#32894: - Re: Syrjintä ei ole kristillistä

Ei muuten ole kymmentä käskyä tämä, vaan Uutta testamenttia ja sen keskeisintä sisältöä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Alkuosa tarkoittaa käytännössä sitä, että sinun on elettävä mahdollisimman "vanhurskaasti", siis pahuutta karttaen ja hyvyyttä tavoitellen. Tämä kaikki on tultava kaikesta sydämestä, ei ulkokohtaisesti hyvistä esittämällä.

Loppuosa taas tarkoittaa myös sitä, että lähimmäistä on rakastettava, vaikka hänen lähtökohtansa olisivatkin erilaiset kuin omasi.

Täällä mesovat uskikset ovat totaalisesti pihalla molemmista kristinuskon keskeisistä eettisistä ohjeista. Jumalan rakastaminen on omahyväistä Raamatun virheelliseen tulkintaan perustuvaa nillitystä ja lähimmäisenrakkaus omien vihamielisten asenteiden sylkemistä lähimmäisten niskaan.

#32897: - Re: Re: Syrjintä ei ole kristillistä

'Rakasta' on käskymuoto, en esittänyt, että kuuluisi 10 käskyn luetteloon, vaan hän jolle vastasin. Saa silti minullekin muistuttaa.

Vanhurskaus on mielestäni Jumalan armon varassa elämistä, henkilökohtaisella tasolla syntien anteeksiantamus, joka vapauttaa meidät synnin tuomiosta ja omantunnon syytöksistä. Puhe Jumalan armosta ilman sovitusta on suuri valhe. Omilla hyvillä teoilla kukaan ei tule vanhurskautetuksi, ainoastaan Jeesuksen sovintustyö kelpaa siihen tarkoitukseen uskon kautta vastaanotettuna.

http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/armo%20ja%20armon%20vaikutukset.htm

"Armon vaikutusta on se, että Jumala näyttää meille todeksi synnin. Jeesushan sanoi Joh. 16:11: "Kun Pyhä Henki tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion." (JKR) Yleensä Henki puhuu ensin joistakin yksittäisistä teoistamme, niin että selvästi tiedämme tehneemme syntiä.

Jumala näyttää meille, että meidän tulisi tehdä parannusta jopa hyvistä teoistamme. Silloin huomaamme, että sekin, missä olemme omasta mielestämme olleet parhaimmillamme, on jotenkin likaista. Vaikka olemme toivoneet, että meistä tulisi hyviä Jumalan lapsia, jotka voivat elämälläänkin todistaa Jeesuksesta, huomaamme, että elämämme on täynnä syntiä, vikoja ja puutteita. Kaikki on vajavaista. Mikään ei kestä Jumalan tarkastelua. Jumala aukaisee silmämme näkemään, että kaikki meissä on pohjimmiltaan äärettömän itsekästä. Ani harva meistä tosin suostuu sitä näkemään. Me emme haluaisi, että meitä sanotaan itsekkäiksi tai ylpeiksi. Jos myönnymme siihen, koemme kadottavamme Jumalan armon. Pelkäämme astua niin alas kuin mihin Jumalan Henki meitä kuljettaa kirkastaessaan Jumalan sanan totuutta.

Jos Jumala paljastaa meille, mitä ihminen on - mitä minä olen ja mitä sinä olet - se on hänen armonsa vaikutusta. Tätä totuuden paljastumista ei voida varsinaisesti sanoa Jumalan armon kirkastumiseksi, mutta jumalallisen tarkoituksen mukaan se on kuitenkin hänen armonsa vaikutusta. Sillä jos Jumala ei saa näyttää meitä syntisiksi ihmisiksi, me emme myöskään tarvitse hänen armoansa.

Kun Jumalan Henki tekee työtään, meistä tulee syntisiä ihmisiä. Hurskaimmankin ihmisen polvet taipuvat sillä hetkellä, kun Jumalan armo vaikuttaa hänessä oman syntisyytensä näkemisen. Silloin emme enää voi turvata siihen, mitä olemme. Emme voi vedota omaan hurskauteemme, elämäämme, toimintaamme emmekä mihinkään muuhunkaan omaamme.

Armon varsinaista vaikutusta on se, että saamme nähdä armon eli katsoa Jumalan sydämeen. Eikö ole ollut elämän ihmeellisin hetki, kun Jumalan armo on kirkastunut ensimmäisen kerran."