Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#9287: Pekkos Bill - Haistakaa nyt jo v*ttu!

Hei Pekkos Bill! Ookko kuuskytlukulainen?   vai mistä tulee nimes?  Tekstis on reilun jätkän ja kursailemattoman kaverin heikomman puolustus.  Ja aina tartteekin puolustaa heikkoo!!      Eikä tapakristillisyys, johon vertasit,  ketään pelasta.   Se on totta.                Mutta voisikko aatella, että monen täällä koviakin tekstejä esiintuovan sydämessä voi olla tosi hätä, sekä homosta itestään,  että koko Suomesta.  En sanois, jos en tietäs tätä kipeemmän kautta.

Kun olin aikanaan uskonnollisuuden pintavireessä lainehtimassa muiden kanssa, ilman köyttä ja kiinnitystä mihinkään, ajelehdin itsekkin näille vesille,  hairahduin suhteeseen.   Enkä nyt pitänyt sitä kovin kummosena asiana, olin vähän outo lintu vain.  Tuli sitten hetki jolloin syntyi kaipuu Jumalan yhteyteen ja tartuin ankkuriköyteen minäkin.  En alkuunkaan silloin vielä tuntenut itseäni,  en haavojani,  en Jumalaa.

Hän näytti minulle vertavuotavat haavani sielussani,  ja ainoa, mitä osasin tehdä oli  roikkua  ihmisissä,  en osannut jäädä Jumalan     varaan ollenkaan.  Lopulta ei ollut enää mitään mistä taistella.    Sitten tuli hiljainen hyvyys - Jumalan rakkaus       ,  joka aamu uudestaan.                                                                                          Vuosia kului, -  paranin rakkaudessaan, mut olin vain yhden päivän lapsi.     Kunnes eräänä päivänä kohtasin vanhan asian uudelleen.   Silloin Jumala puhui selkeät sanat tietoisuuteeni," sydämeen", Kun  pidin  käyntikorttiaan  kädessään:   Heitä pois!    Mut tiesin jo, -  myöhäistä!      Läksin selittämään, etten lähde kelkkaasi, mutta kaaduin kiusaukseen alle silmänräpäyksen . Opin      näkemään: huh mitkä voimat.                                                                                                                                                                                              Niin yritin yhtaikaa  päästä eroon, mutta säälistä myös pitää etäistä yhteyttä häneen,  ja kamppailin siinä kuin täi tervassa.   Oli mennyttä kaikki rauha ja seesteisyys,  olin satimessa totisessa.    Oli hetkiä jolloin tiesin että tällä tiellä päädyn kovimman tuomion alle,  niin  sietämätöntä tuomion todellisuutta,  en missään kohden ennen, enkä sen jälkeen ole kokenut.                                                                                                                                                                                           Monien vaiheiden jälkeen sain viisaan ohjeen.  Kirjoitin paperin - irtisanouduin, pyysin anteeksi ja siunasin.  Oli vaikeeta se.     Ja rankkaa tulla puhdistetuks.  Vaikken kaikesta ymmärrä  vieläkään, mikä oli siitä, ja mikä taas  jostain muusta.    Mut Jeesus otti pois kaiken ikävän ja  antoi anteeksantamuksen sekä rauhan.                                                                                                 Jotain tällaista tahdoin kertoa sulle, ja itkien pyydän, älä torju sitä  kovaakin sanaa, koska se  voi sut pelastaa kuolemaa suuremmasta hädästä  ja  vaikket nyt tuntiskaan mitään tällaista,  voithan ainakin  sanoa Jumalalle: Näytä totuus tästä!                                                             Sinua siunaten, yks pieni ihminen