#16938: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vähintään kaksi puolta kaiki

 

Ensinnäkin erottaisin omassa kokemuksessani niin,  että omalla omallatunnollani ei ole  ääntä,  mutta tunnerepertuaari.  Sensijaan Jumalalla /Kristuksella  on Pyhän Hengen kautta armolahjana tuleva toisille aivan konkreettinen  kuultava ääni, toiselle   tietoisuuteen tuleva selkeä mutta äänetön puhe / ajatus/ kuva tai mitä niitä onkaan.

Itselläni oli joustava,  tämän maailman mukainen omatunto.  Vastaanotin  ei reagoinut,  kun ei ollut yhteydessä  signaalin lähettäjään.  Radio oli kiinni.

#16947: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vähintään kaksi puolta k 

 

Tämän halusin varmistaa miten joku näkee asiat eri lailla. Itse en näe tarvetta erotella omaatuntoa. Omatunto on omatunto. Herkistynyt ihminen kuulee korkeimman minänsä/Jumalan/kuka nyt milläkin nimellä haluaa kutsua viisaampaa. Tämä korkeamman tieto tulee sen mukaan mikä sinulle sillä hetkellä on parhaaksi. Ihminen kehittyy elämien läpi, kehittäen myös kokemuksien kautta viisautta jota kutsutaan omaksitunnoksi. Mitä herkempi sitä paremmin omatunto kuuluu eikä se ole sidoksissa mihinkään uskontoihin. Siksi en näe kahdenlaista omaatuntoa. Sitä joko kuuntelee tai ei. Vietit ovat hyvästä silloin kun ne ovat korkeammaksi parhaaksi. Näin ollen tulemme jälleen samaan silmälasiteoriaan, mitä enemmän elänyt sitä herkempi omatunto ja tämä taasen on suoraan johdannaisen arvomaailmakehitykseen. Eli absoluuttista totuutta ei taasenkaan voi olla. Joku voi haluta nimetä omaatuntoa Jeesukseksi, olkoon se hänelle niin.