Pelastetaan Puroniemen leirikeskus

Leirikeskuksen tilannetta joitakin vuosia sitten tiiviisti seuranneena ONL:n työntekijänä pyytäisin huomioimaan joitakin tosiasioita. Puroniemi on kyllä rakas minullekin. ONL.n työkaudestani vietin seitsemän kesää ja useita viikonloppuja leirikeskuksessa ja ne olivat työni lämpimimmät muistot takaavat hetket. Mutta leirikeskusta ei kustanneta muistoilla. Jos harkitsette ryntäystä ONL:n kokoukseen äänestääksenne asiasta, pyydän käyttämään vakaata ja vastuullista harkintaa omaa äänestyspäätöstä muodostaessa. Muistakaa myös adressin otsikko, jonka mukaan Puroniemi ei välttämättä jää ONL:lle, ja jos jäisi mitä se aiheuttaisi järjestön tulevaisuudelle.

Ensimmäinen asia on ONLn tehtävä järjestönä. Kirkollisen elämän keskus on seurakunta. Niinpä luonnollinen nuorisotyön keskusyksikkö on seurakunta. Järjestöjen toimenkuva, on tässä järjestöjen luvatussa maassa muuttunut. ONL kamppaili koko minun siellä oloni ajan etsien perusteltua suuntaa toiminnalleen. Toisaalla painoi muisto järjestöstä suomalaisen järjestötöiminnan kulta-aikana ja toisaalla nykytilanne, jossa monet seurakunnat ottivat leirityön omaan haltuunsa (mm. Lieksa, Nurmes, Turku, Tampere ja Oulu sekä Lappi). Tämä vaikutti paljon Puroniemen käyttöasteeseen. Onko niin, että Puroniemellä on paikka ONL:n tulevaisuuden toiminnassa, jonka johtoajatukseksi on muodostunut seurakunnissa tapahtuvan nuorisotyön tukeminen? Järjestö ei saa institutioitua ja jähmettyä vanhoihin kaavoihin. Näiden samojen ongelmien kanssa kamppailee moni samanikäinen ja nuorempikin järjestö maassamme.

Toinen asia on Puroniemen käyttöaste, joka oli jo minun aikanani alle 60 vuorokautta ja josta omaa käyttöä oli noin 30 vuorokautta. Kirkollisia vuokraajia ei Puroniemellä ollut enää minun aikanani, mihin vaikutti käsitykseni mukaan huono sijainti. Lähellä on vain yksi pieni seurakunta, jolla ei lie varoja ottaa leirikeskusta haltuunsa. Leirikeskus on äärimmäisen huonojen kulkuyhteyksien päässä ja kaukana hyvän kokoisista kasvukeskuksista. On epärealistista odottaa käyttöasteen suurta kohoamista. Seurakunnat ovat selkeästi ilmaiseet sen, ettei heillä ole noin etäiselle paikalle käyttöä.

Kolmas asia on Leirikeskuksen kunto. Käsitykseni mukaan sen toimivaksi saaminen ei onnistu talkootyöllä tai hengellä eikä lahjoitusvaroilla. Ja toisaalta, jos paikkaa kunnostettaisiin, onko järjestön tehtävä sijoittaa rahojaan rakenteiden ylläpitoon sekä huolto- ja keittiöhenkilökunnan palkkaamiseen vaiko julkaisu ja nuorisotyöhön? Tämän talkoohengen olisi pitänyt nostaa päätään jo yli kymmenen vuotta sitten.

Neljäs asia on vastuu. Jos nyt jäsenistö haluaa säilyttää leirikeskuksen, kuka vastaa sen vaikutuksesta ONL.n tulevaisuuteen. Nykyinen, jäsenten valitsema, johtokunta on jäsenten siunaaman strategiatyöskentelyn pohjalta vienyt järjestöä selkeän vision mukaan kohti hyvää tulevaisuutta, jossa sille on paikka kirkon seurakunnallista nuorisotyötä tukevana ja täydentävänä yksikkönä. Tämä on nähty mm. kirkolliskokouksen päätöksissä lisääntyneenä tukena ONL.lle. Järjestö joka selvästi pohtii tehtäväänsä kirkon järjestönä ja nykyisessä taloustilanteessa on luotettava. Jos nyt kelkka käännetään takaisin, muodostaako jäsenistö uuden johtokunnan, joka ottaa myös vastuun päätöksen taloudellisista ja toiminnallisista vaikutuksista?

Itse olen työtehtävien vuoksi estynyt sunnuntaina, enkä pääse paikalle keskustelemaan asiasta. Minustakin olisi tärkeää, että leirikeskus säilyisi kirkon sisällä, mutta haaveena se ei saa johtaa pattitilanteeseen, joka vaikuttaa ONL:n kehitykseen kahlitsevana tekijänä. Mikään muutoshan ei halvenna Puroniemen tärkeää paikkaa menneisyydessä eikä sinällään ihmisille sen antamaa tukea elämässä. Eikä se, että järjestö tänä päivänä katsoo tulevaisuuteen eri kantilta tarkoita sitä, että työ olisi aikaisemmin ollut vääränlaista. Puroniemi kuului ONL:n toimintaan tiettynä aikana ja oli olennainen osa sitä. Siihen panostaneet ovat tukeneet silloin parhaalla tavalla kirkon nuorisotyötä. Nyt ajat ovat vain muuttuneet ja seurakunnat ovat ottaneet leirityön pitkälle omiin näppeihinsä - kuten kuuluu. Todellinen ongelma Puroniemen suhteen on se, mitä tehdä jumalanpalveluspaikkana toimineelle tilalle, jos sitä ei yksikään kirkollinen taho pelasta... Vielä en rohjennut adressia alekirjoittaa, mutta tämän takia sen voisin tehdä. Jos sen allekirjoitan ei nimeäni saa käyttää irrallaan näistä pohdinnoista.

Nämä ovat entisen työntekijän näkemyksiä asiaan. Jokainen tekee päätöksensä oman harkintansa mukaan, mutta jos tämä vuodatus toisi harkintaan mukaan joitakin realiteetteja. Järjestö toimii jokatapauksessa jäsentensä päätöksen ja tahdon mukaan, toivottavasti jäsenistön tahtoa on ilmaisemassa järjestön nykyinen kohderyhmä eli tämän päivän nuoret. Heitä koskevista päätöksistähän nyt on kyse, eikä meitä, jotka olemme joskus viettäneet rakasta aikaa Puroniemessä, jotkut jopa sille paljon antaen ja uhraten. Siksi ymmärrän asian kipeyden.

Lopuksi toivon siunausta ja kaikkea hyvää teille Puroniemen ja ONL:n  ystäville. ONL on toivottavasti jatkossakin tärkeä toimija kirkollemme ja sen nuorille. Tärkeä ja rakas se voi olla myös rakenteiden muutoksessa. Hyvä on, jos leirikeskukselle löydetään kunniallinen jatko, mutta se ei saa tulla kalliiksi ONL:n muulle toiminnalle tai tapahtua sen kustannuksella.

Ystävällisin terveisin

isä Tuomas Järvelin
Vuosina 2003-2009 miltei kaikissa Puroniemen tapahtumissa mukana ollut.