Tampereen erityiskoulujen puolesta

#8: - integraatio

Monet nykyisissä erityiskouluissa (ja erityisluokilla) opiskelevista oppilaista ovat olleet jossakin vaiheessa lähikouluissaan. Tukitoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä tai ympäristö ei ole ollut erityislapselle sopiva, jolloin lapsi on 'siirretty' (=päässyt) täysiaikaiseen erityisopetukseen. Jopa saman 'diagnoosin' saaneet erityisoppilaat ovat keskenään ihan yhtä erilaisia kuin me muutkin, ja tiettyjen ryhmien opetukseen erikoistuneet erityisopettajatkaan eivät aina koe 'pärjäävänsä' kaikkien oppilaidensa kanssa täysiaikaisessa erityisopetuksessa pienluokassa. Miten tällaiset lapset sitten oppisivat 25-30 oppilaan luokissa 'tuettuina' (=1 avustaja luokkatasolla/koko koulussa, 1 tunti erityisopetusta viikossa tms.)?

Nyt lukioon erityisluokalta jatkavan 'erittäin haastavan' erityislapseni olisi lähikoulun normiopetuksen ekalta luokalta voinut rehtorin mukaan "heittää susille, että muut 24 pelastuisivat". Niin siinä olisi käynytkin, jollei erityisluokkia olisi kaupungista löytynyt erinäisten vaiheiden ja vääntöjen jälkeen. Kotiopetukseen ei tarvitse ainakaan peruskouluikäisillä suostua, koska lapsilla on sekä oppivelvollisuus että oikeus opetukseen. Kunnan on siis järjestettävä kullekin oppivelvolliselle soveltuva opetus eikä vedota jatkuvasti resurssipulaan tai muihin tekosyihin. Valtiohan sitä paitsi korvaa kunkin erityisopetuksessa olevan oppilaan kulut. Tosin rahoja ei ole korvamerkitty, joten niitä voidaan käyttää vaikkapa valtuuston ulkomaanmatkoihin tai muihin tärkeämpiin tarkoituksiin.

Toivoisinkin kaikille nykyisille ja tuleville erityisoppilaille rauhallista ja itselleen sopivaa oppimisympäristöä, myös erityisluokilla ja -kouluissa.