Suomen huippuyksikkö lasten sairaanhoidossa toimii museossa

Jos ja kun kyseinen uusi sairaala rakennettaisiin, tulisi ottaa huomioon sijainti. Kannattaako vielä joku sairaalan sijoittuvan Meilahden alueelle, joka on jo nyt täysin tukkoon rakennettu? Minut itseni on hoidettu noin vuoden ajan syöpäklinikalla. Maisemat huoneen ikkunasta olivat masentavat; harmaata ja vastakkaisen sairaalan seinää, autoja, yksi puu.. Ulos jos rakennuksesta pääsi, oli ensimmäinen "raitis ilma" katupölyä ja autojen päästöjä. Vihreää ei nimeksikään. Ja mikä se on, mikä pitää mielen virkeänä masentavana hoitoaikana? Etenkin lapsilla. Voimien mukaan heidän tulisi saada leikkiä kuten terveenäkin, puhtaassa vehreässä ympäristössä, ja olisi ihana jos sairaalan pihalla olisi leikkimahdollisuus ja oikeasti puhdasta ilmaa.
Voisimme ottaa mallia Pohjois-Ruotsin Sunderbyn sairaalasta. Se on sijoitettu ulkopuolelle kaupunkia, viihtyisään ympäristöön. Paikkaan toki pääsee myös julkisilla. Väljemmin rakennettuun ympäristöön tulisi myös mahtua laajasti parkkipaikkoja, jotta autopaikan etsimiseen ei enää menisi "turhaa aikaa".
Yöpymistä ajatellen vanhempikin lapsi (nuori) toivoisi toisen vanhemman voivan olla mukana. Usein hoidoista tulee niin paha olo, että nopein apu on saatavilla vain jos oma vanhempi on lähellä. Ja mitä se on lapsen kohdalla, joka todella tarvitsee kaikkein eniten tukea, lämpöä ja turvaa kesken epämiellyttävien hoitojen. Tilaa pitäisi olla myös sisarusten vierailuja varten.
Vetoomuksessa vaaditaan jokaiselle potilaalle yksityishuoneita. Tätä en tyystin allekirjoittaisi. On paljon tapauksia, joissa lapsi ja nuori on piristynyt nähdessään toisen ikäisensä lapsen samassa tilanteessa. Heistä on ollut iloa ja seuraa toisilleen. Heistä monella on juuri siitä alkanut pitkä ja syvä, usein elinikäinen ystävyys. Vertaistuen tarvetta ei tule koskaan unohtaa. Toivoisin todella tämänkin mahdollisuuden säilyvän.
On eri asia, jos lapsi tarvitsee eristää muista hoidettavista. Tällöin yksityishuoneet ovat hyvä. Osastolla toki voisi olla määrätty määrä yksityispotilashuoneita, joissa erityisesti olisi otettu huomioon potilaan kanssa yöpyvä vanhempi. Ja ne lapset, joiden vanhemmilla ei olisi mahdollisuutta yöpyä sairaalassa, saisivat mahdollisuuden niin halutessaan jakaa huoneen toisen lapsen kanssa.
Minut itseni on hoidettu pelkästään yksityishuoneessa, vaikka en aina olisi edes ollut sen tarpeessa. Vasta vertaistuen leirillä näin ensimmäiset ikäiseni nuoret kohtalotoverini. Olisi varmasti helpottanut sairastamisaikaa, jos olisi ollut edes hieman samanikäisiä juttelukavereita, edes joskus. Olenkin usein liikuttuneena kuunnellut muiden iloisia muisteluita huonekavereiden kanssa vietetystä ajasta. Se on heitä piristänyt hoitojen aikana ja ollut monesti myös helpotuksena vanhemmille, ettei lasta ole täytynyt jättää kokonaan yksin.