VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Pauliina Susi esitti 31.01.2011 hesarissa hätkähdyttävän kirjoituksen aiheella: Heikot ja vahvat singnaalit. Suosittelen luettavaksi, otin siitä nimittäin opiksi itsekin. Olen kuvitellut välillä kirjoittavani nokkelasti näpäyttämällä muita, silti se tyyli on sitä, mitä itse halvaksun.

Susikeskustelu on aina nostattanut tunteeni pintaan voimakkaimmin, vaikka pyrin puolustamaan kaikkia muitakin syrjittyjä vähemmistöjä. Luultavasti siksi, että sudet ovat täysin puolutuskyvyttömiä ihmisten toimille. Sudet ovat onnellisen tietämättömiä niihin kohdistuvasta vihapuheesta, jota täällä lietsotaan. Ongelmat ovat vielä ihmisten itsensä aiheuttamia, joista syytetään surutta susia. Se on sietämätöntä ja tunnen siitä vihaa ja katkeruutta ihmisiä kohtaan. Tästä adressista puuttuu selkeä tavoite, joka houkuttelee kirjavaa sakkia allekirjoittamaan aloitteen.

En oikein tiedä, että kuinka tästä aiheesta saisi viritettyä järkevän keskustelun. Voin väittää puhuvani enemmistön suulla ilmoittaessani, että paras tilanne olisi se, ettei sudet tunkeutuisi ihmisten maille aiheuttamaan vahinkoa, mutta samalla saataisiin pidettyä terve ja vahva susikanta, jonka tulevaisuus ei olisi uhattuna.

Näissä keskusteluissa on havaittavissa piirre, joka on hyvinkin ajankohtainen. Keskustelua johtavat he, jotka iskevät kipeimmin ja näpäyttävät ivallisimmin. Asiallinen teksti jää näiden varjoon. Jussi Halla-Aho sanoi joskus, että vihapuheiden kieltäminen tukahduttaa keskustelun, minun mielestäni asia ei ole näin. Nimimerkin takaa on helppo suoltaa provosoivia tekstejä, mutta nimellään kirjoittaminen tuo jo hyvinkin paljon tervettä ja oikeudenmukaista sensuuria, koska sensuurin määrää kirjoittaja itse. Puhe, joka loukkaa muita ja lietsoo kaunaan, voidaan korvata järkevällä puheella, muuttamatta asiasisältöä. Vaikeistakin asioista voi puhua asiallisesti, tai sitten kannattaa tarkastella omia asiasisältöjä, että ovatko ne pelkästään tunnepohjaisia.

Olisipa sinänsä mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tämä aloite muuttaisi susipolitiikkaa mennessään vaikka eduskunnan käsittelyn läpi voitokkaasti. Kuinka me lähtisimme rajoittamaan olemattoman susikannan kasvua tappamatta niitä sukupuuttoon varsinkin, kun kanta on ollut jatkuvasti supistuva? Tuottaisikohan epäselvä tavoite sisäistä riitaisuutta aloitteen allekirjottaneiden välille? Jos tällaisia alotteita halutaan tehdä vakavasti otettavaksi, niin kannattaisi huolehtia, että aloite sisältäisi selkeät tavoitteet, keinot ja päämäärät adressissa. Sitten olisi helpompaa etsiä keinoja näiden toteutukselle ja sille, kuinka uusi susipolitiikka palvelisi ihmisiä, luontoa ja eläimiä.