Terveysneuvontaa ei saa lopettaa

Joitain vuosia sitten mieheni kärsi äkillisestä, hyvin voimakkaasta päänsärystä. Ilta oli jo pitkällä, kello oli ehkä jotain 23 paikkeilla. Soitin terveyspalvelunumeroon, kun emme tienneet oliko kyse vain stressistä/lihasjännityksestä vai mahdollisesti jostain vakavammasta, emmekä halunneet häiritä hätäkeskusta - ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun ei ollut tietoa, oliko kyse vakavasta tilanteesta vai ei.

Muutamalla pienellä kysymyksellä ja testillä puhelimeen vastannut henkilö totesi, että välttämättä ei ole kyse mistään vakavasta, mutta että hän suosittelee silti neurologiseen päivystykseen hakeutumista. Lähdin viemään miestäni päivystykseen, jonne terveyspalveluiden henkilö oli jo soittanut ja ilmoittanut tulostamme. Saimme nopeaa palvelua päivystyksessä ja tilanne lopulta todettiin hetkelliseksi, vaarattomaksi verenkiertohäiriöksi aivoissa.

En tiedä miten hätäkeskus olisi tässä tilanteessa auttanut, olisiko sanottu, että menkää nukkumaan vai lähetetty ambulanssi. Jos olisimme lähteneet soittamatta päivystykseen, olisimme todennäköisesti menneet väärän päivystykseen - siihen omaan lähipäivystykseen, emmekä suoraan neurologiseen päivystykseen. Tilanne oli lopulta vaaraton, mutta huoli ja pelko olisi ollut paljon isompi. Nyt saimme asiantuntevaa palvelua ja apua ja mieli pysyi rauhallisena koko ajan.