#10344: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Homojen ohjeita

Hetkinen,   sanauskollisuus on juuri sitä että saataisiin kuulla se aito, alkuperäinen vivahteita myöten.  1938 - raamatunkäännös on juuri se, jonka suurinpiirtein suomalaiset  aikuiset taitavat ja mieltävät raamatun sanaksi. Raamattu Kansalle käännös-  vain sitä syventää ja selventää. (mielestäni)

Jos on kovin kovassa ilmapiirissä kuullut sanaa, ja se on enemmän ollut ruoskana kuin siunauksena,  varmaan                      jättää sellaisen mielikuvan, että ei ikinä.  Se on yhtälailla "lihan* käsivarrella annettua" kuin liberaali vesitettykin                    sana, se ei synnytä uutta elämää.  Pyhän Hengen inspirointi  ja Kristuksen osallisuudesta syntyvä yhteys ja Sana               siinä hoitaa kokonaisvaltaisesti  ja luo uudeksi sen saman sanan voimalla,  muttei pelon ilmapiirissä, vaan rakkauden.                                                                                                                                                                                                                * siis ihmisen oman inhimillisen,  ihmisestä lähtöisin olevan,  vastakohtana hengelliselle

#10349: Päivi - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Homojen ohjeita

Minusta tuo 1776 käännös on oikein hyvä ja viittasin vanhoillislestadiolaisuuteen siksi, että ainakin sille fundamentilliselle ryhmälle ko. käännös on passannut ihan hyvin, vaikka homoseksuaalisuutta ei ole mainittukaan (ja kuinka olisikaan, kun ei tuota sanaa ollut kuin vasta 1800-luvun lopulla).

Mutta eipä tuossa 1938 käännöksessäkään puhuta homoseksuaalisuudesta, vaan miesten kanssa makaavista miehistä ja miehimyksistä, mikä on huomattavan paljon lähempänä totuutta. Terminähän homoseksuaalisuus pitää sisällään paljon enemmän kuin alkuperäiset sanat - ja tarkoituksetkaan, kuten moni teologi ja mm. tuon 1776 käännöksen esipuhe, johon viittasin, asian selittää.