#23422: - Re: Re: Re: Tasa-arvo, erillisoikeudet, ihanteet ja propaganda

"Homojen tasa-arvoinen avioliitto ei ole erillisoikeus, sellainen olisi vaikkapa alaikäisten oikeus mennä naimisiin."

Tuohon kuulisin mielelläni tarkempia perusteluja, mitkä eivät ole nykyhetken lakinäkemyksiin vaan konkreettiseen todellisuuteen perustuvia. Tarkoitan tällä esim. sitä, että "alaikäisyys" on käsitteenä veteen piirretty viiva."

Lyhyesti: Alaikäisyydelle en ole asaintuntija oikeaa ikää määrittämään, mutta on selvää, että jotain ikää nuorempien lasten ei voida oedellyttää tekevän tämänkaltaisia ratkaisuja eikä toisaalta aikuisten heitä sellaiseen houkutella, olivatpa nämä sitten partnerin tai vanhempien roolissa. Sen sijaan homoilla ei tällaista rajaa ole käymäme keskustelun valossa. Tässä ero.

#23458: - Re: Re: Re: Re: Tasa-arvo, erillisoikeudet, ihanteet ja propaganda

"Lyhyesti: Alaikäisyydelle en ole asaintuntija oikeaa ikää määrittämään, mutta on selvää, että jotain ikää nuorempien lasten ei voida oedellyttää tekevän tämänkaltaisia ratkaisuja eikä toisaalta aikuisten heitä sellaiseen houkutella, olivatpa nämä sitten partnerin tai vanhempien roolissa. Sen sijaan homoilla ei tällaista rajaa ole käymäme keskustelun valossa. Tässä ero."

Homouden raja on siinä, että he eivät halutessaankaan voi saada jälkikasvua paitsi hankkimalla sitä ulkoiselta taholta (eli adoptoimalla), tai käyttämällä jonkinasteista "vilunkipeliä", joko suhteen ulkoisista kontakteista (!) tai sitten mekaanisesti tekeytymällä raskaaksi (eli "virallista" tai oma-aloitteista keinosiemennystä käyttämällä).

Tämä on homoseksuaalisen suhteen suurin faktinen ero heteroseksuaaliseen suhteeseen, mitä suhteeseen lasten kasvatusyksikkönä tulee. He tarvitsevat lastensa saantiin ulkoista lähdettä. Tässä vaiheessa astuu ehdottomasti kuvaan myös lasten oikeudelliset - ja tasa-arvon - vaatimukset.

Tästä katsantokannasta nähtynä en näe homosuhdetta heterosuhteeseen verrattuna tasa-arvokysymyksenä vaan erillisoikeutena. Rekisteröity parisuhde on tasa-arvoa, sillä se suo homoille mahdollisuuden muodostaa samanarvoisen laillisen suhteen kuin heteroillekin, mutta sen jälkeen ei enää puhuta faktisesti tasa-arvosta.

Miksi tämä saivartelulta kuulostava erottelu sitten on olennaista?

Sen merkitys on siinä, että tasa-arvo on arvo, joka pakottaa tasa-arvoisen yhteiskunnan reagoimaan. Siksi homoille on aikoinaan aivan oikein suotu mahdollisuus rekisteröidä suhteensa, tasa-arvon nimissä. Rekisteröinti on suhdetasolla aivan tasa-arvoinen avioliittoinstituution kanssa.

Nyt homoagendassa jälleen vedotaan tasa-arvoon asiassa, joka sitä ei enää oikeasti ole, jotta saisivat mielipiteet käännettyä ja tahtonsa läpi myös siinä.

Minä näen tämän kierona, valheellisena ja opportunistisena, enkä siksi voi sitä tällä perusteella hyväksyä. Tarkoituksena on "omia" heteroseksuaalisuuteen verrattava asema pohjalta, jossa sitä ei faktisesti ole olemassa.

Selventääkseni alussa olevan väitteeni, joka on tämän toteamukseni pohjana, tarkastelen vielä tasa-arvon ja erillisoikeuden eroa. Tästä kirjoitin jo viestin #23406 loppupuolella, joten sieltä voi hakea pohjustusta.

Ensin täytyy ymmärtää, etten nyt välttämättä puhu tämänhetkisistä laillisista tulkinnoista. Laki on sidottu aikaan ja paikkaan, ja on siksi altis muutoksille, mikäli se todetaan aiheelliseksi. Laki ja sen määritelmä ei siis ole mikään kiveen hakattu totuus, ainakaan niin kauan kuin puhutaan ihmisen laatimista laeista tai ihmisen havainnoimista laillisuuksista (tarkoitan tieteen tai muun tahon tulkintaa esim. luonnonlaeista). Tarkastelen asioita niiden todellisen olemuksen puitteissa - eli siltä pohjalta, jolta ihminen lakeja myös tekee ja tulkitsee.

Tasa-arvo voi toteutua vain, jos siihen on fyysiset edellytykset. Otin aiemmassa viestissäni puheeksi maalla asuvan kaupunkilaiseen verrattuna, ja tarkoitin esim. sitä, että maalla asuvat yhtäkkiä alkaisivat tasa-arvon nimeen vaatia itselleen oikeutta, että jokainen heistä saisi kaupan, postin ja koulun korkeintaan kahden kilometrin päähän asumuksestaan perusteella, että kaupunkilaisillakin on. Jos kehottaisitte heitä itse muuttamaan, se on kuin kehottaisi homoja muuttumaan heteroiksi.

Riittänee esimerkiksi tasa-arvon suhteellisuudesta?

Ehkä kaksi seitsemäntoistavuotiastakin haluaisivat mennä naimisiin keskenään, tai kuusitoistavuotias haluaisi rakastella kahdeksantoistavuotiaan kumppaninsa kanssa? Nykyinen laki ei tietääkseni anna heille tätä mahdollisuutta, mutta ehkä heidän tapauksessaan voisi harkita erillisoikeutta, vai pitäisikö heidänkin vedota tasa-arvoon?

Kuten kaikki ymmärrämme, rajat on aina vedettävä jostakin, ja erillisten yksilöiden on voitava hyväksyä tämä, olettaen että rajat ovat asiallisesti vedettyjä. Käsittääkseni nykyinen laki ei kiellä lasten kasvatusta homosuhteissa, mutta ei nyt myöskään kannusta siihen. Mielestäni tämä ei riko tasa-arvoa millään lailla. Erillisoikeutta sille, että homot saisivat vapaasti adoptoida suhteensa ulkopuolelta, voidaan tietysti sitten harkita ja mahdollisuuksia tähän punnita. Mutta tasa-arvoon vedoten ei.