Lääkkeetöntä huumekuntoutusta ei saa lakkauttaa Suomesta

Siteeraan psykologi Stefan Sandströmiä joka on muun muassa tehnyt pitkän uran huumausaineiden väärinkäyttäjien parissa.

”Lääkkeet eivät paranna psykoloogisia ongelmia. Lääkkeillä hoidetaan vain ikäviä oireita. Tämä voi olla hyvä lyhyenä jaksona, mutta ainoa hoito psyykkisten ongelmien hoitoon joita tunnemme, on psykoterapia tai elämä itse. Nämä ovat ainoat keinot jolla parantuminen on lopullista. Jos lääkehoitoon ryhdytään, niin lääkehoidolla joudutaan yleensä jatkamaan. Huumeiden käyttö on yleensä keino päästä eroon oireista. Amfetamiinia tai heroiinia käyttämällä oireet häviävät joksikin aikaa. Kärjistäen voisi sanoa että psykiatrisen lääkehoidon ja amatöörin huumekäytön ero on siinä että psykiatrin määräämä annos kyllä poistaa oireet muttei tuo nautintoa. Itse otettu annos on sen verran suuri, että se tuo hyvän olon”.

Kalliolan Kiskon klinikan ja Pidennetyn Myllyn lääkkeetön yhteisöhoito on perinteisesti kutsuttu käyttäjien keskuudessa ”viimeiseksi oljenkorreksi”. Onko nyt niin että tämä viimeinen oljenkorsi ei suoda narkomaaneille ”taloudellisista syistä”? Minusta olisi mukavaa jos useammat, nykyiset tai entiset lääkkeettömän hoidon potilaat/oppilaat, ottaisivat kantaa tähän keskusteluun koska vielä käyttävät lääkehoidossa olevat saavat näköjään muutenkin äänensä kuuluviin. Ymmärrän toki hyvin ettei toipunut ihminen halua niin kovasti paneutua yhteiskunnalliseen päihdepolitiikkaan.
Lopuksi haluan tähdentää että Yhteisöhoidon tunnusmerkki ja peruslähtökohta ovat, että taataan toipuvalle päihteetön ympäristö.