Parempaa hoitoa borrelioosipotilaille!

Olen asioista pitkälti samaa mieltä. Minulla on ollut LB viittaavia oireita 30 v ajan. Borrelia testit negatiiviset, vihdoin kliinisten oireiden ja kolmen infektiolääkärin mielipiteiden perusteella sain itse valita keftriaksonin iv tai doximycinin välillä, jolloin päädyin doxin käyttöön po 3kk. Tämän jälkeen hoitava lääkäri vaihtui, ja jatkohoito evättiin. Olisin halunnut kokeilla oksikloriinia edellisen lääkärin johdolla, mutta minun katsottiin saaneen riittävän hoidon, vaikka alaselkäkivut ja jalkakivut pahoine yöllisine kramppeineen palasivat 5 viikon jälkeen. Myös pyyntöni neurologille sivuutettiin, koska lievä polyradikuliitti oli todettu pari vuotta sitten, mutta nyt kivut olivat nopeasti pahentuneet. Ehkä anti-gangliosidien tutkimus olisi valaistut asiaa, mene tiedä. Olen vahvasti sitä mieltä, että tilanteeseen ei tule parannusta, ellei IDSA ja ILADS pysty joskus yhteistyöhön, mutta näyttää oman tontin suojeleminen olevan tärkeämpää kuin potilaan etu ja tahto. Adressi on ensiarvoisen tärkeä, sillä valtaosalla meidän rivilääkäreistä ei ole vähäisintäkään tietoa borrelioosin todellisesta luonteesta, ja maamme infektiolääkärit ovat liikaa IDSA:an sidoksissa ja käypähoito-suositusten orjina.