeen on, voi lausua kantansa muualle. Tunteiden purkaminen ei anka oikeutta sellaiseen väkivaltaiseen tasoon, jossa tosiaan langetetaan laittomilla Netti-Palsta-Tuomio-Istuimilla omatekoisia murhatuomioita! Ei. Sellainen "tunteenilmaus" ei ole oikeutettua.

Mutta praktisella arkielämän tasolla me jokainen voimme tehdä jotakin, jopa tuntuvaakin, jotta ympäristömme pahuus ei tuhoaisi syyttömien elämää. Tätä paremman elämän ajatusta ei kuitenkaan koskaan ole toteutettu, eikä se toteudu väkivallan aatteella ja aseilla!

3.9.2012
Maijaliisa Hiekkanen