JANAKKALAN PIKKUKOULUJEN PUOLESTA

Kyläkoulujärjestelmä mahdollisti aikanaan sen, että lasten vanhemmat pystyivät keskittymään tehokkaasti tuottavaan työntekoon. Lapsi saattoi itsenäisesti kulkea aamuisin kouluun ja iltapäivällä koulusta kotiin tai esim. kaverin luo siksi ajaksi, kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Koulukuljettajaksi ei tarvittu vanhempia. Keskuskoulujärjestelmä pakottaa monissa tapauksissa vanhemmat kuljettamaan lapsia. Näin on esimerkiksi silloin, kun bussiyhteyksiä ei ole tai ne ovat kohtuuttoman hankalia, koulutie on pitkä, mutta ei riittävän pitkä ilmaiseen koulukyytiin tai kun lapsi joutuisi viettämään iltapäivisin pitkiä aikoja koululla tai ”kylillä” odottamassa kyytiä kotiin jne. Moni vanhempi käy nykyisin töissä kaukana kotoa, työssäkäyntialueet laajenevat. Vanhempien tehokkaan työssäkäynnin turvaamiseksi tarvitaan lähikouluja. Hyvin harvan on mahdollista valita työajan pituus lasten koulupäivän mukaan.
Kyläkoulujen lakkauttaminen ei tuo toivottuja säästöjä. Tästä saa nopeasti käsityksen etsiessään tietoa kyläkoulujen lakkauttamisesta tai tutustumalla kuntien taloustietoihin. Kyläkoulujen lakkauttaminen näyttäisi olevan tämän hetken ainoa ”totuus” päätöksenteossa. Kun yksi ratkaisu on keksitty, se ajetaan väkipakolla läpi koko maassa. Kuinka yhteiskuntamme kehitys taataan, kun sen perustan keskeistä tekijää, suomalaista peruskoulutusta, murennetaan pala palalta? Toivon, että Janakkalassa uskallettaisiin valita toisin.