Adressi Sipilän hallituksen pakottavaa lainsäädäntöä vastaan

Ensin oltiin pakottamassa eläkeläisiä toimeentuloluukulle, nyt sitten matalapalkka-alojen työntekijöitä.

Sunnuntailisät eivät ole mikään ylimääräinen hupiraha, jota ilmankin voisi olla, vaan välttämätön lisä pieneen palkkaan, jotta sillä tulee toimeen. Käsittääkö hallitus, että osa näistä pienipalkkaisista vielä sentään tulee juuri ja juuri toimeen omillaan, mutta tämän esityksen toteuttamisen jälkeen enää ei? On tarpeeksi ikävää, että sunnuntaityöt ovat usein jo työnantajan taholta "pakko", mutta elleivät olisi, olisivat toimeentulon takia pakko sittenkin, jos aikoo työllään elää.

Hallitus etsii nyt käsiinsä vähän tilastoa siitä, kuinka moni pienipalkkainen ihminen joutuu anelemaan toimeentulotukea palkan lisäksi. Se jos jokin, on vääristynyt tilanne. Ellei hallitus kykene huolehtimaan niin perustavaa laatua olevasta asiasta, kuin että edes ne harvat, joilla työtä vielä on, tulevat sillä toimeen - erotkoon, tai tehköön jotain asian eteen, muutakin kuin vain lisätuhoa.

Pienipalkkaiset, työtätekevät, kunnolliset ihmiset eivät ole vieneet tätä maata perikatoon. Heitä ei saa siitä rangaista ja vetää mukanaan. Nyt täytyy ottaa joku tolkku mukaan siihen mitä suunnittelee ja kelle.

Itse hoitoalan ammattilaisena sanon vielä, että Sipilä ei ole minun työnantajani, eikä hänestä sellaista tule. Sovin työehtoni muualla, ammattiliittoni tukemana. Jos tämä asetelma muuttuu, sopiminen loppuu myös minun puoleltani.

Pienipalkkaiset ihmiset eivät ole yhtäkkiä muuttuneet lapsiksi, jotka saa käskemällä hiljaisiksi. Milloin on tällaisella yksipuolisella, keskustelua käymättömällä, väkivaltaisella, toisen ihmisen oikeuksiin puuttuvalla sanelulla saatu mitään hyvää aikaan?

Ei saada nytkään, joten kiireesti tätä tyhmimmistä tyhmintä suunnitelmaa uudistamaan. Pienipalkkaisen, vielä työtä tekevän väestön työpanosta on aivan viimeiset hetket meneillään, enää arvostaa ja kunnioittaa ja se myös rahallisesti näyttää. Muuten ei kohta enää ole pienipalkkaista työtätekevää väestöä. Ja kuka niitä rahoja sitten toisillekaan keräilee, emmekö olekin korvaamattomat, kun sitä puolta ajattelee?