Vaadimme Poriin toimivaa eläinlääkärin päivystyspalvelua.

Oma kokemukseni Porin pieneläinpäivystyksestä.
27.10 2013 koirani sai yllättäen epilepsia kohtauksen, joka ei mennyt ohi. Olin itse tuolloin ulkomailla ja mieheni yritti saada nopeasti yhteyden päivystävään eläinlääkäriin, koska oli sunnuntai, eikä oma eläinlääkärimme ollut tavattavissa.
Päivystyksestä ei vastannut kukaan. Mieheni ajoi paikalle edelleen kouristelevan koiran kanssa. Kukaan ei tullut avaamaan ovea. Mieheni soitti edelleen taukoamatta päivystysnumeroon, josta vastattiin, kun oli kulunut n.30 minuuttia. Päivystyksen hoitaja kertoi olevansa matkalla klinikalle, jonne hän saapuikin 10 minuutin kuluttua. Koirani kouristeli edelleen. Tämänkaltaiset kohtaukset ovat erittäin vaarallisia ja tärkein hoito onkin saada kohtaus loppumaan mahdollisimman nopeasti. Kohtaus voi aiheuttaa aivovamman ja muita vaurioita ja riski kasvaa, kun kohtauksen kesto pitenee. Lääkäri ei ollut edelleenkään paikalla, ja hoitaja käski vain odottelemaan.
Kun koiran kohtaus oli kestänyt n. 50 minuuttia, lääkäri saapui ja otti koirani sisälle pieneläinpäivystykseen. Yritin soittaa ulkomailta käsin päivystykseen, mutta kukaan ei vastannut yhteenkään puheluuni. Palasin Suomeen mahdollisimman nopeasti ja olinkin kotona jo seuraavana aamuna.
Jatkoin soittelua päivystykseen, että saisin tietää miten koiralleni on käynyt tai onko se edes hengissä enää. Kukaan ei vastannut. Jätimme vastaajaan useita viestejä. Kukaan ei vastannut. Puolenpäivän aikaan lähdin klinikalle. Koko talossa ei ollut ketään. En voinut uskoa, että koirani, joka oli hengenvaarallisessa tilassa, oli valvomatta klinikalla. Epäilin, että koirani on kuollut, koska yksikään ammattilainen ei voisi tehdä niin hullua päätöstä, että jättäisi valvomatta näin suuren kohtauksen saanutta koiraa. Uusi kohtaus on todennäköinen ja se viimeistään tappaisi koiran.
Soitin eri eläinlääkäreille, joista kukaan ei ollut uskoa, että klinikka oli täysin tyhjä. Minulle sanottiin, että ”ei sairaita eläimiä voi jättää valvomatta”. Jos hoidossa olevat eläimet eivät olisi tarvinneet jatkuvaa valvontaa, nehän olisivat olleet kotihoidossa. Soitin Ympäristövirastoon ja yritin saada pieneläinpäivystyksen esimiehiä kiinni. Turhaan. Lopulta puheluni ohjautui vahingossa jollekin ylemmälle toimihenkilölle, joka alkoi Helsingistä käsin selvittämään, mistä on kyse. Olin ollut 45 minuuttia pihassa, kun päivystyksen hoitaja soitti ja ilmoitti, että he ovat olleet syömässä. Kaksi hoitajaa siis yhdessä. Samaan aikaan ilmestyi toinen päivystyksen eläinlääkäreistä paikalle. Hän ei suostunut keskustelemaan kanssani koirastani, eikä hän myöskään suostunut päästämään minua koirani luokse.
Kun hoitajat lopulta saapuivat, he päästivät minut katsomaan koiraani, joka makasi sekavana häkissä ja ryömi ympyrää. Koira oli ollut nukutettuna 12 h , mutta kukaan ei osannut sanoa, mikä koiran tilanne oli. Koiran kopin päällä oli vesikippoa. Koirani suu oli niin turvonnut, ettei se olisi voinut juoda, vaikka olisi saanut vettä. Tiputus oli irrotettu aamulla klo 6. En saanut ottaa koiraani mukaani. Luulin, että koirani oli saanut jonkin aivovaurion, koska se oli niin kummallinen. Ajattelin, että se joudutaan lopettamaan. Hoitajat lupasivat, että lääkäri soittaisi pian ja kertoisi mikä tilanne on.
Lähdin kotiin ja aloin itse selvittämään, mikä koirallani on. Soitin eläinsairaalaan Vantaalle ja he ihmettelivät, miten on mahdollista, ettei koira ole jatkuvassa valvonnassa ja tehohoidossa. Klo 14 Porin pieneläinpäivystyksen lääkäri soitti ja kertoi, etteivät he voi hoitaa koiraani, koska se on niin huonossa kunnossa. Sanoin, että tulen hakemaan koirani ja vien sen Vantaalle eläinsairaalaan hoitoon. Hän ei suostunut antamaan koiraani ennen kuin klo 17, kun hän palasi töihin. Koirani oli siis vielä kolme tuntia lisää häkissä ilman vettä.
Klo 17 sain koirani ja lääkäri valehteli, että sitä on nesteytetty, kun kysyin siitä. Koira ei ollut saanut nestettä klo 06. jälkeen aamulla, vaikka oli kovassa kuumeessa kohtauksen takia. Koiran silmät olivat kuivuneet päähän, josta aiheutui yksi pysyvistä vammoista. En jäänyt kinastelemaan, vaan maksoin laskun ja ajoimme Vantaalle. Koira selvisi sinne saakka nipin napin, ja siellä se laitettiin välittömästi happinaamariin ja tiputukseen. Silmät kostutettiin ja lääkärit totesivat, että koira oli todella pahasti kuivunut.
Koirani oli kuusi vuorokautta tehohoidossa sairaalassa. On vaikea sanoa, mistä maksa- ja munuaisarvojen nousu johtui, eli johtuivatko ne kohtauksesta, vai siitä, että koiraani pidettiin 15 tuntia ilman hoitoa ja nestettä. Sen kuitenkin tiedän, että koirani olisi voinut huomattavasti paremmin, jos sitä olisi hoidettu asianmukaisesti. Koira kävi todella lähellä kuolemaa, mutta alkoi kuin ihmeenkaupalla toipua, kun sai ammattitaitoista hoitoa.
Olen kiitollinen siitä, että Porin lääkäri pelasti koirani hengen, kun sai kohtauksen keskeytettyä. En kuitenkaan voi ymmärtää sitä, miksi koira ei ollut tiputuksessa, miksi koiraa ei valvottu uuden kohtauksen varalta, miksen saanut lähteä heti viemään koiraani kunnolliseen hoitoon, kun se kerran oli vain odottamassa, että lääkäri tulee töihin? Miksei koiralleni laitettu silmätippoja, vaikka sen silmät olivat niin kuivat, että ne olivat harmaan kalvon peittämät eikä se saanut niitä enää suljettua?
Eikö eläinrääkkäyksen merkit jo täyty? Itse sanoisin kyllä, mutta ilmeisesti näin ei vain ole.
Tein valituksen asiasta. Valitukset käsittelee saman klinikan toinen eläinlääkäri. Kuinkahan oikeudenmukaista tämä on? Koiraani hoitanut eläinlääkäri ilmoitti, että hän vetää minut oikeuteen, koska syytökseni ovat niin loukkaavia. Valituksen käsitellyt eläinlääkäri kumosi kaikki väitteeni, jopa sen, ettei heiltä ole vastattu puhelimeen.
Lähetin heille puheluerittelyn, jossa näkyy kaikki soitetut puhelut ja josta käy ilmi, kuinka monta kertaa heille on yritetty soittaa, ilman, että he ovat vastanneet.
Minulle vastattiin jälleen, että kyllä heiltä aina vastataan.
Jokaiseen esittämääni väitteeseen, he vastasivat, että niin asia ei ole.
Tein asiasta rikosilmoituksen. Se ei koskaan johtanut mihinkään.
Tein ilmoituksen Aluehallintovirastoon. Lähetin heille lääkäreiden lausuntoja, joista käy ilmi, ettei esimerkiksi koirani kuivuminen olisi ollut mitenkään mahdollista, jos sitä olisi Porissa hoidettu asianmukaisesti. Kun asiasta oli kulunut 1,5 vuotta sain vastauksen: eläinlääkäri ei ole tehnyt mitään virhettä. Soitin Aluehallintovirastoon ja kysyin, mihin heidän päätöksensä perustui. He kertoivat, että se perustui siihen, että eläinlääkäri oli itse sanonut, ettei hän ole tehnyt mitään väärää.
Kysyin, että kummallakohan meillä olisi motiivi valehdella, minulla vai eläinlääkärillä? Aluehallintovirasto ilmoitti, että he eivät voi mitään, jos tekijä ei tunnusta.
Kysyin, mitä nyt voin tehdä, ja minulle sanottiin, että voin tehdä valituksen Aluehallintovirastosta. Kysyin, että no myönnättekö, että olette toimineet väärin. Virkailija sanoi, että eivät myönnä. Eli miksi siis tekisin valituksen?
Ilmoitin asiasta myös Porin kaupungille. Koskaan kukaan ei ole ottanut asiaan kantaa.
Tämä eläinlääkäri saa kaikessa rauhassa tehdä mitä huvittaa, eikä hänelle näköjään kukaan voi yhtään mitään.
Olen äärettömän iloinen tästä adressista. Toivottavasti jokainen allekirjoittaa sen. Me emme ole enää tämän tapauksen jälkeen käyttäneet Porin palveluita, emmekä käytä. Ajamme aina Tampereelle tai Turkuun, jos tarvitsemme päivystävää lääkäriä. Olemme myös päättäneet, että vaikka tapahtuisi millainen hätätilanne, emme ikinä enää jätä yhtäkään elävää olentoa tällaisten henkilöiden armoille. Kuolemakin on parempi vaihtoehto.