Psykiatrinen pakkohoito on lakkautettava

Itse asiassa kaikilta puuttuu pari tiiltä kuormasta, ei sen enempää eikä vähempää. Eli: eikö sillä perusteella voida lääkitä kaikki, jotka tulevat psykiatrin luo kysymään, onko minulla ongelma, koska ajattelen? Vai onko ihminen viisaampi, jos ei käy kokeilemassa onneaan? Kuten sanoin, kaikki me olemmen vähän vajaita mielestämme. Kaikilta ihmisiltä löytyy oikeasti heikkouksia. Ei ole olemassa ihmistä, jonka ajatusmaailmassa ei olisi jotain hassua. Onko suomalaisten vastaus joka kysymykseen, lääkkeet lääkkeet... Mee hoitoon. Onko jääny lääkkeet ottamatta. Joku hullu seki.

Eikö olekin helppoa sanoa ihmiselle asioita, joita ei edes tarkoita? Täällä käyttäydytään normien mukaan ja kaikki ongelmiin viittava hoidetaan – lääkkeillä! Harmi, kun laki oikeuttaa pakottamaan ihmisen oikeasti lääkkeisiin. Haluatteko kokeilla, millainen roskakori se on? Siitä vain vapaasti kysymään, voisinko minäkin tehdä itselleni tämän?

Ihan olemassa oleva tapa hoitaa ylimääräiset pölyt imuriin. Ei mikään teidän mielikuvituksenne tuote, kuten nytkin ajattelette. Ihan hyvin voi kysyä, mitä te kuvittelitte sen olevan? Jokin mielisairaala mielikuvituksessanne, ja mitähän muuta juuri Sinulle, joka luet tätä, voi tulla siitä mieleen? Herättääkö minkäänlaisia mielikuvia? Voit kysyä ihan itseltäsi, joka pidät itseäsi parempana, ovatko sinun mielikuvasi terveitä? Jotain, mikä on joitakuita toisia varten, kuin juuri Sinua?

Loppuyhteenvetona voin todeta, elämä loppuu kyllä lääkkeilläkin. Ja en puhu mistään itsemurhasta, vaan siitä, että heti alussa lääke tekee sen minkä tekee – luuletteko, ettei niillä ole mitään haitallisia sivuvaikutuksia? Luulo sekin.

Eli suomeksi sanottuna: pitää olla aika tyhmä, että lähtee hakemaan jotain taikapilleriä psykiatrilta, joka poistaa kaikki ongelmat. Tarinan opetus: on kivaa tehdä se toiselle! Suomen lain nojalla: noitaa roviolle!

Että, ei tässä muuta ongelmaa kuin se, että koko hoito oli täyttä shaibaa. Anyone? Haluatteko kokeilla? Siitä vain, lääke nassuun, psykiatri osaa kyllä valita juuri Sinulle sopivan. Ongelmia on jokaisella ihmisellä, mitäpä jos haettaisiin kaikki niin paljon kuin saadaan? Vai, pidättääkö joku? Tuleeko mieleen, en minä ehkä itselleni niin haluaisi tehdä?

Niin sitä voi pohtia ihminen itsekseen, miksi minä tein tämän itselleni. Enkö tiennyt – eikö sytyttänyt? Eikö kukaan kertonut? Edes varoittanut, kannattaako.

No joka tapauksessa, ongelma oli se, että toiselle siinä lopulta tehdään, kun kerran menet kysymään, onko minun ajatuksissani jotain vikaa. Ei itselle. Tosi reilua, lääkkeillä hautaan vaikka ihan psykiatrin neuvojen mukaan. Vai täytyykö sitä VIELÄ kysyä, miltä Sinusta tuntuisi?

Tai mitäpä jos kokeilisit sanoa ihan itsellesi mielessäsi, mitä oikein toivot toiselle? Jotain elämän pituista lääkehelvettiä? Hei, sieltä ei pääse pois ennenkuin olet luetellut Ave Marian kymmenen kertaa ja noussut taivaaseen.

Siispä, huvittaisi kysyä, onko Suomen lakikirjassa jotain vikaa (voiko olla), joka oikeuttaa psykiatrin ynnä muut meistä (kaikki kynnelle kykenevät, nyt viatonta hoitoon) polkemaan toisen psykiatriseen tuonelaan. Jihhui, kuka hyppää ensimmäisenä? Vai, oliko meissä kaikissa vikaa? Onko se psykiatrisen diagnoosin kriteeri, jos toivoo toiselle sellaista, mitä ei itselle toivoisi tehtävän?

Ei ole ihme, että psykiatri muuttuu työssään muille pahaa tahtovaksi ja sopivalla hetkellä mielestään terveeksi. Melko vaikea työ! Parantaa ihminen etsimällä hänestä vikoja. Jokseenkin missä tahansa työssä ihminen muuttuu sellaiseksi – työn orjaksi. Mutta arvatkaa mitä suomalaiset: pelastus on saapunut, sillä siihenkin, jos tunnet pahaa mieltä töissä, voit hakea psykiatrilta lääkkeet! Harmi vain, kun Jeesus lähti jo ja meille jäi vain lähinnä lääkärin määräämät lääkkeet keinoksi parannella tilannetta.

Loputon suo, ihmisen tahto tehdä toiselle pahaa yhteisen hyvän puolesta. Järjestellään vain tarpeeksi hyvin asiat niin, että pudotaan itsekin siihen kuoppaan. Vai tuntuuko nyt kaikista siltä, että pystyy puhumaan ihan kaikista asioista psykiatrille? Tietysti, koska kyseessä on psykiatri ja takana odottamassa loputon lääkehelvetti, kannattaa kertoa kaikista asioista, jotka omassa mielessäsi ovat mielestäsi vinossa. Kuten esimerkiksi, mitä lähimmäisestäni ajattelin, kun olin vihainen. Eikö kannatakin kertoa se psykiatrille? Aloita vaikka siitä, mikä lapsuudessasi oli mielestäsi väärin. Mikäli luulit, ettei Sinun ajatusmaailmassasi ole mitään vikaa, olet valitettavasti väärässä.

Aivan vapaasti hakemaan psykiatrilta lääkitys sairaisiin ajatuksiisi. Jos se mielestäsi elämäsi pelastaa. Kun et itse... Tajua? Tarpeeksi tästä maailmasta, vai siitä, mikä siinä on vikana? Voin uskoa, ei liikuta kaikkia olla yhden puolella niin paljon. On tosi helppoa heittää ihminen vankilaan ja unohtaa hänet sinne. Avain vain sattuu olemaan jollain toisella kuin hänellä, joka on sellissä.

Tiedättekö, aina toiselle väkisin asioiden tekeminen ei pelastakaan maailmaa. Mutta... Jos se joskus on hyödyksi, eikö niin kannatakin tehdä kaikille? Ihan voitte Suomen laista lukea itsellenne, millä tavalla meidät on oikeutettu yhteiskunnassa pakolla lääkittäviksi. Mutta eikö niin, jos se hyödyttää, kannatakin tehdä? Hyödyttää, ehkä todella pientä osaa suomalaisista? Loput nyt sitten vain, uhrattiin psykiatrian alttarilla. Huomaatte sitten, kun lääkkeet loppuvat, mitä teitte itsellenne lääkkeillä. Yllätys! Eikö Suomi-neito varoittanut, vai eikö kaikkien palvoma kuuluisa maalaus osannutkaan puhua?

Hip hei, nyt kaikki joukolla lääkkeillä elämää pidentämään. Mitä enemmän, sen parempi. Kenen pää seuraavaksi giljotiiniin? Kuka vain saa päättää, siihen on oikeus.