Pelastetaan Puroniemen leirikeskus

#30: - Puroniemen puolesta 

 Kiitos allekirjoittaneille ensimmäisestä rakentavasta ja enemmän yhteen hiileen puhaltavasta kommentista. Pakko on kuitenkin selvittää muutamia seikkoja, koska entisenä työntekijänä olen niistä selvillä. Periaatteessa olin ajatellut luopua enemmästä keskustelusta, mutta rakentavaan kommenttiin haluan myös vastata rakentavasti. Periaatteessa kaikki nimimerkin taakse piiloutuneet kommentit ovat minusta arvottomia, sillä nimimerkillä sanomisesta ei oteta vastuuta. Päätökset tehdään omana itsenä niistä vastuu kantaen.

Ensimmäinen koskee tuota seurakunnille tilojen tarjoamista, joka on tehty sekä julkisesti että seurakuntia suoraan lähestymällä ymmärtääkseni tämän vuoden alussa ilmoittaen, että leirikeskuksen myynti on edessä. Se onko seurakunnan elimissä keskusteltu asiasta rakentavasti ei ole ONL:n hallittavissa. Kirkkoherra harkitsee yhteydenoton vakavuuden ja vie asian päätettäväksi, jos pitää sitä vakavasti harkittavana. Edelleen Puroniemi on vain yhden pienen seurakunnan lähellä. Täällä aikaisemmin mainittiin onko ONL:n toimisto liian kaukana Puroniemestä. Kyllä on, ja siksi se on osin rapistunutkin. Talkoisiin ei ole helppo lähteä tai korjauksiin ryhtyä, jos pienikin homma vie matkojen takia vähintään sen vuorokauden. Jonkin verran huoltohommia teki joku vuosi sitten Rautalammella asuva johtokunnan jäsen.

Tähän liittyy myös se, miksi seurakunnat eivät ole vakavasti asiasta kiinnostuneita. Kiinteistökustannuksia on aivan liikaa jo muutenkin ja ei ole järkevää sijoittaa kiinteistöön, joka ei ole sijaintinsa vuoksi hallittavissa. Kun vuoden alussa ONL julkaisi aikeensa luopua Puroniemestä ja tarjosi sitä julkisesti seurakunnille, olisi ollut aika toimia, mutta ehkä toiminta ei ole vielä myöhäistä, jos kannattajat saavat hieman jatkoaikaa. Näistä teidän pitää keskustella rakentavasti ja ketään syyllistämättä kokouksessa.

Toinen asia on tuo vuosi 2008, jolloin asia oli esillä risukkotalkoissa. Muistan hyvin, että toppuuttelimme tukiyhdistysajatuksen kanssa. Tällekin oli selvä peruste. Koko työssäoloni ajan ONL.n tulevaisuuden pohdintoja rasitti kahden koulukunnan välinen eripuraisuus. Toisaalla oli tuo mainitsemani Puroniemen rakentajien sukupolvi, jonka lähtöajatuksena oli, että toiminta keskittyy Puroniemeen, toisaalla oli kirkkokunnan ohje suunnata toimintaa seurakuntiin ja siihen suuntaan tapahtuva muutos sitä myöten, kun seurakunnat ottivat leirityön omaan haltuunsa. Asioista ei voinut edes keskustella, koska ne ajautuivat riitaan. Jos uskalsi puhua toimintatarpeen muutoksista oli petturi, joka vetää mattoa järjestön alta. Tämä oli työssä kaikkein eniten stressiä luova henkinen paine ja itse harkitsin tämän henkisen tilanteen vuoksi irtisanoutumista järjestöstä ja sitä myöten työttömäksi heittäytymistä. On ikävää, jos nyt Puroniemen pelastushanke tapahtuu syyllistämällä, koska se ajaa tämänhetkisen johtokunnan ja työntekijät samaan henkiseen tilanteeseen.

Tässä tilanteessa oli ainoa mahdollisuus, jotta ONL.n strategiaa voisi miettiä, tehdä se puhtaalta pöydältä. Eli katkoa henkisesti siteet kaikkeen vanhaan, jotta voisi avoimin mielin katsoa kohti uutta. Jos tukiyhdistykselle olisi sanottu, että "siitä vaan", olisi se pitänyt yllä jännitettä sen puolesta, että toiminnan keskipiste on edelleen Puroniemi ja näin ristiriidassa todellisen tarpeen (vähenevät leiriläismäärät) ja kirkon johdon ohjauksen kanssa. Meillehän esitettiin suoraan myös sitä, että leiritoiminta pitää siirtää kokonaan Valamoon.

Kolmas asia on Puroniemen markkinointi. Markkinointia tehostettiin nimenomaan internetin kautta jo ennen vuotta 2008. Tämä toi kuluja järjestölle eikä vuokrausmäärissä näkynyt muistaakseni minkäänlaista muutosta, tai ei ainakaan merkittävää. Niinpä mainokset vedettiin pois talouden tasapainottamiseksi. Sillä suunnalla on vaikea uskoa lisääntyvään myyntiin. Rautalammella lopetti yksi matkailu- ja elämysyritys toimintansa juuri ennen minun siirtymistä muihin töihin. Tosiasia on se, ettei Rautalampi ole riittävän lähellä kasvukeskuksia eikä toisaalta riittävän kaukana ollakseen eksoottinen. Joitakin vakituisia vuokralaisia paikalla on ollut. Lisäksi EU säädökset edellyttävät leirikeskuksilta tiettyä tasoa. Jos paikka halutaan pitää leirikeskuksena, edessä saattaa olla lisärakentaminen tiettyjen säädösten mukaiseksi. Se ei ole halpaa hommaa. Ennen vuotta 2008 tehty lisärakennussuunnitelma oli liki 1 500 000 euron arvoinen. Mitä se olisi tänä päivänä?

ONL ei voi ottaa moisia velkoja niskoilleen. Sen toimenkuva on pakostakin muuttunut entisestä. Nuorisotyö tapahtuu edelleenkin nuorten keskuudessa, mutta nuorisotyötä on myös julkaisujen tekeminen lapsille, ja ne tehdään toimistossa. Kyseistä materiaalia kirkossamme ei julkaise yksikään taho. ONL voi sellainen taho olla, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta ei ole, jos voimavarat ja talous menevät sinänsä rakkaiden seinien ylläpitämiseen. Käsittääkseni, jos Puroniemi halutaan pelastaa, on halukkaiden perustettava yhdistys, joka sen ostaa keräysvaroilla, pitää sitä yllä ja tarjoaa toimitiloiksi niin kirkollisille kuin ulkopuolisillekin tahoille. Mutta Puroniemen ystävien kannattaisi näistä hankkeista olla yhteydessä kirkon johtoon selvittääkseen millaista tukea hankkeelle siellä on. ONL on sen tien itse jo selvittänyt, myös arkkipiispan esittämän säätiö-idean.

Näistä asioista pitää sunnuntaina keskustella rakentavassa sävyssä ja ymmärtäen myös ONL:n johtokunnan ja työntekijöiden tilanteen, niin nyt kuin viimeisen kymmenen vuoden sisällä, arvostamalla sitä suuntaa, jolla ONL pyrkii palvelemaan kirkkomme nuorisoa tänä päivänä ja tämän päivän tarpeiden mukaan. Suuntaa, jolle kirkolliskokous ja kirkon johto on antanut tukensa.

Uskon, että rakentavalla keskustelulla Puroniemen ystävät voivat saada lisäaikaa selvitysten tekemiseen. ONL on ne selvitykset tehnyt omalta osaltaan. Toivon päätöksentekoon yhteen hiileen puhaltamista ja ymmärrystä tämän päivän nuorisotyön tarpeita kohtaan. ONL ei ehkä voi ottaa riskiä toimintansa jatkon suhteen suurien velkojen niskaan kaatumisen vuoksi.

isä Tuomas Järvelin