Linnan juhlat veteraaneille 2012

Näe, Tunne ja Toimi...

Heipsan kaikki työ ihanat..
Olin viikonvaihteessa seminaarissa, jossa oli mukana yli 600 henkilöä.
Mietin miten saan siellä meidän asiamme esille.
Viimeisenä(eilen) päivänä ajattelin että tänään on pakko tehdä jotain..ja juttelin ystävättärelleni suunnitelmani...menin ja heitin lavalla 2 kuvaani, toinen oli voimasta ja toinen oli siitä kuinka visio toteutetaan (parit toiminnan sanat(jotka seminarissa opeteltiin)...molemmat löytyy kuvana naperoplaneetan fb-sivulta).
Heittohetkellä tajunnut että ne tanssitytöt tulevat lavalle ennen esiintyjää...eli lava putsattiin.
Päässä surisi ajatus, että mitäs sitte...what what what...ajattelin sit että käväsen vinkkaamassa miehelle, joka hoiti tulkkauksia ja kuvia, jotka heitettiin videotykillä taululle.
Hän ilmoitti:"Olen täysin väärä henkilö, mene "sen "henkilön juttusille...Mä järkytyin Auu, auuu. auuu..2 x spläsh päin pläsiä..menin vessaan "nuolemaan epäonnistumisten" haavojani ja ajattelin...olkoon, annan olla, en tee mitään.
Istumaan mennessä kerroin ystävättärelleni ja hän sanoi, että :No, sä nouset sit ylös ja pyydät puheenvuoron...sanoin...niin tai sit en.

Seminaari eteni  ja ajattelin..shit happens!
Kuitenkin tein mielessäni pikaisesti 3x huonon tunteen poiston, jonka seminaarissa opettelimme ja seminarboy alkoi puhua sodasta ym...sillon mulla alko jo vilkkumaan...
Työt jatkuivat ja meidän  piti kirjottaa työvihkoon asioita, joista olet ehdottomasti tyytyväinen tällä hetkellä, kirjotin 4:lle riville näin:

Saan veteraaniadressin puolesta puheenvuoron ja nimiä listaan

...vaihdoimme vieraan parin kanssa lappuja ja puhuimme nämä kirjoitetut asiat  läpi ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että joo...sun pitää puhua just se asia miltä susta tuntuu..puhe jatkui ja "seminarboy", kuten hän itseään nimitti alkoi puhua aiheesta kunnioitus, ketä kunnioitatte ja miksi.
Käännyin tuon uuden parin puoleen ja sanoin:No niin, mun hetki on tullu.
Viittoilin vuoroani ja olinkohan 3 vain 4:s ku sain mikrofoonin käteeni...ensimmäisen käännyin ja sanoin tuonne ylös tulkille, että nyt olet oikea henkilö, sillä sanon tämän suomeksi  kerroin adressista ja miksi heitä kunnioitan(jalat alko täriseen) ja että toivon näkeväni Linnan juhlissa heitä suurimman osan...skriinille ilmestyy Suomen lippu, pyydän jokaista seminaariin osllistujaa allekirjoittamaan adressin ja ottamaan mukaan 10 ihmistä ja erityisesti toivon näkeväni siellä listassa myös seminaarin vetäjän "seminarboyn"Joseph McClendonin nimen..ihmiset taputtavat ja sit alkaa soida Maamme-laulu..kaikki nousevat ylös  ja alkavat laulaa mukana..mulla meni lauluosuus heikosti, koska mie nyyhkytin samalla, mutta sydän oli niin auki että woo-ooo, mitkä energiat siellä sillon virtaskaan..mahtava FIILIS! Unohdin kuitenkin heille mainita, että Linna on remontissa ensi vuonna ja ennen vuoden 2014 juhlaa heitä on astunut Taivaan riveihin useampi henkilö. Nyt mä pyydän Teitä jokaista edelleen linkittämään tän adressin sivullaan...ja NÄKEMÄÄN sielunsa silmin kuinka tänä vuonna Linnaan astelee verkkaisesti hiRRRmu määrä veteraaneja ja Lottia, nouset kotona ylös seisomaan ja TUNNET sen kropassasi kuinka kiitollisuus ja kunnioitus paistaa koko olemuksestasi...ja kolmas  PUHUMAAN tästä adressista tänään niin monelle ihmiselle, että tunnet illalla tyytyväisyyttä itseesi ja viimein 06.12. 2012 voimme kaikki kokoontua television välityksellä yhteen juhlistamaan ja arvostamaan kaikkia Suomen itsenäisyyden eteen taistelleita(tavalla tai toisella) rakkaita sota-ajan ihmisiä.

Lisää nimiä adressiin ajoissa, tätä vuotta varten, vai?

Tänään kuulin Uutisista, että jos puolessa vuodessa saadaan adressiin nimiä yli 50 000, eduskunta ottaa adressin aiheen aina käsittelyyn. Jos me saatais tuohon meidän adressiin nimiä edes puolet tosta, olishan se hieno esittää asia ajoissa eteenpäin, mitäs mieltä olette?

Tuo linkki kannattaa katsoa, siellä on silkkaa asiaa <3

http://www.poptori.fi/kuusi

"...sit` ei kuri kaada, joka toista hädässä ei hylkää"

Suora lainaus Kotirintama SEURAsta nro 42 15/10 1941 hinta 4:-   sivulta 7

Nyt on hyvä muistaa Saarijärven Paavon kokemuksia. Muistaa että kansamme on monta kertaa aikaisemmin kestänyt paljon pahempaa, sekä nälkää että vainoa...

Kestämme nytkin, kun pidämme yhtä ja yhteisesti, koko kansan kädellä tuemme niitä, joihin sota kovimmin koskee.

Siten kylvämme itsellemme ja kansallemme runsaan siemenen parempaa tulevaisuutta varten.

Jokainen käsi, jokainen sydän tarvitaan mukaan työhön.

Jokainen sotaorpo ja koditon kuluu huomispäivän Suomen kansaan, heille on turvattava elämisen ja kehittymisen mahdollisuus.

Koti jäi ja sen mukana kaikki muu. Pojilla on jo omat huollettavat. Siirtoväen vanhukset eivät ole unohtaneet vanhoja taitojaan. Emmekö soisi heille hyvin ansaittua elämäniltaa.

***

KANSANAPU(yhteistuntomme ilmaus)

Kansanavulla on lahjoitustili kaikissa pankeissa

Seuraavia perusteita on pidetty kohtuullisian:

Teollisuus ja kauppa:1   -  1 1/2 promillea liikevaihdosta

Maatalous:                5mk pelto- ja 1mk metsähehtaarilta

Vapaan ammatin harjoittajat

ja talonomistajat:      1/2  - 1  1/2 % vuoden kokonaistulosta

Palkansaajat:             Maanantaitalkoot 2% 3kk:n palkasta

***

Jotta tämmöinen talkookeräys on ollut käynnissä...

Tässä hiukan entisajan näkymiä

http://www.iltasanomat.fi/linnanjuhlat/talta-naytti-linnan-juhlissa-1930-80-luvuilla--katso-mustavalkokuvat/art-1288430703992.html

Tervehdys Laitelan Aatolta

Tuon teille kaikille luvallisen tervehdyksen Laitelan Aatolta, veteraanilta joka taisteli mm Kannaksella...hän oli aamulenkillä rolliksen kanssa ja ihasteli koiraani, jäin sitten hetkeksi hänen kanssaan rupattelemaan. Kerroin adressista ja tästä ryhmästä ja kysyin häneltä:"Menisitteko Linnan juhliin, jos kutsu tulisi?
- "Tietenkin" oli nopea vastaus. Hän ei enää pysty ajamaan autoa, joten kulkupelinä ja liikunnallisena tukena on tuo rollaattori..hieno herrasmies lähetti äidilleni terveisiä, kun kerroin oman äitini kulkevan myös rolliksen kanssa. ♥ Miun sydän pyörähti hymyn puolelle.

Niin kauan kun elon päiviä riittää eli yksikin heistä on joukossamme, heille kuuluisi paikka Linnan juhlista.

Olethan viestikapulan viejänä...

Talvisota SEURA nrio6 7/2 1940 hinta 3:50

Sivuilta 16-17 tiivistelmää Eino Hosian kirjoituksesta.

AHKIO KULKEE YLI MÄEN...

Hän ei joutunut lähtemään sotaan heti ensimmäisten joukossa. Aikaisemmin syksyllä Kannakselle siirretyt rykmentit olivat silloin olleet tulessa jo kaksi viikkoa, kun Elias Marttila tuli etulinjoille.

Sodan rajut alkutunnot jäivät häneltä siis kokematta, mutta sen sijaan hän oli kokenut jotain muuta, oli kokenut oudon, kärsimättömän odotuksen, joka oli syventynyt päivä päivältä, yö yöltä.Tuo kumea jollakin tavoin pohjaton odotus, joka oli ympäröinyt häntä sodan alettua, oli revähtänyt verhon tavoin auki hänen vihdoin saadessaan käskyn lähteä.

Oli kulunut useita jo useita viikkoja etulinjoilla. Joulukin oli mennyt.

Kun Elias nyt jälkeenpäin muisteli tuota kulunutta aikaa, se nousi hänen ajatuksiinsa rajuna päivien ja öiden sarjana.

Taukoamatonta kranaattitulta, huumaavaa pauketta, räjähdyksiä, vihollisen hyökkäyksiä, kaksi vastaiskua, kaatuneita, pimeyttä, pakkasta...

Mitä kaikke noihin päiviin sisältyikään! Jokainen päivä kuin verinen kaaos, kuumeinen hetkien jakso, räjähdyksenomainen; jokainen hetki voi olla  viimeinen. Monen hyvän miehen hän oli jo nähnyt kaatuvan.

...

Läpi korsun huojui häntä kohti komppanianpäällikön lähetti. Hänen lumipukunsa oli veressä yltä päältä ja hän ontui pahasti.

Siitä se sitten alkoi, tuosta hetkestä hänen joukkueensa kohtalon tie.

Miehet olivat vaiteliaita ja koko päivän pyyhki tykkituli heisän ylitseen.Kranaatit putoilivat tuhkatiheään maahan, kuumina ja räjähtävinä.

Synkkä pimeys aaltoili korsujen ja ampumahautojen yllä.

Aamun koittaessa vihollisen hyökkäys torjuttiin kaikkialla. Marttilan joukkueesta kaatui kaksi miestä.

Aurinko oli noussut verenpunaisen hiilenmustan metsän ylle.

...

-Nyt mennään, kuiskasi Elias Rautalalle, nyt mennään.

Se oli syöksymistä kuin pimeyden ja kuoleman syliin. Tulikuoleman läpi he nyt kulkisivat - minne, sitä he eivät tietäneet. Kranaatti lensi ylvahtaen heidän ylitseen. Pimeä myllerretty maa järähti.

Kaatuneita virui maassa...omia ja vihollisia.

He heittäytyivät läpi pimeyden ampumahautaan. Vänrikki Marttila tunsi äkkiä vihlovaa kipua kyljessään, maailma pimeni hänen silmissään.Hän kuuli pikakiväärin pauketta ja hymyili tunnistaessaan sen Niemelän pikakivääriksi, sitten hän horjahti ja menetti tajuntansa mustaan hiljaisuuteen.

Elias heräsi kun hänet nostettiin ahkioon mäellä. Sodan verinen rusko heijastui taivaalle, joka oli öinen, tumma ja tähtiä täynnä. Joku seison hänen puoleensa kumartuneena, se oli Rautala:

-Asemat ovat taas meidän.Saimme täydennysmiehiä. Meillä on kaatuneita.Melkein koko joukkue täytyi täydentää, Niemeläkin meni...

Hänen äänesä muuttui äkisti käheäski ja painui syvälle rintaan.

-Hyvästi Vänrikki, sanoi hän vielä.

-Hyvästi ja kiitokset teille kaikille, vastasi Elias hiljaa.

Samassa ahkio lähti liikkeelle ja kulki yli mäen. Sitä seurasi toisia ahkioita, joissa kaikissa oli haavoittuneita. Kaatuneet saivat vielä odottaa korjaamista, mutta he eivät tulleet kärsimättömiksi. He makasivat äänettöminä etulinjan yössä ja kaikki oli hiljaista heidän ympärillään.

xxx

Tiivistin hiukan tuota versiota...mutta muistuttaisin Teitä kaikkia upeita allekirjoittaneita, jotta linkitätte sivustoa eteenpäin...sydämen velka on jäänyt meidän maksettavaksi...ja itse ainakin olen osallisena tähän kiitollisin mielin, Pirjo.

Mikään aika, minkä heille annan ei ole liikaa.

Lasse Evers...johtotähteni tälle asialle

Minun aamulenkin vauhti koiran kanssa hiljeni veteraanin tapaamiseen. Lasse Evers lähtisi mielellään Linnanjuhliin,hänestä se olisi hienoa. Hän sanoi kiittäessäni häntä(kun kyselin onko hän veteraani)kädestä pitäen, että olen ensimmäinen joka häntä on tästä kiittänyt???? Haloo, missä kohtaa meidän ihmisten kiitollisuudentunne häviää? Onko se nielaistu? Eikö sitä olekaan? Tapasin myös tutun, joka käy Lassen kanssa ulkoilemassa vuoroviikoin jonkun ystävänsä kanssa...kun omat lapset eivät ehdi tms????Tässä meillä on itsetutkiskelun paikka, jokaisella. Lasselle kerroin ryhmästä ja tietysti tuosta adressista...ensin hän totesi, kun kerroin tuovani terveiset..."etten minä muista"...miten voisin unohtaa, nuo miehet ja naiset koskettavat minua todella syvältä. Tässä istun rauhan maassa, juuri heidän ansioistaan. Siis Lasselta terveiset teille kaikille. Minun lenkkini suuntaa joinakin päivinä hänen poluilleen. Olen onnellinen tapaamisesta. ♥ Hän on nyt minun konkreettinen johtotähteni. Hänellä on myös vaimo, joka on myös ollut sodan aikana palveluksessa.

Adressin viesti liikkukoon.... <3

Isäimme ja heidän isät. Äitimme ja heidän äidit. Kahdesta sydämestä olemme syntyneet, mutta matkallamme tarvitsemme niin montaa vanhaa, rakastavaa sydäntä ettemme itsekään sitä pysty käsittämään. Ainoa perintö jolla on merkitys lapsillemme on rakkaus, rauha ja pyyteettömyys...noilla eväillä annamme lapsillemme enemmän kuin he arvaavatkaan. Kiitos omasta sydämestäni kuuluu vanhemmilleni...jos jokainen meistä rakastaisi edes hetken, miettimättä palkkiotaan...miten paljon se maailmaa muuttaisikaan. Nyt on aika saapastella veteraanien ja lottien kunnia Linnaan asti ♥ Toivon että joulukuun kuudentena sydämemme ovat yhtä...en tiedä onko se tänä vai ensi vuonna, sillä aseeksi en tätä tarjoa poliitikoille presidenttipeliin..odotan, että tänne ja tuonne adressiin kertyisi enemmän nimiä ennen luovutusta (tai tiedon viemistä eteenpäin). Minusta tuo tän hetkinen määrä on aivan vauvantossuissa. Enkä myöskään tahdo, että lehdistö ilkkuisi lukumäärää. Tämän tulee olla rakkaudella etenevä toive. Minun suurin haaveeni on tosiaan olla kunniakujalla Linnan ulkopuolella, kun veteraanit ja lotat saapuisivat...voisihan tällä olla semmoinenkin merkitys, että vuosittain sinne saisi kutsun aina määrätty määrä elossa olevia itsenäisyyden taistelijoita. Toivon kommenttejanne:

Sota-ajan musiikki

http://www.katsomo.fi/?progId=79646

Jaa tämä adressi

Auta tätä adressia saamaan lisää allekirjoituksia.

Kuinka mainostaa adressia?

• Jaa adressi Facebook-seinällesi ja ryhmissä, jotka liittyvät adressin aiheeseen.
• Ota yhteyttä ystäviisi
  1. Kirjoita viesti, jossa kerrot, miksi olet allekirjoittanut tämän adressin. Ihmiset allekirjoittavat adressin todennäköisemmin, jos ymmärtävät, kuinka tärkeä aihe on.
  2. Kopioi ja liitä adressin verkko-osoite viestiisi.
  3. Lähetä viesti käyttämällä sähköpostia, tekstiviestiä, Facebookia, WhatsAppia, Twitteriä, Skypeä, Instagramia ja LinkedIniä.