IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Hyvin ovat nimimettöminä piilottelevat soiden hävittämisen lobbarit opetelleet turveteollisuuden disinformaation.

Suomen alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta on ojitettu 5,7 milj. ha, siis reilusti yli puolet.
Turvelobbarit käyttävät yhä prosenttilukukikkailunsa lähtöarvona alkuperäistä suo- ja turvemaiden alaa saaden sillä turpeenkaivuun osuudeksi ”vain 0,6% valtakunnan suoalasta”. Täysin kiistämätön tosiasia kuitenkin on, ettei suo- ja turvemaiden kokonaisalasta voida teoriassakaan kaivaa turvetta kuin murto-osalta. Turvemaiksi näet luetaan myös muutaman sentin turvekerroksen omaavat turvekankaat sekä metsäojituksin kangasmetsiksi muutetut, tukkipuuta kasvavat ”turvemaat”.

Ojitusaloilla (5,7 milj.ha), hapettumista estävän pohjaveden pinnan laskettua, turvekerros on biologisen hajoamisen vaikutuksesta hajonnut humukseksi jota ei enää voida käyttää esim. energiaturpeena. Turve on ohentunut hyödyntämiskelvottomaksi ja siitäkin jouduttaisiin 0,5-1 metrin kerros kuorimaan ensin pois, hukkaan, jotta hajoamassa olevaan rapaan päästäisiin käsiksi. Silti turveteollisuus lukee tuotantokelvottomatkin alat harhauttavissa laskelmissaan soiksi. Turveteollisuus ei edes havittele näitä ”turvemaita” kaivuukentikseen. Se haluaa paksuturpeisille luonnonsoille joita Suomessa on jäljellä enää n.4 milj. ha, ja siitäkin valtaosa Pohjois-Suomessa.
Jos kaivuukelpoisten turvemaiden osuus laskettaisiin realistisesti, niin selviö on, että Vapo ja kumppanit möyrivät jo nyt n. kolmen prosentin alalla koko Suomen soista. Eteläisessä Suomessa se tarkoittaa peräti 6-30 prosentin osuutta todellisesta suoalasta. Mainoksissaan Vapo haluaa ”vain 2 %”.

Puolessa vuosisadassa on turpeen hiilivarasto Suomessa huvennut vähintään 73 miljoonalla tonnilla. Suomi myös raportoi turpeen hiilihävikin aiheuttaman CO2-päästön olevan nykyisin yli 10 miljoonaa tonnia per vuosi. Kun turpeen polton CO2-päästöt lasketaan mukaan, ovat ojitettujen soiden vuosittaiset hiilidioksidipäästöt n. 20 miljoonaa tonnia. Tämän turveteollisuus peittelee mainostaessaan ”turvevarojen jatkuvasti kasvavan”. Se on suoranaista valehtelua.

Turvekerros voi kasvaa ainoastaan ojittamattomilla soilla. Ja niistäkin parhaimmilla vain vajaan millimetrin vuodessa. Ojitusaloilla turvekerros pelkästään ohenee haihduttaen hiilen ilmaan ja valuttaen turvelietteet vesistöihin. Etelä-Suomen soista on paikoin ojitettu jo n.90 %. Täällä ei turpeen ”hidastakaan kasvua” tapahdu, mutta se tuntuu olevan turveteollisuuden ”tiedotuksen” varassa eläville ylivoimaista ymmärtää.

Jopa kolmannes soiden ojituksista on osoittautunut taloudellisesti hyödyttömiksi ja hukkaojikkoja meillä onkin n.2 miljoonaa hehtaaria. Nämä pilatut turvemaa-alat on palautettava takaisin luonnontilaan. Ennallistetuille ojitussoille suolajiston on todettu vähitellen palaavan ja soiden muuttuneen takaisin luonnon vesivarastoiksi joilla on myös selkeä tulvia ja vesistökuormitusta ehkäisevä vaikutus (turpeestahan 90 % on vettä). Se turvekerroskin ennallistetuilla soilla alkaa kasvaa taas hiilivarastoksi.

Nimimerkki ”Kurikkalaisen” kirjoittelu osoittaa, ettei hän valitettavasti tunne Lintunevan paikallisesti erittäin suuria luontoarvoja heittäessään: ”Lintunevaa ei kuitenkaan tarvitse suojella. Sillä ei ole mitään erityistä luontoarvoa.” Ainakin ekologinen ymmärrys näyttää olevan hukassa ja anonyyminä voi huoletta suoltaa sammakoita.
On se Lintuneva nimittäin niin upea suo. Vapo aikoo sen hävittää ja pilata suon alapuoliset vesistöt samalla hankkeella.

http://www.adressit.com/lintuneva