IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Yrittää jaksaa
Vieras

/ #502 Perusteltua vastustusta

10.03.2011 19:44

Itä-Suomalaiselle voin vakuuttaa, että turvetuotannon vastustajia ei todellakaan ole vain kahta. Mikäli asiasta on epäselvyyttä, kehotan tutkimaan vaikka ympäristölupapäätöskäsittelyjä, joita lukemalla voi saada pienen aavistuksen siitä, miten laajaa vastustus on. Lisäksi ympäristölupakäsittelyistä voi löytää niitä faktoja, joihin vetoamalla aina silloin tällöin ympäristöluvan saanti saadaan myös estetyksi. Pahimmillaan ympäristövastuullinen turvetuotantomme jahtaa lupaa uudelleen ja uudelleen. Juuri yksi takkiinsa saanut lupakäsittely on kestänyt kaikkiaan 16 vuotta!
Turvetuotannon aiheuttamat haittavaikutukset vesistöille on kiistatta nähty. Niitten osalta voi löytää faktatietoa ympäristöhallinnon sivuilta ja vesienhoitosuunnitelmista. Kun mittakaavaa laajennetaan tarpeeksi suureksi voidaan todeta että esimerkiksi Euroopan mittakaavassa turvetuotannosta ei vesistöille juuri haittaa ole. Mutta kun tullaan riittävän lähelle päästölähdettä, voidaan todeta, että vaikutukset tuntuvat. Pahimmillaan yli 40 vuottakin kestävän tuotannon aikana nykyaikaistenkin vesienkäsittelyrakenteiden läpi ja ohi pääsee edelleen sekä kiintoainetta että pienemmiksi partikkeleiksi liuennutta orgaanista ainetta, ravinteita,happamoittavia aineita sekä metalleja.
Orgaanisen aineen kuormittavuutta ei muuten yleisesti ottaen vuosikuormitustasolla arvioida, vaikka nämä ns humusaineet edustavat yli 9/10 orgaanisen aineen kokonaismäärästä. Humushiukkaset imuroivat tehokkaasti mm fosforia vielä matkallaankin kohti vesistöjä. Mikrobilinkin kautta humusaineet ovat käytettävissä vesistön ravintoverkoissa ja humusaineisiin sitoutuneitakin aineita päätyy takaisin kiertoon. Vesistössä biologinen aktiivisuus lisääntyy, mikrobit ja levät hurraavat.
Mömmöt joko jäävät ensimmäisiin altaisiin tai jatkavat matkaansa järven läpivirtauksista riippuen ja se ruskea vesi valtaa alaa vähitellen alempaa ja alempaa alapuolisia vesistöjä.

Vesiensuojelurakenteet eivät toimi vakaasti eivätkä hyvällä teholla. Pintavalutuskenttien teho vaihtelee todella paljon, kentät voivat jopa päästää ravinteita ja humusaineita läpi. On arpapeliä millaisen kentän turvetuotanto onnistuu rakentamaan ja kun kentän kasvillisuus kyllästyy, vähenee myös kentän pidätyskyky. Samaan aikaan turvesuolla edetään kohti maatuneimpia kerroksia ja kuormittavuus kasvaa.
Jokainen joka on vähänkin perehtynyt velvoitetarkkailun käytänteisiin ymmärtää, miten hetkittäisen vedenlaatuanalyysin ulottumattomiin jää lukuisa määrä tekijöitä, jotka vaihtelevat ja vaikuttavat kuormitukseen. Ja minkälaisia virheitä keskiarvoistamiseen liittyy. Tietäköhän Itä-Suomalainen, että suurin osa soista on tuotannossa ilman mitään tarkkailua! Se on tosiasia, joka täysin hämärtyy esimerkiksi Vapon vesiosaaminen on vahvuutemme kampanjoinnissa, joka on kertakaikkista valhetta.
Todistettua on lisäksi, että soiden kuormittavuus on varsin erilaista. Kun päästömääriä arvioidaan keskiarvoistaen ja yleistäen, ollaan jälleen arpapelissä. Miten mahtaakin sattua kohilleen.
Lisäksi merkille pantavaa on lupahakemusten yhteydessä ilmenevä lukujen pyöristys. Kun mg/l päästömäärää muutetaan virtaaman avulla päästöksi kg/ha/ vuosi saadaan kertoa sen verran monikymmentuhatkertaisesti, että sopivasti pyöristämällä saadaan lopputuloksiin tuhansien kilojen eroja. Luvanhakija pyöristelee niin kuin itse tahtoo ja käyttää ominaiskuormitustietoja sieltä mistä itse tahtoo ja etsii virtaamatietojakin tarkoitushakuisesti. Näihinkin virheisiin muistuttajat sitten saavat käydä käsiksi.
Vesistöjen lähtötilanne arvioidaan huonosti ja huolimattomasti tai todetaan tyyliin huono se on, joten ei tämäkään toiminta sitä nyt enää huononna.Vesistön ekologiassa tapahtuvia muutoksia ei tarkkailla eikä raportoida.

Kiintoainemäärä ilmoitetaan kuiva-aineena. Turvetuotannon kiintoaine on
turvetta, jonka ominaispaino kuivana n. 70 kg/m3. Kun tämä kuiva-aine joutuu tekemisiin veden kanssa, se ottaa 10- kertaisen tilavuuden. 70 kg kuiva-ainetta vie siis kastuessaan tilaa 70 m3 ja on silloin vielä ihan sitä ihteään.
Tosiasiassahan aines ottaa tilaa paljon enemmän, koska se ei veteen päästessään pysy näin sakeana. Kun kiinto-ja humusaineet pilkkoutuvat edelleen, ne ottavat myös aina vain enemmän tilaa. Tilan tarve tuhatkertaistuu nopeassa tahdissa.
Jos siis esimerkiksi jonkin pienehkön suon arpomalla saatu kiintoainekuormitus tuotantovaiheessa olisi 1500 kg /v, se merkitsisi että 1500 kg kuiva-ainetta veisi 22m3. Kun kuiva-aine kastuessaan ottaa 10 kertaisen tilan, 22m3 onkin 220m3 eli kymmenkunta säiliörekkaa perävaunuineen täyttä mönjää. Kun tämä lasti sitten lasketaan kerran kuussa jonnekin muutaman kymmenen hehtaarin matalaan pikkujärveen seuraavat 40-50 vuotta, aletaan myös pikkuhiljaa havaita, että sotkua tulee. Lasti järvessä alkaa hajoamisen myötä vallata tilaa edelleen ja muodostaa lilluvaa hetteikköä aluksi laskujoen suulle sitten vähitellen laajemmalle ja laajemmalle ja riippuen järven virtauksista tai tuulisuudesta mönjä alkaa ajautua myös eri puolille rantoja tai alapuolisten vesistöjen iloksi tai sitten osittain sedimentoituu ja jää mataloittamaan järveä. Ja tämä ajatusleikki oli vain kiintoaineen osalta. Vielä 9/10 lisää orgaanista ainetta jäi laskematta mukaan. Se kulkee värjäten vettä, tummentaen, flokkiintuen isommiksi partikkeleiksi, vinouttaen eliörakennetta, ruokkien limoittumista ja bakteerikannan kasvua, haitaten kalojen ja muiden eliöiden elämää, kuluttaen happea ja sedimentoituen jossain vaiheessa jonnekin ja muodostaen ravinnevarastoja, jotka järven kuormituskyvyn ylittyessä alkavat purkaa ravinteita kiihtyvällä tahdilla vesistöihin ja aiheuttavat rehevöitymistä ylläpitävän noidankehän syntymisen.
Mitään ei vielä puhuttu siitä, että virtaamapiikit synnyttävät monikymmenkertaisia lisäpäästöjä tai että jo pienillä virtaaman lisäyksillä orgaanisen aineen kuormat kasvavat reilusti tai että tuotannonaikaisia analyysejä tehdään vähän ja että kunnostustoimenpiteet kentillä aiheuttavat runsaita sykäyksiä tai että turpeet ja suot ovat erilaisia.

Metsäojitetut suomaat tuovat vielä oman lisänsä kuormitukseen, koska turvepohja ona maatuneempaa ja mahdollisesti myös lannoitettua.
Ja jos joskus sitten yritetään ennallistaa, saadaan uudet kuormituspiikit vesistöön. Ennallistaminen on vesistöille myös erittäin raskasta toimintaa. Järvien kunnostukset puolestaan äärettömän kallista ja hidasta ja usein myös toivotonta puuhaa.

Lupahakemukset tehdään kopioiden ja liimaten. Pahimmillaan lupahakemuksiin jää kokonaan toisen suoalan nimi kummittelemaan. Turvetuotanto keikastelee yhdellä prosentillaan, vaikka on alueita, joissa lähestulkoon kaikki suoksi ymmärrettävät maat on kaapittu ja jokainen sivutie johtaa aakealla raiskiolle. Todellisuudessa käyttöönotettu ala voi lähennellä 20%. Ne suomaat, jotka ovat jäljellä ovat sellaisia pieniä saarekkeita, joita on vaikea suoksi edes tunnistaa.
Suot eliöineen ovat hätätilassa. Se on fakta, jota myös luonnontieteellistä tietoa omaava kansainvälinen tiedeyhteisö meille huutaa. Metsäkanalinnut ovat vähentyneet dramaattisesti koko vimmaisan ojituksen seurauksena, lukuisat eliöt kärsivät. Metsät kasvavat haperoa puuta.

Hiilidioksidi ja vielä pahemmat kasvihuonekaasut pääsevät vaikuttamaan ilmakehään.

Itä- Suomalaiselle olisi siis faktaa tarjolla. Mutta turpeenhyödyntäjät eivät jaksa keskittyä, lukea ja omaksua tietoa. Siitä syystä näille palstoille ei kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa ja perustella sivukaupalla turhaan. Turvemyönteisesti suhtautuvilla on aina jokin erityinen oma lehmä ojassa. Milloin työpaikka, milloin halvempi kaukolämpö, milloin mitäkin. Rakennemuutosta vastustetaan kaikin halpamaisinkin keinoin ja inhottavin letkautuksin.

Väistämättä on tulossa aika, jolloin haittojen ilmeneminen alkaa olla niin selvää, että turpeenkäyttö on tiensä päässä. Miten kauan siihen vielä menee ja millaista tuhoa ympäristössä vielä ehditään saada aikaan ahneuden ja ymmärtämättömyyden vuoksi, aika näyttää. Luopumalla hiukan nopeammin säästettäisiin kustannuksia ja panostettaisiin aidosti uusiutuvien energiankäyttömuotojen kehittämiseen. Nyt pidetään kynsin hampain kiinni oikeudesta tehdä niitä virheitä, jotka jo virheiksi tiedetään.