Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Vieras nimittelee 511:dennessä ulkomaalaisia vihollisiksi. Toivottavasti tuollainen toisenlaisuuden pelko ja viha heitä kohtaan ei ole yleisempää kristittyjen keskuudessa. Tuollaista suhtautumista vierasmaalaisiin todella lietsotaan Raamatussa enkä yhtään ihmettele sen ilmenemistä kristillisissä piireissä. Toivoisin kuitenkin, että sama, tosin Raamatun vastainen avarakatseisuus jota jotkut kristityt pystyvät osoitttamaan toiseen sukupuoleen ja sukupuolielämässään toisin suuntautuviin, ulotettaisi myös suhtautumiseen erilaisiin ulkomaalaisiin. Se edellyttäisi, että jokapäiväisessä julkisessa ja yleisessä elämässä työnnetään uskonnollisuus taka-alalle, jätetään uskonto yksityiselle puolelle ja kohdellaan vastaantulevia ihmisiä ihmisinä. Tasavertaiseen kanssakäymiseen pääseminen edellyttää kuitenkin yhteiskunnalta neutraalia suhtautumista erilaisiin vakaumuksiin, uskonnot mukaanluettuna. Tasavertaista ja neutraalia suhtautumista edistäisi mainiosti neutraali ja objektiivinen sitoutumaton erilaisten vakaumusten sisältöjen opettaminen ilman niiden riittien harjoittamista. Siivotkaamme siis kouluista tunnustuksellinen uskontojen opetus.

Vaurio kysyy otsikossaan, saako hän olla uskovainen ja tukea uskontoa.  Kukaan, ainakaan ateisti, ei kai ole kieltämässä yksittäisten ihmisten uskonnollisuutta noudattaa se sitten miltei mitä tahansa oppisuuntaa.  Kaikkien kristittyjen suvaitsevaisuudesta toisuskoisia kohtaan en sen sijaan ole varma.  Saattaahan olla, että joku kristitty lahkolainen ei haluaisi sallia jonkun toisen kristillisen tai ei-kristillisen uskonopin muodon harjoittamista.   Sen sijaan tuollainen erottelu tai toisten uskonnollisten näkökantojen suosiminen toisia vastaan ei ole yhteiskunnan tehtävä, edes kouluopetuksen kautta.  Yhteiskunnan tulee olla uskontojen suhteen täysin neutraali vaikka yksittäiset yhteiskunnan jäsenet palvovat mitä jumalia tai ovat kokonaan palvomatta.