HUOLI 2015


Vieras

/ #129

25.01.2015 09:46

Vaikka addressi on psykiatrisen sairaanhoidon säästöjä vastaan, ja erittäin kannatettava ja keskeinen apu sitä tarvitseville, on huomio kuitenkin pois itse syystä.

Säästöjen leikkausten vastustaminen on tällä hetkellä yksi hyvä vaikuttamisen keino tärkeän asian puolesta, mutta itse syy ja tilanteen aiheuttaja on keskustelussa näkymättömissä.

Siten kannatan samalla addressilla huomion kiinnittämistä tilanteen aiheuttajaan, josta varmasti on monta mielipidettä. Suunta ennaltaehkäisyn, tiedostamisen sekä yksilön omaa osaamista, elämäniloa ja voimaannuttavien vaihtoehtojen lisäämiseen nuoriso-/lapsipainotteisesti (työikäiset tietysti mukaanluettuna) toisi esille yhden vaihtoehdon.

Tällaisen ajattelun, rakenteen ja toiminnan vahvistamisen seurauksena on vähemmän hoitoa tarvitsevia ja siten vähemmän kädenvääntöä määrärahoista niiden kanssa, jotka valtion (meidän) rahoista "päättävät".

Päätös on meidän. Voima on meidän. Tämä ei ole edustajia / hallitusta / ministeriöitä vastaan vaan meidän voimasta tulee "heitäkin" (valtion edustajia tässä asiassa) auttaa näkemään, ymmärtämään ja siten toimimaan _yhdessä_ eikä erikseen kuten nyt.

Erilleen toimiminen, sekä hallinnon irrallisuus ihmisten ja kokemusten todellisesta rajapinnasta vahvistaa tunnetta ja toimintaa siitä, että on psykiatrisen hoidon tarvitsevia "tuolla jossakin" ja siitä päätetään myös "tuolla jossakin".

Nykyinen struktuuri ei tue tiedostamista ja yksilöllisten voimavarojen käyttöönottoa, ja on siten osa seurausten luomisessa.

Nykyinen struktuuri tai vaikuttaminen kansallisella tasolla on määrällistä, jossa ääni kuuluu (ehkä) silloin kun samaassa asiassa on takana 10.000 ihmistä. Edes 10.000 ääntä ei TAKAA vaikuttamista, se takaa äänen, jota voidaan edelleen valita kuulla tai ei muiden intressien lomassa. Kannatan silti syvästi kansalaisaktiivisuutta ja velvollisuutta. Se on vahva tie!

Ajatus: Mitä se on, kun puhut puolisollesi tärkeästä asiasta ja hän kertoo ottavansa asiaan kantaa "10.000" sanan jälkeen. Yhteys on silloin poikki tai siinä on kapea pullonkaula / ehdot. Väitän, että valtion hallinnolla ja sen ihmisillä (meillä kaikilla) on keskinäinen "suhde" joka on nyt poikki / kapeutunut.

Keskustelemme 'pullonkaulan' kautta sillä ajatuksella, että meidän pitää kysyä lupa, eli tehdä addressi, oman voiman (ajatusten, kokemusten, äänen jne.) esilletuomiseen. Tämä SAMA ajatus tuottaa normaalisti tuntevissa ihmisissä pitkällä aikavälillä ja lopulta voimattomuutta, psyykkistä voimattomuutta. Voimien loputtua edessä on romahdus.

Tuota romahdusta yritämme nyt "hoitaa" paremmaksi leikkauksia vastustamalla. Kannatettavaa vaikuttamista, mutta tiedostetaan pullonkaula samalla kuin ymmärrämme oman voimamme ja autamme edustajiamme näkemään tämän meissä sekä itsessään.