Oikeus itsensä tai lapsensa hoitamiseen säilyttävä.

En muista tarkkaa %-lukua mutta factaa on, että lääkkeistä n. 40% (ellei ollut peräti 60%) on placeboa. Pointti: eikö tällöin lääke, jota lääkäri määrää ole uskomushoitoa?! Vaiko arvaushoitoa?! Katsotaan josko lääke toimii vai ei? Vai mitä se on? Kyllähän tällöin lapsiakin "uskomus"hoidetaan - niin se vaan menee.

Mikä lääkäri on tällöin? Uskomushoitolääkäri(kö)?! Lääk(E)äri, joka ei tiedä auttaako lääke vai ei? Uskoo, että auttaa? HUOM! Tiedän ja olen sitä mieltä, että lääkkeitäkin tarvitaan ja ovat ehdottoman paikallaan monissa asioissa.

Ei vaihtoehtohoidot / -hoitajat kaikkeen pysty MUTTA EIVÄT lääkäritkään. Itsekin käytän lääkkeitä mutta myös vaihtoehtohoitoja. Ilman toista ei olisi niin hyvä olla kuin nyt on - kumpikaan yksinään ei riittänyt, sekin on koettu.

Erityisesti itseäni ihmetyttää, että akupunktiosta käytetään sanaa uskomushoito - etenkin kun se on Suomessakin jo vuosikausia sitten hyväksytty viralliseksi lääketieteeksi. Jota lääkäritkin tekevät potilailleen?! Tosin eivät tiedä ja taida sitä niin hyvin kuin Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen asiantuntijat. Taas ihmetyskysymys, uskomushoitolääkärikö? Vai mikä?

Kurioseettina mainittakoon:
- yhtä pitkä koulutus kiinalaisilla akupunktiolääkäreillä on kuin koululääketieteen lääkäreillä omassaan. WHO:n hyväksymän koulutusohjelman opiskelleet Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen asiantuntijat (suomessakin sellaiset) joutuvat opiskelemaan vastaavan koulutusohjelman voidakseen käyttää titteliä PKL asiantuntija. Lääkärit, jotka akupunktiota tekevät eivät ole tuollaista pitkää monen vuoden koulutusta opiskelleet vaan vain pari vkl-pikakurssia ovat läpikäyneet MUTTA koska ovat lääkäreitä, saavat ns. tehdä mitä vaan. Tämän on kertonut minulle ystäväni, joka on radiologi ja jonka tiedän allekirjoittavan aina kaikki tämän tyyliset adressit. Sanonut lisäksi mm. että "kunpa heitä opetettaisiin enemmän ruoka olkoon lääkkeemme -asioissa sekä plaa plaa, niin hänkin olisi voinut olla enemmän avuksi työskennellessään yleislääkärinä". Tämmöisiä lääkäreitä kun olisi enemmän - eivät aivopestyjä vain yhteen asiaan kuten ei mielestäni pitäisi vaihtoehtohoitajienkaan olla.

Joskus tässä elämässä ihmisen on vain etsittävä mikä auttaa mihinkin, yksi sopii toiselle ja toinen toiselle jne. Joskus etsivän tie on pitkä mutta apu löytyy kyllä kun vaan jaksaa etsiä sitä, oli se sitten joku tai useampi seuraavista: lääke, VAIHTOEHTOhoito, "ruoka olkoon lääkkeemme" -asiaa.

Asiaan takaisin, lääkEäreitäkin, heh ;) tarvitaan, ilman muuta, etenkin käsityötaitoansa: kirurgiaa.

Summa summarum: jaksan suuresti ihmetellä hyvin yksinkertaista asiaa, että miksi ihmmeessä Suomessa koululääketiede ja vaihtoehtohoidot eivät voi sulassa sovussa toimia keskenään, kuten on suurimmaksi osaksi maailmalla.

Yksi oma ajatukseni, jotta ihmisillä olisi turvallinen olo on, että vaaditaan juuri jokin koulutus-taso, todistus siitä vaihtoehtohoitajan hoitopaikan esim. seinällä, jokin rekistri tms. Lääkäreiltähän ei sellaista vaadita - maailmalla monessa maassa kylläkin. Tuokin on mielenkiintoista.

Vanhemmat, jotka selkeissä tapauksissa eivät koululääketieteen apua ota vastaan / huoli / anna lapselleen, ovat vastuuttomia ja lapsensa pitäisi huostaanottaa. Muutoin, käyttäköön vapaasti molempia jos haluavat. MUTTA MYÖS se mitä tiedän, koulutettu vaihtoehtohoitaja tietää kyllä milloin on syytä mennä koululääketieteen pariin, niin lapsen kuin aikuisen. Yksi ainut ikävä tapaus riittää tuhoamaan tuhansien muiden ammattitietotaidon myös tässä asiassa. Miksiköhän tuhansia hoitovirheitä lääkärit saavat tehdä ilman varsinaisesti yhtään mitään haloota?? Tämäkin on koettu. Ambulanssa vei minut lopulta sairaalaan tulehdusarvojen ollen vähän yli 500, kiitos lääkärin MUTTA mitä sitten? Ei yhtään mitään. Minähän se vain kärsin.

Terkut nimerkillä:
- nappasin aamulla lääkkeeni, kävin tänään hierojalla ja sain myös akupunktiohoitoa (hieroja, joka siis joka on myös PKL asiantuntija ja jolta olen tentannut osan näitä asioita mistä kirjoitin, osan tiedän muutoin, osan ajattelen omilla pikkuaivoillani), seuraavaksi ruokaolkoonlääkkeemme :) Kaikkia em:ja tarvitsen.

Olen puhunut.