Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Uskonnonopetuksen kuuluisi olla yleissivistävää ja ennen kaikkea uskontotieteellisen otteen omaavaa. Käännyttäminen ja kristinuskon tyrkyttäminen ala-asteelta toisen asteen opintoihin saakka on puuduttavaa ja herättää oppilaissa negatiivista latautuneisuutta oppiainetta kohtaan. Tämän totean sillä perusteella, mitä olen itse nähnyt ja kuullut keskustellessani uskonnonopetus-aiheesta lukemattomien kanssanuorien kanssa. Itselläni uskonnonopettaja on ollut aina uskonnollista ja kulttuurillista monimuotoisuutta peräävä, ammattitaitoinen ihminen, joka ymmärtää erään tärkeimmistä uskonnonopetuksen päämääristä nykyajan monikansallistuvaa Suomea ja koko maailmaa silmällä pitäen: suvaitsevaisuuden ja antirasististen, taikka neutraalien asenteiden erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan omaksumisen tärkeyden.

Olisi tärkeää, että nuorella on mahdollisuus muodostaa oma arvomaailmansa ja oppia ajattelemaan itse. Tämän takia on tärkeää, että uskonnonopetuksen opsiin sisällytetään eri maailmanuskontoihin sekä niiden piirteisiin tutustuminen niin kattavasti, kuin on mahdollista. Koulun tarkoitus ei ole kasvattaa lapsista kristittyjä. Minun mielestäni tosin lapselle ei saisi tuputtaa mitään uskontoa, ennen kuin tämä on kyllin kypsä ajattelemaan omilla aivoillaan. Uskonnollisessa elinympäristössä kasvanut lapsi kohtaa usein kipeitä kriisejä yrittäessään irrottautua jostain tietystä uskonnollisesta systeemistä. Mikä ettei, voihan sitä toki olla myös ehdottoman ateistisia vanhempia, jotka eivät missään nimessä tahdo jälkikasvunsa omaksuvan minkäänlaista uskontoa. Tämäkin on IMO yhtälailla huono juttu.

Perheeltä omaksutaan usein se laatikko: koulun kaltaisen, silloista yhteiskuntaa varten kasvattavan instituution, täytyisi toimia kasvavan lapsen/nuoren hyväksi niin, että tämä halutessaan saa tämän laatikon avattua - ja ennen kaikkea valottaa sen ulkopuolella piirtyvää todellisuutta.

Täällä Suomessa on ollut kulttuuria ja uskonnollista elämää ennen kristinuskoakin. Entäpä näin suomalaisittain esikristilliset kulttuuriperinteet?