Oikeuskanslerinkin vaatimus - Lastensuojelun päätökset on saatava laillisiksi
Ota yhteyttä adressin tekijään
Lastensuojelun arviodiktatuuri perustuu hallituksen esitykseen
2021-10-29 14:28:12► Hallituksen esitys HE 164/2014 määrittelee sivulla 46 sivun oikeanpuoleisella palstalla sosiaalityöntekijän valtuudet ja velvollisuudet selkokielellä sanottuna näin:
► 1) sosiaalityöntekijä tekee ARVION lapsen ja perheen tilanteesta ja avuntarpeesta,
► 2) sosiaalityöntekijä kirjoittaa ARVION lapsen ja perheen asiakassuunnitelmaan,
► 3) kun arvio on kirjoitettu lapsen ja perheen asiakassuunnitelmaan, KUNNALLE TULEE VELVOLLISUUS TOIMEENPANNA ARVIOSSA ESITETYT PAKKOTOIMET.
Hallituksen esityksessä käsitettä ”arvio” ei millään tavoin määritellä. Sen tulkinta on jäänyt alan työntekijöiden ja oppilaitosten auktoriteettien oman harkinnan varaan. Arvattavasti he ovat tulkinneet ARVION mahdollisimman väljästi.
Nykyisin, viimeisten 5-6 vuoden ajan, ko. ARVIO on voinut olla mikä tahansa oletus, luulo, selvittämätön näkemys, tai mikä tahansa yksipuolinen väite tai jonkun edunsaajan esittämä perätön ilmianto, jonka työntekijät ovat omalla harkinnallaan ja yksipuolisesti päätöstensä perusteeksi omaksuneet, muihin asianosaisiin yhteyttä ottamatta ja vastineoikeutta rikkoen ja kaikkia mahdollisia julkisoikeuden lakien vaatimia virkapäätösten muotoseikkoja rikkoen.
Hallituksen esityksessä ei millään tavalla edes vihjata, että lastensuojelun virkailijat ja sosiaalityöntekijät yleensä olisi vapautettu laillisen päätöksenteon muotoseikoista. Silti oikeuskäytäntö kuitenkin on ollut – sosiaalityöntekijöiden vaatimuksesta – että heillä täytyy olla yksioikeus päättää lasten ja perheiden elämästä ilman kenenkään puuttumista asiaan.
Esimerkiksi Kankaanpäässä ja parissa muussakin kunnassa olen perännyt lastensuojelun rajoituspäätöksiä ja pakkopäätöksiä tehneeltä virkanaiselta, missä ovat lailliseen päätökseen kuuluvat kuulemiset, selvitetyt lailliset päätösperusteet, ne mitä hallintolaki lailliselta päätökseltä edellyttää.
Vastaus on ollut tämä: – ”Mitä tarkoitat? Minä en ymmärrä nyt ollenkaan. Me harkitsemme itse.”
Niin todellakin, noin juuri jopa oikeuslaitosten päätösten ja poliisin esitutkintojen mukaan lastensuojeluvirkailija on saanut toimia ”virallisestikin” 1.1.2015 alkaen. Ihan mielivaltaisesti, vain omien luulojensa ja henkilökohtaisten intressiensä ohjaamana. Se työtapa on kuitenkin ollut perustuslain ja hallintolain ja muutaman muun lain vastainen.
Laittomien päätöksentekorutiinien toimintamallia voitaisiin kutsua vaikka ”Oulun malliksi”. Ikävä kyllä se on valunut ja valumassa myös aiemmin moitteetta toimineisiin Oulun lähikuntiin. Toki sama tyyli on Espoossa ja monessa muussa suurehkossa kaupungissa. Edes oikeusasiamiehen tarkastuksilla muutamiin näistä kunnista ei ole ollut mitään vaikutusta kuntien lastensuojelun toimintatapoihin. Päinvastoin. Koska sanktioita ja uhkasakkoja ei nykyisessä ”laillisuusvalvonnassa” kunnille aseteta, hampaattomat laillisuusvalvonnan tarkastukset vain yllyttävät kuntia entistä törkeämpiin, laeista piittaamattomiin työtapoihin.
Adressissani mainittu oikeuskanslerin päätös OKV 430/10/2020 on kirjaimellisesti *** oikeuskanslerin kurinpalautus *** lastensuojelun työntekijöille ja koko toimintasektorille. Näin hän yrittää palauttaa kansalaisten virkakuntaa tunteman kunnioituksen, koska lastensuojelun mielivaltaiset päätökset ovat aiheuttaneet laajaa halveksuntaa koko ammattikuntaa kohtaan. Siinä ovat sitten joutuneet kärsimään nekin kunnat ja lastensuojelun työntekijät, jotka ovat toimineet kaikin puolin kunnioitettavalla tavalla.
Oikeuskanslerin tuore ja lainvoimainen viesti kuuluu, että myös lastensuojelussa virkavastuu täytyy mitata samoilla mittareilla kuin kaikkien muidenkin virkamiesten virkavastuu.
Yhden virkailijan arviodiktatuuri ei laillisiin työtapoihin mahdu, ei edes lastensuojelussa, vaikka juuri päinvastoin hallituksen esitys HE 164/2014 sosiaalityöntekijöiden toimivaltuuksia on jakanut. Tämän väärintulkinnan oikeuskansleri on nyt kumonnut.
Esko Leipälä
LASTENSUOJELLUN TOIMINTATAPOJEN AIHEUTTAMAT RISKIT
2021-10-28 19:41:35LASTENSUOJELLUN TOIMINTATAPOJEN AIHEUTTAMAT
TERVEYSHAITAT JA RISKIT
Adressissa mainittu oikeuskanslerin päätös on yritys palauttaa lainkunnioitus lastensuojelun päätöksentekoon. Näin voidaan kumota jo runsaat 5 vuotta kestänyt, lastensuojelun laillistettu ARVIOMIELIVALTA, joka on johtanut massiiviseen määrään perusteettomia huostaanottoja.
Holtiton, asiaan perehtymättä ja toimistotyönä ilman tasapuolisia yhteydenottoja tehtyihin olettamuksiin perustuva lastensuojelutyö on johtanut monenmoisiin muihin oikeudettomiin lastensuojelun asettamiin pakkotoimipäätöksiin. Seurauksena on ollut lasten ja vanhempien sekä lapsille erityisen läheisten ihmisten mielivaltaisia ja lapsia traumatisoivia tapaamis- ja yhteydenpitorajoituksia, joihin ei ole mitään muuta aihetta kuin virkailijan omassa päässä kehittämiä kuvitteellisia syitä tai hänen sellaisenaan omaksumia jonkun osapuolen vääriä ilmiantoja, joita lastensuojeluilmoituksina kirjataan.
Samaan aikaan on ollut nähtävissä myös vakavampia seuraamuksia lastensuojelun työtavoista. Satojen asiakastapausteni kautta tiedän, että lastensuojelun palveluntuottajien, huostaanottolaitosten, mieliksi tehdyt lasten ja läheistensä vieraannuttamistoimet aiheuttavat psyykkisiä vammoja huostaanotetuille lapsille. Näin tapahtuu etenkin, silloin kun lapsikin lopulta tajuaa, että lastensuojelun pakkotoimipäätösten perustelut ovat pelkkää olettamusta, keksittyä sepustusta, karkeasti vastoin kiistattomia tosiasioita ja muuten aivan mielivaltaista. Usein lastensuojelun päätösperusteet ovat kuviteltuja tai vääriä ilmiantoja noudattavia ”arvioita”, mikä on vakava ja lamaannuttava shokki niin lapsille kuin heidän omaisilleen ja läheisilleen.
Ilman henkisiä vaurioita eivät lapset, vanhemmat ja lasten aikuiset muut läheiset näissä tapauksissa selviä. Yksi selviää työkyvyttömyydellä, toinen tarvitsee terapiaa. Joku alkoholisoituu. On niitä, jotka jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle, katkeroituvat ja radikalisoituvat. Eräät jäävät masennuksen vangeiksi, kun julkinen valta, jonka pitäisi olla perheen tuki ja turva, toimii kuin viekkain ja julmin vihollinen.
Tyypillisesti huostaanotetun lapsen psyykkisen tasapainon vakavaan rikkoutumiseen kuluu vain 2 - 6 kuukautta siitä, kun hänet on huostaanotettu. Ei siihen tarvita mitään muuta, kuin mielivaltaisia tapaamis- ja yhteydenpitorajoituksia ja ehkä lisäksi muita vieraannuttamistoimia. Ja valheellisia lastensuojelun kirjauksia. Tutkimuksia näistä aiheista ei liene olemassa. Esitän väitteet omana arvionani sillä kokemuksella, mitä ole saanut monivuotisesta ”yhteistyöstäni” lastensuojelun kanssa asiakastapauksissani.
On kuntia, joiden lastensuojelussa ei kaihdeta räikeimpiäkään valheita huostaanotetuista ja etenkin heidän omaisistaan ja lapsille muuten tärkeistä ihmisistä, kun kyseessä on lastensuojelun palveluntuottajan tai lastensuojelun virkailijan oma edunvalvonta. Näiden väitteiden seuraukset ovat tapausten ilmeisen monilukuisuuden vuoksi kiihtyvällä tahdilla todella vakavia. Viimeksi kuluneen vuoden aikana ei ole vältytty edes lasten, äitien ja isien itsemurhilta ja itsemurhayrityksiltä, koska nämä lastensuojelun uhrit ovat kokeneet kohtelunsa niin oikeudettomaksi ja tuntevat itsensä niin häväistyksi, etteivät he kestä enää elää.
Esko Leipälä