#248: Rivka - Re: Re: Re: Re: Kadosh Adonai

Kiitos varmastikin vilpittömän rehellisestä loppukaneetistasi, joskaan sen sisältö ei minua suuremmin tyydytä - eikä valitettavasti myöskään yllätä.

Rivien välistä voin lukea ajatuksen: "Joo, eli siis jos et hyväksy jotain täysin mielivaltaisia olettamuksia, niin en minä voi tätä sinulle mitenkään perustella tai selittää." Miksei, ihan näin retorisena kysymyksenä, 'pimeys' voi käsittää 'valkeutta?' Tai kääntäen: voitko sinä käsittää pimeyttä? Ilmeisesti, koska kerran voit sanoa, ettei se käsitä 'valkeutta.' Lainaisitko jumalymmärrystäsi ja kertoisitko, onko tämä pimeyden ymmärtäminen uhka valkeudellesi?

Tiedätkö sinä vuorostasi, että on rajattoman epätyydyttävää saada uskovaisilta toimintaohjeeksi "Ole samaa mieltä minun kanssani, niin sitten mitään ongelmia ei ole." Millaista dialogia tällainen toimintatapa synnyttää?

Kenties on nähtävä asia niin, ettei dialogia haluta käydä - kuten sinäkään, sanalla sanoen, et halua.

Toimintapa tosin on kovin tuttu jo varhaisempien mysteerikulttien ajoilta; ei kaikkea voida vihkimättömille paljastaa.

Mikäs siinä, mutta tuolloin tietysti vaikuttaa hassulta yrittää esittää jotain ajatusrakennelmia ja argumentoida niiden puolesta. Väärinymmärretyn neron viimeinen suoja: "Te ette vaan tajuu."

Sivuhuomiona, olenko kanssasi keskustellessa keskustellut ihmisjärjen vai jumaljärjen kanssa? Jos jälkimmäisen, oletko siis ihmis- vai jumalpersoona? Jos jälkimmäinen, miksi kiivastut etkä sitä vastoin kirkastu?

Suhtaudut kuitenkin aiheeseen sen ansaitsemalla vakavuudella ja yksipuolisesti julistat keskustelumme täysin turhaksi - eipä siinä, esittämäni kysymykset ovat edelleen avoinna, ja eräät niistä ovat teidän Jeesustannekin vanhempia.

Erään Stephen Robertsin sanoin:

“Tyydyn siihen, että olemme molemmat ateisteja - minä vain uskon yhteen jumalaan vähemmän kuin sinä. Kun ymmärrät syyt, joiden nojalla hylkäät kaikki muut mahdolliset jumalat, ymmärrät, miksi minä hylkään sinun jumalasi.”

Siis, kiitos tästäkin vähästä.