Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Elämänkatsomustieto ja etiikka voisivat mielestäni olla modernimpi ja nykyiseen Suomeen sopivampi tapa siirtää osin kaunistakin kristillistä tapaperintöä ja elämänkatsomusta jälkipolville. Ei pakoteta viattomia lapsia vannomaan uskoaan jumalaan mikäli heille ei ole tarjottu vapautta ajatella itse asiaa, vaan tuputettu yhtä ja samaa ainoana oikeana vuosikausia. Ajatushan on kaunis, mutta miten uskonnonvapaus toteutuu kun yleissivistävää opetusta monista uskonnoista ei tasavertaisesti ja puolueettomasti anneta ja opetetaan erästä näistä pyhänä totuutena.

Moniko vanhempi kastaa lapsensa tavan vuoksi ja moniko ajattelee asiaa laajemmin ja sitoutuu kasvattamaan lapsensa kristilliseksi.

Kuinka moni kummi tukee tätä tärkeää työtä? Kuinka moni kasvaa ilman omaksi tuntemaansa maailmankatsomusta ja kuinka moni kokee elämästään jotain tämänkaltaista puuttuvan.

Kuinka monen kehitykselle ja arvojen muodostumiselle on haittaa koko peruskoulun ajan jatkuvasta satujen kerronnasta totuutena. Löytäisikö useampi nuori ja lapsi elämälleen tärkeän ohjenuoran jos olisi vapaus valita ja opetettaisiin kunnioittamaan kaikkia uskontoja tasavertaisesti ja tuomittaisiin yleisesti uskonnon nimessä tehtävä paha.

Pidän hengellisiä arvoja tärkeinä, mutta en haluaisi lapsiani tai läheisiäni neuvoa allekirjoittamaan erilaisten uskonjärjestöjen yleistä imagoa, tai tuomitsevuuttaan, sotia, puhdistuksia, vaan ottamaan oppia monista eri maailmankatsomuksista ja poimimaan niistä asiat, mitkä kellekkin yksilökohtaisesti eniten voimavaroja antavat. Tässä yleissivistävällä eri uskontojen opetuksella on tärkeä rooli, tämä voisi tapahtua esim. historian opetuksen yhteydessä. Aiheet sivuavat toisiaan voimakkaasti jokatapauksessa.