naimalakko

v ronski
Vieras

/ #292 sannavain, biologinen peruste on todellinen,

01.05.2011 12:57

#279: sannavain - Re: Loogisesti sannavain,

Pääsiäisevästyksessäsi riitti sulateltavaa.

Näkemyseromme tarkentuvat. Näen edelleen ajattelutavassasi virheitä, jotka todennäköisesti itsekin haluat korjata, kunhan ne huomaat ja itsellesi tunnustat.

Näet nykyisen avioliittolain epäjohdonmukaisena, koska myöhemmin laaditut lait (rek. parisuhteet, hedelmöityshoidot, adoptiot, avoerot, sukupuolen vaihtaminen, ...) eivät sovi sen kanssa hyvin yhteen. Lähdet siitä, että nämä myöhemmät säännökset edustavat "modernia" perhekäsitystä ja että siten avioliittolain nykymuoto on vanhentunut. Yleisemminkin voidaan järkeillä, että jos avioliitto toisikin huomattaa lisä-arvoa (minkä kyseenalaistat) lisääntyville mies-nais-pareille, niin tämä ei ole sinällään peruste evätä avioliittoa muunlaisilta pareilta, joille avioliitto tuo muunlaista lisä-arvoa. Avioliittolain nykymuodon voidaan katsoa syrjivän suotta - lähinnä epämääräisiin, jopa uskonnollisperäisiin, syrjiviin moraalikantoihin perustuen.

Tämä näkemyksesi on aivan validi. Näkemyksen johdonmukainen loppuun vieminen tarkoittaisi juurikin avioliittolain nykymuodon kyseenalaistamista ja muutosten esittämistä, tavoitteena laki, joka ei syrki suotta. Onko perusteita evätä avioitumisoikeus esim. veljespareilta?

Mutta tähän kysymykseen vastattaessa logiikkasi alkaa ontua. Olet esittänyt joitakin argumentteja avioitusmioikeutta vastaan:

0. On evättävä, koska kukaan ei ole esittänyt ko. oikeuden antamista.

1. On evättävä, koska muuten lakia ei saada läpi.

2. On evättävä, koska veljesavioliitot antaisivat virallisen hyväksynnän insestille, vaikka rikoslaki kieltää veljesten keskisen sukupuoliyhdynnän.

3. On evättävä, koska "Insestisten suhteiden virallinen hyväksyminen avioliittoinstituution kautta toimisi edelleen perheen suojaamisen pyrkimystä vastaan, minkä vuoksi avioliittolaki rajaa avioliiton ulkopuolelle lähisukulaisten väliset parisuhteet."

Oletan, että näistä viimeisin on pääargumenttisi, johonka nojautuen  ajatusrakennelmasi joko kestää tai sortuu. On totta, että äkkiseltään katsottuna argumentti 3 tukee kantaasi, koska se ei sellaisenaan sovellu etäistä sukua olevaan miespariin. Argumentti ei kuitenkaan ole kestävä: Ensinnäkin se viittaa insestiin ja siis sukupuoliyhdyntään, vaikka veljesten parisuhteella/avioliitolla ei oikeasti tarvitse olla mitään tekemistä sukupuoliyhdynnän tai seksuaalisuuden kanssa; tämä antaa ymmärtää, että avioliitolla muka pitäisi olla tekemistä seksuaalisuuden toteuttamisen kanssa, mille ei ole esitetty mitään perustetta. Toiseksi, ei ole mitenkään selvää, että aikuisten veljesten solmia avioliitto vähentäisi suojaa siltä (miltä?) perheeltä, johon veljekset kuuluvat - itseasiassa tämä suojeluperuste vaikuttaa kovin absurdilta, avioliittohan nimenomaan lisää suojelua eikä päinvastoin! Tässä valossa pääargumenttisi on tyhjä; se tosiasiassa typistyy epämääräisiin, jopa uskonnollisperäisiin, syrjiviin moraalikantoihin. On myös hyvä huomata, että tämä lopputulema ei muutu, vaikka yllä laajennamme veljespareista sisaruspareihin. Joka kannattaa näkemystäsi, kannattaa myös sisarusavioliittojen sallimista tai on epäjohdonmukainen.


Moni ei kannata oikeutta sisarusavioliittoihin. Miksi? Koska he haluavat kohdentaa avioliiton niin, että sana avioliitto nimeää hyvän=käyttökelpoisen/hyödyllisen käsitteen; ei niinkään siksi, että monista avioliiton parille antamista oikeuksista koituisi muille suoranaista haittaa. Liian laaja tai mielivaltaisesti tai satunnaisesti muodostettu käsite ei yleensä ole hyvä. Sopivan suppea, perusteisiin tukeutuva käsite on usein hyvä. Jos käsite on liian laaja, tulee tarve muodostaa alikäsitteitä. Nykymuotoon rajattu avioliiton käsite mahdollistaa hienomman keskustelun mm. lisääntymisyksiköiden erityisestä tukemisesta lainsäädännöllisesti.

Kantasi mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden puolesta on validi, mutta ei ainoa vaihtoehto. Kuten sanottu, nykymuoto generoituu biologisesta perusteesta, mikä näkyy soveltuvien parien rajauksessa; moniavioisuuskiellonkin generoimiseksi riittää täydentää biologista perustetta sopivasti. Totta on, että teoriassa rajausten tulisi olla vieläkin voimakkaampia (hedelmällisyystarkistus), mutta käytännössä kokonaisuus on siksi sulava ja linjakas, että sitä voidaan pitää eettisesti ja älyllisesti kestävänä; kieltämättä tilkittävää kuitenkin jää, kuten esim. kysymys vanhusavioparin adoptio-oikeudesta.

Isyysolettama on paljon kertova esimerkki avioliiton perusteista. Käyt odotettuun hyökkäykseen isyysolettaman arvoa vastaan. Isyysolettama antaa naiselle käytännössä mahdollisuuden "huijata" aviomiehensä toisen miehen siittämän lapsen kasvattajaisäksi (huom. ero naispareihin). Näet asian "moraalisen arvelluttavan" puolen, mutta et näe mekanismin hyötyjä perheiden ja yhteisöjen vakaudelle. Yleisesti ydinperheeseen kuuluu sekä parin yhteisiä biologisia lapsia että ulkopuolisen miehen siittämiä lapsia. Perheen koossa pysyminen, s.o. aviomiehen sitoutuminen koko perheeseen, on tärkeää kaikkien lasten kannalta, ja aivan erityisesti se tukee aviomiehen ja hänen biologisten lastensa yhteyttä (teema josta lähin biologisessa perusteessa liikkeelle). Elatusten, huoltajuuden ja perinnön järjestäminen *aina* verenperinnön mukaisesti johtaisi kestämättömään sotkuun. Avioliiton biologinen peruste on todellinen.

On totta, että viimevuosikymmenten teknologinen kehitys (lainsäädännön ohella) on tuonut muutoksia. Ehkäisy antaa naisille mahdollisuuden kvasi-toteuttaa parinvalinnan kaksoisstrategiaansa niin, että suurempi osa ydinperheen lapsista ovat aviomiehen siittämiä; vakauttava vaikutus on kuitenkin kyseenalainen, koska syrjähyppyjen määrä lisääntyy ja miesten mustasukkaisuus ei huomioi ehkäisyn luultavaa onnistumista. Toiseksi isyystestit mahdollistavat isyyden todentamisen 2 vuoden kannerajapyykkiin mennessä, mikä vähentää naisen "huijaamismahdollisuuksia"; tämäkään ei välttämättä lisää vakautta. 


Viime kädessä on makuasia, määritelläänkö "avioliitto" suppeasti (vaihtoehto A) vaiko laajasti (vaihtoehto B). Tähdellisintä on sen huomaaminen, että muita perusteltuja vaihtoehtoja ei ole (esitetty); esim. avioitumisoikeuden antaminen etäistä sukua oleville miespareille mutta ei veljespareille olisi käydyn keskustelun valossa yksiselitteisesti epäjohdonmukaista.