Adressi maahanmuuton hillitsemisen puolesta

Olen par'aikaa Helsingin Kalliossa. Miesporukoita kännykkäänsä näpläten purjehtii ohi. Nuoria, tummia, toiset jopa komeita. It's raining men hallelujah, saattavat kukkahattutädit sanoa. Mutta arveluttaa kulkea iltaisin. Kun viiden miehen joukko ohittaa pienen naisen hiljaisella kujalla, mielessä liikkuu kaikenlaista. Ja kun lukee ISIS-sotureiden kesälomasta. Kenelläkään ei henkilöllisyystodistusta, kukaan ei tiedä, mistä tulevat, mitä mielessä liikkuu. Kirjastossa kuuntelen kirjastonhoitajan puhetta, SPR:n virkailija tulossa, tarvitaan kurdin-, irakin kielien ja albaaninkielisä kirjallisuutta. Vastaanottokeskus lähellä ja erilainen palvelu pelaa. Miehet VOKin edessä tupakka suupielessä, toisessa kädessä kännykkä, toisessa kahvimuki, laumana ja aina kun ohi kulkee. Laiskaa on kulku. Helppoa on elämä. Nyt riittää. Miten käy Suomen. Miten käy naisten? Jännittyneenä täytyy vain odottaa, mitä kamaluuksia tulee tapahtumaan. Käännytysten pitäisi tapahtua kiireellä ja pian.