ISRAEL ELÄKÖÖN - ISRAEL MUST LIVE!

Esimerkki siitä, mitä tapahtui kaikille kukoistaville kristittyjen keskuksille alkaen Vähästä-Aasiasta Pohjois-Afrikkaan!

Oriana Fallaci:

Konstantinopolin ryöstö

…Murskattuaan kristityt Varnassa vuonna 1444 he varmistivat asemansa Walakiassa; Moldaviassa: Transsylvaniassa, joka on alue, jota nykyisin kutsutaan Bulgariaksi ja Romaniaksi, he käynnistivät sitten uudelleen Konstantinopolin piirityksen. Kaupunki sortui 29. toukokuuta Mehmet II:n käsiin ja sivumennen sanottuna: tiedätkö, kuka oli Mehmet II? Kaveri, joka islamilaisen veljesmurhaan oikeuttavan lain nojalla, joka oikeutti sulttaanin murhaamaan oman perheensä jäsenet, oli noussut valtaistuimelle kuristamalla kuoliaaksi kolme vuotta vanhan veljensä. Tunnetteko tämän aikakirjan, jonka kirjuri Phrantzes on jättänyt meille virkistämään muistiamme muistamattomista tekopyhistä?

Ehkä ette. Erikoisesti Euroopassa, Euroopassa, joka itkee ainoastaan muslimien puolesta, ei koskaan kristittyjen tai juutalaisten tai buddhalaisten tai hindujen puolesta, ei olisi poliittisesti korrektia tietää Konstantinopolin tuhon yksityiskohtia. Sen asukkaat, jotka aamunkoitossa, kun Mehmet II on moukaroimassa Theodosiuksen muureja, pakenevat Pyhän Sofian katedraaliin ja alkavat laulaa siellä psalmeja. Rukoillakseen taivaan armoa. Patriarkka, joka kynttilän valossa viettää viimeistä messuaan ja vähentääkseen paniikin pauhinaa: ”Älkää peljätkö, minun veljeni ja sisareni! Huomenna te tulette olemaan Taivaan Valtakunnassa ja teidän nimenne säilyvät maailman loppuun asti!” Lapsia, jotka itkevät kauhusta heidän äitinsä lohduttavat heitä toistamalla: ” Rauhoitu lapsi, rauhoitu! Me kuolemme sen tähden, että uskomme Jeesukseen Kristukseen! Me kuolemme keisarimme Konstantinus XI:n puolesta, isänmaamme puolesta! Ottomaanien joukot, jotka lyövät rumpujaan astellessaan kaatuneiden muurien jäännösten yli, murskaavat genovalaiset ja venetsialaiset ja espanjalaiset puolustajat, hakkaavat heidät kappaleiksi sapeleillaan, murtautuvat sitten katedraaliin ja katkaisevat jopa vastasyntyneiden lasten kaulat. He viihdyttelevät itseänsä nuuhkimalla kynttilöitä mukanaan irti hakatut päät…Tuo joukkomurha kesti aamunkoitosta iltapäivään. Se lakkasi vasta, kun Suurvisiiri nousi Pyhän Sofian saarnastuoliin ja sanoi teurastajille: ”Levätkää. Nyt tämä temppeli kuuluu Allahille.” Samanaikaisesti, kun kaupunki palaa, sotilaat ristiinnaulitsevat ja hirttävät ja seivästävät, janitsaarit raiskaavat ja teurastavat nunnia ( neljä tuhatta muutamassa tunnissa) tai panevat hengissä säilyneet kahleisiin ja myyvät heidät Ankaran torilla. Ja nämä palvelijat valmistavat Voiton Juhlaa.

Juhlaa, jonka aikana ( vastoin Profeettaa) Mehmet II juopui Kyproksen viineistä ja, koska oli ihastunut nuoriin poikiin, hänelle lähetettiin kreikkalaisen ortodoksisen suurherttua Notaraksen esikoispoika. Neljätoista vuotta vanha keskenkasvuinen, joka oli tunnettu kauneudestaan. Kaikkien edessä hän raiskasi pojan, ja raiskattuaan pojan hänelle lähetettiin hänen perheensä. Pojan vanhemmat, isovanhempansa, setänsä, tätinsä ja serkkunsa. Pojan edessä hän katkaisi heidän kaulansa. Yksi kerrallaan. Hän vaati myös kaikki alttarit tuhottavaksi, kaikki kellot sulatettiin, kaikki kirkot muutettiin moskeijoiksi tai basaareiksi. Oh, niin. Juuri tällä tavalla Konstantinopolista tuli Istanbul. Mutta YK:n tyhjäntoimittajat ja opettajat meidän kouluissamme eivät halua kuulla tästä mitään.