Avoin kirje Kirkkohallitukselle

Adressin allekirjoittajien kannattaa lukea viime sunnuntainen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä. Ohessa ko. kirjoitus:

David Strelingin mielipide Aamulehdessä 27.3.2011

KAMPANJA. Maanantaina 21. maaliskuuta lanseerattu Älä alistu! -mediakampanja on saanut yllättävän paljon julkisuutta. Älä alistu! -kampanjan tarkoitus on rohkaista seksuaalisuutensa kanssa epävarmoja kristittyjä nuoria luottamaan Raamattuun. Kampanja rakentuu yhden nuoren naisen omakohtaiselle kokemukselle. Tästä noussut kohu jälleen kerran osoittaa selvästi, että tämän päivän Suomessa vihan ja vainon kohteena eivät suinkaan ole homot ja lesbot, vaan Raamattuun sitoutuneet kristityt. Tämän kampanjan olemassaolo toi räikeästi esiin sen valtavan vihan, mikä yhteiskunnassamme ja nykykirkossa on perinteisellä kristinuskon kannalla olevia kohtaan.

Homomyönteisyys on ainoa sallittu linja Suomen kirkossa. Piispat pesivät kätensä kuin Pilatus. Jotkut innostuivat eroamaan kirkosta. Setan vastausautomaatista saatiin sopiva paheksunta. Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun. On todella outoa, että vain kristityt eivät enää saisi sanoa mielipidettään. Uskonnon ja mielipiteenvapaus kuuluu myös kristitylle. Raamattuun perustuvaa kantaa hommasiassa ei tarvitse hävetä. Minusta on hyvin ristiriitaista, että suvaitsevaisuus ei koske ateisteja tai homoseksuaaleja.

Nuorten kampanjan aiheuttama reaktio on osoittanut todeksi kampanjan lähtöteesin: Suomessa on karmea julkinen paine ajatella seksuaalieettisistä kysymyksistä yhdellä ainoalla, homo-aktivisten määrittelemällä tavalla. Ironisinta on, että tahot, jotka aina pitävät suurinta ääntä siitä, kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuutta osoittavat kaikkein vähinten suvaitsevansa sitä. Länsimainen yhteiskunta yrittää rakentaa suvaitsevaa arvojärjestelmäänsä, mutta käytännössä se yhä useammin diskriminoi niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa sen liberaaleja arvoja. Tasa-arvolla on alettu argumentoida yhä enemmän moraalisesti kyseenalaisia mielipiteitä ja outoja asenteita. Ne, jotka julistavat tätä suvaitsevaisuutta ovat usein itse äärisuvaitsemattomia. Jossain on mätää.

On aiheellista kysyä, kuinka paljon myös kansamme lasten ja nuorten epätoivoon ovat vaikuttaneet moraalisen ryhtinsä kadottaneet aikuiset sekä heidän esikuvaksi kelpaamaton elämäntapansa. Missä on homojen oikeuksien puolustajien suvaitsevaisuus kristillisiä perhearvoja puolustavia kristittyjä kohtaan?

Kampanja osoitti selvästi, että suomalaiset kristityt nuoret tarvitsevat juuri Älä alistu! -kampanjan sanomaa. Näyttää siltä, että suomalaisessa kristillisyydessä eletään parhaillaan voimakasta murrosaikaa. Kristittyjen raamattu-uskollisuutta koetellaan. Suuri rajalinja ei kulje niinkään kirkkokuntien välillä, vaan elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä.

DAVID STERLING

Pirkkala