Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Ei uskonnonopetusta voi, eikä pidäkään korvata, eikä syrjäyttää tuomalla tilalle jotain muuta "melkein yhtä hyvää". Kristityssä maassa kuuluu ehdottomasti opettaa sen valtauskonnon mukaisesti, tätä uskontoa kouluissa. Muut uskontojen harjoittajat huolehtikoon omien uskontojensa opetuksista niissä maissa, mistä ovat tulleetkin tai muuten järjestäkööt ne omissa piireissään, kuitenkin niin etteivät häiritse maan omia perinteitä. Jos joillekin ei kelpaa tämän kristityn maan uskonnonopetus, vaikka kristinuskon ja sen arvojen mukaan toimimalla saavutetun hyvinvoinnin hyödyntäminen, mm. tulemalla tänne maahanmuuttajina, täällä eläminen ja asuminen muuten kyllä kelpaa, niin emme kai halua estää heitä palaamasta sinne mistä ovat tulleetkin! Ne joita tämän maan kristillisyys alkaa ahdistamaan, niin tervemenoa vain takaisin tai muualle!

Sama pätee muihinkin ryhmiin, vapaa-ajattelijat yms., jotka ovat perinteistä uskonnonopetusta haluamassa pois; heillekin kyllä muuten kelpaa kaikki hyvä ja siunaus, se mitä maallemme on koitunut siitä, että täällä on eletty ja eletään paljolti vieläkin, juuri kristillisten arvojen mukaan. Nyt he vain ovat alkaneet väittämään, ettei kristillisyydellä muka ole mitään merkitystä maan asioiden ja elämisen kannalta. Tuota väittämää he yrittävät perustella ihan vakuuttavasti mutu-tuntumalla, koska osaavat vielä sentään itsekin elää, ainakin pääpiirteittäin, täällä ikään kuin itsestäänselvyytenä opittujen arvojen mukaan. Mutta mutta, eivät ne kuitenkaan ole niin vain itsestäänselvyyksiä. Vaikutukset näissä asioissa, niin hyvät kuin huonotkin, tulevat vain niin pitkällä viiveellä ja ovat usein myös niin syvävaikutteisesti, että -varsinkaan muutosten vaatijat eivät tahdo niitä ymmärtää, eivätkä osaa ennakoida mitä vaaditut muutokset tulisivat aiheuttamaan.

Täällä ei tiedetä esim. sitä kaikkea kamaluutta, mitä oli ja tapahtui entisessä Neuvostoliitossa, silloin kun siellä elettiin totaalisessa ateismissa, jossa esim. raamattu oli kiellettyä kirjallisuutta. Niistä kamaluuksista, mm. kannibalismia harjoittaneista sarajamurhaajista, ei täällä lännessä tiedetä, koska silloin siellä oli ihan tunnetusti tapana sellainen "uutisointi", että ikävistä asioista ei pääsääntöisesti uutisoitu ollenkaan. Ja yhä vieläkin siellä kannetaan ateismin ajan hedelmää, josta yhtenä esimerkkinä on mm. järkyttävän suuret aborttimäärät, ym. ym. Monista muistakin hirvittävyyksistä, muuallakin maailmassa, saisi tietoa, jos täällä lintukodossa vain haluttasiin tietää asioista. Mutta kukapa haluaisikaan tietää mitä kamaluuksia tapahtuu vieläkin ei-kristityissä osissa Afrikkaa, mm. niiden ihmisten keskuudessa, jotka siellä turvautuvat perinteisesti noitatohtoreihin. Ja mitä ovat heidän hirvittävät metodinsa asioiden- ja sairauksien, mm. AIDS:in "hoitamisessa". Mutta tietysti tieto usein lisää tuskaa, varsinkin totuudellinen tieto.

Maassammekin on jo nähtävissä pahoja oireita, mm. lasten ja vanhusten heitteillejättö yms., mitä on seurauksena siitä, kun ihmiset alkavat elää yhä enenevässä määrin unohtaen vallan kokonaan kristilliset arvot. Juuri niihin arvoihin pohjautuvat parhaalla tavalla myös terveet perhearvot, jotka taas ovat se kaikista parhain perusta terveelle yhteiskunnalle, jossa on turvattu ihmisten eläminen rauhassa ja turvallisesti, -vauvasta aina vanhuuden loppuun saakka. Voidaan tietysti yrittää tuoda uskonnonopetuksen tilalle kristinuskon oppia jäjitteleviä, tai muuten mitä erilaisimpia oppeja. Myös niissä -jäljitelmissäkin voi kyllä olla mukana se kaikkein tärkein ja paras ihmisarvon perusta; nimittäin oppi siitä että jokainen ihminen on omana itsenään tärkeä ja rakastettava. MUTTA, niistä puuttuu kuitenkin se ydinasia, nimittäin että ihminen, kristillisessä ajattelussa, on iankaikkisuusolento, eikä siis mikään "kertakäyttöhyödyke". Se merkitsee sitä, että ihmisellä itsellään, vielä hänen ajallisen elämänsä jälkeenkin, on myös VASTUU omasta itsestään ja kaikesta mitä hän tekee elämänsä aikana. Ja ihminen todellakin joutuu, vielä tämän elämän jälkeen, niistä vastaamaan, kerran viimeisellä tuomiolla -Jumalan edessä... Vain tämän vastuun ymmärtäminen, joka perustuu kristinuskon opetukseen, voi tulevaisuudessa estää enemmät kouluampumiset ym. niiden kaltaiset tragediat maassamme, tai ainakin olla oleellisesti ennaltaehkäisemässä niitä.