IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Ilmottautukaa ensi-kesänä retkelle, jossa me omakohtaisesti haitat kokeneet ja nähneet esittelemme teille turpeen ja ojitusten haitat.
Metsässä voi kävellä, näkemättä vettä, mutta vedessä ei voi olla näkemättä haittoja.
Turpeenvastustajat, ensi-kesänä on aika nostaa asiat näkyviin ja tuoda ne esille.
Samaa jankutustahan tässä vedetään puolin ja toisin, niin miksi emme vie näytteitä
Eurooppalaisten päättäjien näkyviin. Toreja kyllä riittää, jos Suomen maine kestää
pilata, vielä puhtaan maan maineessa oleva maa, niin mitä emme tekisi, jos kansallisomnaisuutemme on uhattuna päättäjien ahneuden takia.
Mielestäni maapalloa on tuhottu ihan tarpeeksi öljyllä, ei tätä enää tarvitse tuhota turvetta polttamalla ja valutusvesiä laskemalla vesiä pilaamaan.
Suomen valtit tulevaisuudessa olisivat matkailijoille puhdas luonto, eksoottiset suot, puhtaat ja runsaat vesivarat, Kalaisat järvet, mutta turpeen ja muiden saastuttajien myötä nämä jäävät haaveeksi. Turpeen tuottama hyöty on todella pieni,
jos lasketaan menetetyt virkistysrannat, tai jos ajatellaan suomalaisten syövän kotimaista kalaa vajaalla 100, niin tuo 500 miljoonaakin on mennyt jo siihen.
Järvikalan syönti lisääntyy kokoajan, jos vetemme antavat siihen mahdollisuuden.
Päästöjen myötä maksamme jatkossa entistä enemmän, sillä onneksi kaikkialla ei katsota turpeen tuprutusta, niin kuin täällä puolustajat.
Ilmasto tekee jo nyt tuhojaan myrskyjen muodossa, ja kumpa ei kävisi näin.
MYRSKYTUULET
Ken Kiotoon ei taipua voi, niin siellä myrskytuulet kiivaimmin soi.
Rahanahneus rantaan jäljet jättää, ojenna ei luonto kättään.
Öljyn valtaa koettelevat myrskytuulet. Kalpenevat viimein päättäjien huulet.
Ei auta mainen valta, ei rahan mahti, ei Bushin luoma taloudenkaan tahti.
Rantahiekkaan tyrskyt lyövät, hiekan siitä syövät.
Sortuu muurit, hukkuu talot, sammuu ranta-rakennusten valot.
Ney Orleanssin valtas meri, surun, suuren tuotti. Bush vain rahakoneistoonsa luotti,
kun taas öljyn hinnan nousu, hyvin tuotti. Ei paina siinä ihmishenki, olethan vain yhteiskunnan renki. Köyhä kansa maksajaksi saatiin, teollisuus, vain tuottavuutta vaatii. LUONTO ITKEE 1.
Kuinka itkee meri? Kuinka itkee maa, ihmisen tekoja saastuttamaa?
Raivopäinä yltyy myrskyt. Saapuu rantaan kuolon tyrskyt, myrskyn luoden, surun tuoden. Kuinka itkee ihminen menetettyä ystävää? Kuinka itkee lapsi äitiään?
Kuinka äidin sydän, toivoo ja odottaa, lasta saapuvaa?
Luonto ei armahda, luonto ei sääli. Ei ole ihmisen osa siinä niin häävi.
Päättäjät tien meille sanelee. köyhä kansa, vain luojalta armoa anelee.
Hintako ahneuden tämä?
Varoitus vai opetusko lie? Lopussa kohta on ihmisen ahneuden tie.
Luonto jo voimansa näyttää. Suurtuhot maát, se jo tulvilla täyttää.
Kyyneleensä se heittää, niillä se alleen meidät peittää.
Öljy on hyvää. Ahneus syvää. Ihminen tiedä jo milloin, et luonnolle piisaa.
Milloin on tekosi sille jo liikaa?
LUONTO ITKEE 2
Ihminen luonnolle tehnyt oot mitä? Mietitkö koskaan sitä?
Turpeet, lannat, oot veteen luonut. Taudit oot linnuille suonut.
Saaneet on tautinsa ihmisten myötä. Ihmisten tehtyä ahneuden työtä.
Vaarassa oma nokkas jo lie. Mihin käykään tää ihmisten, ahneuden, kilpailun tie?
Tuholta kaikki jo näyttää. Joudut sä järkesi, voimasi, taitosi käyttään.
Nero sä olevas luulet. Ehkä jo vastaista jälkiviisaiden sanovan kuulet.
Loppuuko keinosi sulta? Peittääkö virheesi vehreä multa?
Vai keksitkö vielä? Jatkatko elämän tiellä?