VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Tämä henkilö pelaa ROOLIPELIÄ kontaktoidessaan tälle kommenttipalstalle.
Hänen perusluonnettaan kuvaa luonnehdinta: Takarivin Taavi, minkä on tässä yhteydessä katsottava kuvaavan pelkästään hänen yhtä luonteenpiirrettään, jota hallitsee ujous. Henkilö haluaisi olla enemmän kuin hänen lähellään olevat sidosryhmät häntä arvostavat (ja hän onkin tosiasiassa mittavampi) ja tästä tulee tarve saada arvostusta, hyväksyntää ja huomiota muualta, kun omista viiteryhmistä sitä ei tule riittävästi.
Hän tuli palstalle aluksi nimimerkillä Sativa ja koepallolla, jossa toi esille ihailunsa minkkejä ja supikoiria kohtaan ja jatkoi munchausenmaisella isottelulla "ruokkimalla 100 kg kirjolohia näille ihailemilleen eläimille".
Tässä hän tarkoituksella provosoi ja tarkkaili lähes 2 viikkoa mitä tapahtuisi. Hän sisäisti, että palstalla pystyi esiintymään anonyymisti joutumatta itse julkisesti hyökätyksi (mitä Takarivin Taavi luonnollisesti pelkäisi kuollakseen). Tästä hän päätti jatkaa herjaavaksi muuttuneessa sävyssä ja katsoi saavuttaneensa eturivin paikan (kompensaatio frustraatioille) ja sen myötä henkisen yliotteen vastapoolista. Varsinainen susikysymys ei vieläkään tässä vaiheessa ollut noussut täysin pintaan, koska hyvityksen hivelevää tunnetta oli Taavin rinnassa jo tässä vaiheessa.
Sitten tulee kuvaan mukaan patologinen ja tietoinen valehtelu (mm. että olisi aina ollut työtön, kun käy tosiasiassa säännöllisen virka-ajan työssä, tyhjästä ilmestyvä koira, sylikoirarotua tietenkin, täydellinen raittius jne.) valehtelun motivaationa on ärsyttää vastapoolia ja saada kompensaatiohyvitystä tunnetasolla, joka onkin keskeisin vaikutin koko keskusteluun osallistumiselle. Samalla hän saa extranautinnon onnistuessaan mielestään naamioitumaan erinäköiseksi kuin todellisuudessa on. Sikäli naamioituminen onnistuukin, että henkilö ei ole ollenkaan sellainen susifiili kuin antaa itse ymmärtää!
Henkilö on myös lapsellinen, tarkoittaa tässä yhteydessä uhalla tekijää (aivan kuin hiekkalaatikon pikkupoika, jota pikkutytöt kauhistelevat ja joka yltyy sen seurauksena uusiin kauhistelun aiheisiin). Henkilö hakee tietoisesti uutta vastakkainasettelua (polttoaineeksi keskusteluun) mm. politiikan puolelta (olevinaan vasemmistolainen, mutta sitten ymmärsi vihreiden ärsyttävän enemmän vastapoolia muuttuen vihreäksi), vegaaniudesta, huumeista, kaupunki vs. maaseutu ym. tematiikasta.
Henkilö ei kuitenkaan ole kaunainen eikä pitkävihainen, on myös hieman läpinäkyvä (hämäämisyrityksestä huolimatta), tunnustaa jopa omia puutteitaan ja on jättämässä (yllättäen) haihattelua vähemmälle. On merkkejä, että keskustelun into alkaa hiipua ja kaipaisi uutta vastakkainasettelua.
Henkilö on opillisesti sivistynyt, josta syystä tyhjän jauhamisen motivaatio alkaa heikentyä.
Sydämen sivistys on heikompaa (mm. herjaavuus), mutta sekin on yllättäen parempaa kuin äkkisistään luulisi. Henkilö ei ole pohjimmiltaan ilkeä, vaikka haluaa sellaisena esiintyä vastapoolia kohtaan.
En usko välttämättä edes siihen, että henkilö on henkisesti urbanisoitunut, yhteyttä ja henkistä kaipuuta (ja kateuttakin) maaseutuun on. Henkilö selvästi nauttii siitä, että "luulee reiän lukijoiden silmissä tulevan lumihankeen eri paikkaan kuin itse tietää sen olevan". Henkilö ei ole pohjimmiltaan niin paha kuin mikä kuva hänestä muodostuu ja hän muodostaa. Hän kaipaa turvallista huomiota ja saa sitä puskista huutelemalla. Hänen kanssaan voi jopa paiskata kättä, koska kyseessä on täysi AJANVIETE JA PELLEILY, huumoria löytyy vaikka muille jakaa.