Lääkkeetöntä huumekuntoutusta ei saa lakkauttaa Suomesta

Markku Lindell
Adressin tekijä

/ #8 Lääkkeettömän yhteisöllisen päihdehoidon puolesta

21.09.2009 13:11

Puolustan lääkkeetöntä yhteisöllistä päihdehoitoa. Olen seurannut läheltä päihderiippuvaisten kamppailua jo 15 vuoden ajan ja tullut tuntemaan useiden hoitoyhteisöjen toimintaa. Päihderiippuvainen sairastuttaa samalla läheisensä ja näin ongelma ei koske ainoastaan päihteiden käyttäjää. Läheisten jaksaminen, mielenterveys ja työkyky ovat myös varassa. Päihdehoitoon sijoitetut varat eivät paranna ainoastaan itse riippuvaisten elämää, vaan onnistunut hoito vaikuttaa paljon hoidettua yksilöä laajemmalle.

Kaikki päihdehoitomuodot, niin lääkkeelliset kuin lääkkeettömät, edellyttävät onnistuakseen potilaan vahvaa sitoutumista hoitoon. Hoidon onnistumista on vaikea mitata! Hoidon keskeyttäneet / läpikäyneet ei ole oikea mittari. Keskeyttäneet eivät ole olleet vielä valmiita päihteettömyyteen, eikä hoidon läpikäyneistä ole välttämättä luotettavaa tietoa päihteettömyyden jatkumisesta.
Lääkkeettömän päihdehoidon läpikäyneet ovat joka tapauksessa vierotetut päihteistä ja lääkkeistä sekä valmiimpia kohtaamaan arjen kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkityillä on valitettavasti edessä vielä vierottuminen päihteet korvaavista lääkkeistä tai edelleen jatkuva jonkin asteinen ”korvaushoito”.
Päihdeongelmainen ei ole juuri koskaan vain yhden aineen käyttäjä. Oli sitten kysymys amfetamiinista, opiaateista, kannabiksesta, lakasta (gamma) tai alkoholista mukana on lähes aina monia muita aineita: piristeitä, rauhoittavia, mielialalääkkeitä ja kipulääkkeitä. Lisäksi hormoneja, vitamiineja, proteiineja yms. syödään siksi, että kestettäisiin paremmin huumeiden terveydelliset haittavaikutukset.

Korvaushoito, avohoito huonoja vaihtoehtoja
Lääkkeettömän päihdehoidon lopettaminen Suomesta osoittaa päättäjiltä täydellistä asiantuntemattomuutta, jos vaihtoehtoina esitetään korvaushoitoon keskittyminen. Korvaushoitoa tarvitsevat vain pieni osa päihteiden käyttäjistä (opiaattiriippuvaiset) ja jos jatkossa kuvitellaan onnistuttavan hoitamaan se vielä avohoitona, niin Suomen päihdeongelmat räjähtävät vielä päättäjien käsiin. Kun hoitovaihtoehdot painetaan minimiin niin opiaattikorvaushoito (metadoni) kelpaa käsitykseni mukaan vallan hyvin muillekin päihderiippuvaisille (päihteeksi). Korvaushoitoasiakkaiden määrä tulee moninkertaistumaan, joka tarkoittaa kasvavia lääkelaskuja ja lisää hoitohenkilökuntaa.
Voidaankin kysyä kuka tästä hyötyy? Eipä tule muuta mieleen kuin lääketeollisuus, joka on aina ollut aktiivinen ja avokätinen lobbaaja.

Perine katkeaa
Olen kuullut myös huhuja, että taustalla olisi Helsingin (Espoon, Vantaan?) suunnitelmat perustaa jotain omaa Kalliolan tilalle! Älkää luulko, että se on helppoa tai edullista saati nopeasti toteutettavissa. Kalliolan kiskon klinikka on aikanaan perustettu pääasiassa Helsingin päihdehoitotarpeisiin! Yksi suurista vahingoista Kiskon hoitolaitoksen lakkauttamisessa olisi se, että yhteisöllisen hoitomuodon perinne katkeaa nyt sisällä olevien viimeisten oppilaiden (joiksi potilaita Kiskossa kutsutaan) ”valmistuttua”! Kiskossa vanhemmat oppilaat ja henkilökunta siirtävät ja näyttävät esimerkillään nuoremmille oppilaille hoitopaikan hyväksi koettuja käytäntöjä ja menetelmiä alkaen arkisista hyvistä käytöstavoista tavoista tulevan päihteettömän elämän hallintaan saakka. Perinteen katkeaminen on kohtalokasta koko lääkkeettömälle päihdehoidolle. Mahdollinen perinteiden uudelleen henkiin herättäminen tulee viemään aikaa useita vuosia.
Perinteen ylläpitämisen ja jatkuvuuden velvoitteena voisi pitää myös sitä, että Kalliolan klinikoiden Kiskon päärakennuksen ovenpielessä on pronssinen plakaatti, jossa lukee seuraavaa: TÄLLÄ PAIKALLA RVA TELLERVO KOIVISTO VIHKI KÄYTTÖÖN KALLIOLAN KUNTOUTUSKLINIKAN KISKON TOIMINTAYKSIKÖN 9.5.1986


Markkinatalous
Yhteiskuntaamme ajetaan nyt täysillä Amerikan malliin. Hoitoa saavat pian vain varakkaimmat jos hekään. Suomessa saa rahalla lyhyitä noin vierotuksia mutta ne vastaavat lähinnä esim. A-klinikan katkoa, jonne mennään vain kuntoutumaan pikaisesti ja jonka jälkeen ollaan taas voimissa jatkamaan päihteiden käyttöä. Päihteettömyyden jatkuminen edellyttää kuntoutumisympäristöä, jossa ei ole sijaa lääkkeillä eikä päihteillä.
Taantuma jossa nyt elämme, poikii jo nyt ja tullee poikimaan entistäkin enemmän huumeongelmaisia. Hoitopaikkojen alasajaminen nyt, kun markkinavoimat ajavat alas hoitobudjetit, on äärimmäisen lyhytnäköistä.

Haudataanko lääkkeetön päihdehoito kaikessa hiljaisuudessa?
Ihmettelen miksi Kalliolan lopetusuhka ei ole saanut nykyistä enempää huomiota mediassa. Kalliolan tiedote 08.09.2009 läpäisi heti kohta julkaisun jälkeen uutiskynnyksen vain kolmessa mediassa: Ylen uutisissa ohimennen, Salon Seudun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Samaan aikaan uutisoitiin toki lukuisista paljon media-aistikkaammista aiheista. Huumekuntoutuksen tila ja tulevaisuus ei myy iltapäivälehtiä. Toivon kuitenkin että lääkkeetön huumehoito saisi vielä ansaitsemaansa huomiota mediassa.