(Adressi julkaistu 30.01.2009. Tämä adressi allekirjoituksineen toimitetaan Metsästäjäin Keskusjärjestölle mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten, kun adressissa riittävästi nimiä ja mahdollisesti myös muille tahoille, jotka tahtovat viedä tämän adressin sisällön mukaisia tarkoitusperiä eteenpäin)

KATSO ESITTELYVIDEO
Huom. Kaikki ne, jotka ovat samaa mieltä tämän adressin sisällön kanssa: LAITTAKAA TIETOA TÄSTÄ ADRESSISTA ETEENPÄIN (sähköpostit ja tekstiviestit)!

MAATTOMAT METSÄSTÄJÄT JA MAANOMISTAJAT:LUKEKAA ALLA OLEVA LINKKI:

MAATTOMILLE OMA METSÄSTYSSEURA:LIITY JÄSENEKSI JA MAAN OMISTAJA, ANNA MAASI VUOKRALLE
_______________________________________________________________________________

LEHTIEN JULKAISEMAT ARTIKKELIT AIHEESTA:

AAMULEHTI

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/onko-metsastysseura-vain-hirvia-jahtaava-ukkokerho/128590
(Jos suora linkki ei toimi, kopioi ylläoleva osoite ja liitä osoitekenttään)
_______________________________________________________________________________

LAITETTU KYSELY KANSANEDUSTAJILLE 6 HELMIKUUTA

LUE KANSANEDUSTAJIEN VASTAUKSET SITÄ MUKAA KUN EHTIVÄT VASTATA

_______________________________________________________________________________

KOROSTAN ERITYISESTI:

Tämä adressi ei sodi jaloa metsästysharrastusta vastaan, vaan päinvastoin. Tällä adressilla yritetään viedä metsästysharrastusta eteenpäin siten, että kaikilla halukkailla tulee olla oikeus / mahdollisuus harrastaa tätä jaloa esi-isiltä perittyä metsästysharrastusta. Ei ole metsästysharrastukselle eduksi, että vain pienet ”eliittiporukat” saavat maassamme säädellä, kenellä on oikeus metsästää ja kenellä ei. Metsästys alun perin (ennen kuin oli perustettu yhtään metsästysseuraa) oli jokamiehen oikeus. Valitettavasti se ei sitä tänä päivänä enää ole, kiitos lukemattomien metsästysseurojen, jotka ahdasmielisellä käytöksellään estävät monien innokkaiden alan harrastajien pääsemistä metsästysseuroihin, sillä metsästysseurojen hallinnassa on suurin osa maamme maa-alueista. Mainittakoon, että ilman maa-alueita metsästys on mahdotonta.

TAHDON MYÖS KOROSTAA:
Tämän adressin ja tähän liittyvän projektin tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa kaikkien metsästysseurojen toimintaa, sillä tiedän monien metsästysseurojen (toki nämä ovat ehdoton vähemmistö) ottavan uusia maattomia jäseniä sekä innokkaita riistanhoitajia seuroihinsa ja suorittavan alueillaan tehokasta pienpetojen pyyntiä. Mutta koska ne metsästysseurat, jotka ottavat uusia maattomia jäseniä sekä tekevät innokkaasti pienriistanhoitotyötä (sekä tehokasta pienpetojen pyyntiä) ovat ehdoton vähemmistö, on ensiarvoisen tärkeää viedä tätä projektia eteenpäin tarkoituksena synnyttää kansalaiskeskustelu, joka muuttaisi käytännön kaikissa metsästysseuroissa palvelemaan monimuotoisen riistan hoitoa sekä antamaan kaikille halukkaille metsästäjille mahdollisuuden päästä harrastamaan esi-isiltä perittyä jaloa metsästysharrastusta. Etenkin nuorien metsästäjien kohdalla tilanne täytyy ehdottomasti saada paremmaksi!

MINULLE TULLEIDEN YHTEYDENOTTOJEN PERUSTEELLA:

Olen saanut lukuisia puhelinsoittoja sekä sähköposteja, enkä kaikkiin ole pystynyt edes vastaamaan. Palaute koskien tätä projektia (johon yhtenä oleellisena osana kuuluu tämä adressi, joka aikanaan toimitetaan Metsästäjäin Keskusjärjestölle mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten) on ollut myönteistä sekä kielteistä. Ne yhteydenotot, joissa kehutaan jonkun metsästysseuran toimintaa ovat pääasiassa tulleet jonkun metsästysseuran johtomiehiltä, kun taas moitteet koskien tämän päivän monien metsästysseurojen toimintaa ovat tulleet yksilömetsästäjien / maaomistajien toimesta.

Minua on pyydetty julkaisemaan koskien tätä projektia (tässä adressissa) erinäisiä tapauksia puolesta sekä vastaan koskien metsästysseurojen toimintaa. En kuitenkaan aio niin tehdä, sillä jos julkaisisin minulle kerrottuja ikäviä tapauksia siitä, kuinka joitakin metsästäjiä / maanomistajia on yhteydenottajien mukaan painostettu (heidän mielestään joissakin tapauksissa kysymys on jopa rikollisesta toiminnasta) joutuisin kirjoittajana itse vastuuseen mikäli ilmenisi tapauksien paikkansapitämättömyys. Sama pätee myös koskien niitä yhteydenottoja, joissa ylistetään joidenkin metsästysseurojen toimintaa.

SIKSI PYYDÄN JA TOIVON: OTTAKAA OSAA KESKUSTELUUN!

Tässä adressissa on oma keskustelu-alueensa! Laittakaa sinne tapauksia, jos olette kokeneet joutuneenne jonkun / joidenkin metsästysseuran taholta painostuksen uhreiksi tai muutoin oikeuksianne on mielestänne rikottu. Sama pätee, jos tahdotte tuoda esille jonkun / joidenkin metsästysseurojen toiminnan olevan niin hyvää sekä moitteetonta, että tahdotte tuoda sen esille.

Uskon, että ihmisiä (tämän adressin lukijoita) varmasti kiinnostavat kirjoitukset puolesta ja vastaan. Julkaisemalla kirjoituksenne tämän adressin keskustelupalstalla tuotte myös lukijoille tiedoksi arvokasta tietoa kentältä. Kaikki kirjoitukset (puolesta sekä vastaan) varmasti antavat arvokasta tietoa tämän päivän metsästysseurojen toiminnasta, mikä on yksi tämän adressin tarkoitus. LAITTAKAA SIIS KYNÄT SAUHUAMAAN JA OTTAKAA KANTAA KESKUSTELUUN!

TÄMÄN ADRESSIN TARKOITUS JA PERUSTEET:

LUE TIEDOTE SIITÄ, MIKSI TÄMÄ ADRESSI JA MILLÄ PERUSTEIN ON NOSTETTU JULKISUUTEEN

MAAN-OMISTAJAT JA SEUROIHIN PÄÄSEMÄTTÖMÄT TYYTYMÄTTÖMIÄ SEUROJEN TOIMINTAAN:

PIENRIISTANHOITO / TUHOELÄINTEN PYYNTI MONISSA SEUROISSA LÄHES OLEMATONTA:
Lukemattomissa metsästysseuroissa pienriistanhoito on lähes olematonta toiminnan keskittyessä pääsääntöisesti hirven metsästykseen. Ylisuuret tuhoeläinkannat (kettu, supikoira, minkki, näätä) ja taas toisaalta lähes olemattomat jänis sekä kanalintukannat kertovat karua kieltään siitä, että kokonaisvaltainen riistanhoito, jonka tarkoitus on ylläpitää mahdollisimman monimuotoista riistakantaa (myös pienriistaa), on laiminlyöty joko kokonaan tai osittain.

Kokonaisvaltaisten runsaiden riistakantojen ylläpitäminen pitäisi olla jokaisen metsästysseuran tärkein tehtävä, sillä runsaista riistakannoista tulisi olla oikeus nauttia myös seuraan kuulumattomien luonnossaliikkujien sekä maanomistajien, mutta valitettavasti lukemattomat metsästysseurat hallitsevat lähes tyrannimaisesti hallussaan olevia alueita välittämättä laisinkaan muiden luonnossaliikkujien tarpeista ja käytännössä tämä näkyy monin paikoin lähes olemattomina pienriistakantoina. Vain hirven metsästyksellä tuntuu olevan monissa seuroissa merkitystä ja kaikki muu jää toisarvoiseksi. Näin ei saa jatkua, sillä jo metsästysvuokrasopimuksessa annetaan selkeästi ymmärtää, että maanvuokraaja harjoittaa vuokraamillaan alueilla riistanhoitoa:
8. Yleiset ehdot (Tarpeettomat kohdat voidaan yliviivata)
Ellei muuta sovita, vuokralaisella on oikeus pyytää vuokra-alueelta metsästyslaissa mainittuja rauhoittamattomia eläimiä, myöntää vuokra-alueelle lyhytaikaisia metsästys- ja rauhoittamattomien eläinten pyyntilupia sekä harjoittaa riistanhoitotoimenpiteitä.

LIIAN PITKÄT VUOKRASOPIMUKSET JA LAIMINLYÖNNIT PIEN-MAANOMISTAJIA KOHTAAN:

Lukemattomat metsästysseurat tekevät pitkiä vuokrasopimuksia maanomistajien kanssa ja on tapauksia, joissa maanomistajilla on ollut vaikea irtisanoa metsästysvuokrasopimusta heidän huomatessaan kuinka metsästysseurat eivät toimi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tämän lisäksi monet metsästysseurat toimivat häikäilemättömästi pienten maanomistajien kanssa.
Tästä alla eräs esimerkki:
LUE!

HIRVIJAHTI JA SEN MUKANA TULLEET ONGELMAT:

Korostan myös tässä yhteydessä, että monet maanomistajat ovat kokeneet osaltaan jonkinlaista oikeuksien menettämistä etenkin syksyisten hirvijahtien aikana siten, että eivät välttämättä uskalla liikkua omistamillaan maa-alueilla koska pelon sekaisin tuntein pelkäävät tehokkaiden hirvenmetsästysaseiden luotien kimpoamista varsinaisessa jahtitapahtumassa. Kymmenien henkilöiden hirviporukka metsäautoteiden varsilla sekä hirvitorneissa saa kyllä kovempiluonteisenkin luonnossaliikkujan varovaiseksi puhumattakaan vanhemmista naispuolisista maanomistajista. Kun tähän vielä lisätään se, että lähes joka syksy hirvimetsällä tapahtuu tapaturmia, on pelko varmasti aiheellista. Tästä eivät kuitenkaan monet seurat ole välittäneet, vaan lähinnäkin herroina halliten suorittavat jokasyksyisen hirvijahtinsa sen enempää muista luonnossaliikkujista välittämättä. Lähes turhaa on mennä hirvimetsästyksen aikaan normaalin luonnossaliikkujan koiransa kanssa metsään samoilemaan, sillä usein hirvimetsästyksessä käytetyt koirat ovat niin aggressiivisia toisia koiria kohtaan (lähinnä karhukoirat), että pelko oman lemmikin turvallisuudesta on aiheellista. Marjanpoimijat, sienestäjät ja kuntoilijat ovat jo pitkään osanneet varoa joka syksyistä hirvijahtia ja koska monissa seuroissa asia on näin, mitä se kertoo siitä, millaista kuvaa hirviseurueet antavat ulkopuolisille metsästyksen etiikasta. On myös tapauksia, joissa hirvenmetsästyksen aikaan metsästysseuran hirviseurueen jäsenet kieltävät joko suorasti tai epäsuorasti liikkumisen alueilla, joissa hirvijahti tapahtuu. Tällaisissa tapauksissa rikotaan jokamiehen oikeuksia, sillä kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus liikkua luonnossa parhaaksi katsomallaan ajalla. Myös alkoholin käyttö joissakin hirviseurueissa joidenkin jäsenten kohdalla on edelleen arkipäivää, vaikka näiltä osin tilanne onkin paranemaan päin.

MONET METSÄSTYSSEURAT RIKKOVAT YHDISTYLAINSÄÄDÄNTÖÄ ASETTAMALLA PIENRIISTAN PYYTÄJÄT ERIARVOISEEN ASEMAAN SUHTEESSA HIRVENMETSÄSTÄJIIN: HIRVENMETSÄSTYSAIKANA PIENRIISTANPYYTÄJÄT JOUTUVAT OLEMAAN POISSA METSÄSTYS-SEURAN VUOKRAAMILTA ALUEILTA. Kuitenkin yhdistyslaki vaatii yhdistyksiä asettamaan jokaisen jäsenen tasa-arvoiseksi koskien heidän oikeuksiaan.

UUSIA JÄSENIÄ EI OTETA SEUROIHIN:

Samanaikaisesti kun monet seurat laiminlyövät alueillaan pienriistan hoidon, he kieltäytyvät ottamasta uusia jäseniä seuroihin, vaikka nämä olisivat halukkaita hoitamaan pienriistaa talviruokinnan ja pienpetojen pyynnin muodossa. Jos anojalla ei ole tarjota jäsenyytensä vastapainoksi laajoja maa-alueita tai muutoin henkilökemiat seurojen johtohenkilöiden kanssa eivät ”kolahda kohdalleen”, on seuroihin pääsy uusilta metsästäjiltä lähes mahdotonta. On myös tapauksia, joissa uusi seuraan anoja on tarjonnut maa-alueita, mutta henkilökemioiden tähden edes tämä ei ole tilannetta uuden metsästysseuraan hakijan kohdalla parantanut. Tällainen toiminta lukemattomien metsästysseurojen kohdalla ei suinkaan edistä jaloa metsästysharrastuksen eteenpäin menemistä, vaan valitettavasti monien kohdalla vie viimeisetkin innostukset harrastaa jaloa metsästysharrastusta. Etenkin nuorilla ja uusilla metsästykseen innostuneilla tämä on monesti muodostunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi! Miksi metsästää, jos lukemattomat metsästysseurat toimivat jarruina jalon metsästysharrastuksen eteenpäin viemisessä? Kaiken lisäksi metsästysseurat toistumiseen valittavat seurojen ukkoutumisesta ja kuitenkin kieltävät uusilta jäseniltä seuroihin pääsyn milloin milläkin perusteilla jotka eivät useinkaan kestä kriittistä tarkastelua. Kaiken kaikkiaan lukemattomat metsästysseurat sotivat Metsästäjäin Keskusjärjestön suosituksia vastaan ja siitä alla tarkemmin:

MONET METSÄSTYSEURAT EIVÄT TOIMI METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖN SUOSITUSTEN MUKAISESTI:

METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ SUOSITTELEE PIENPETOJEN PYYNTIÄ:
LUE ARTIKKELI 1!
LUE ARTIKKELI 2!
LUE ARTIKKELI 3!

METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ SUOSITTELEE RIISTANHOITOTYÖTÄ:
Metsästäjäin Keskusjärjestö ”Eettisiä ohjeita metsästäjille” mainitsee mm. seuraavaa:
LUE EETTISET OHJEET KOKONAAN

TEE OSUUTESI RIISTANHOITOTYÖSTÄ:
Pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella riistanhoito- ja luonnonhoitotyöllä voit parantaa paitsi riistan myös muiden eläinten elinmahdollisuuksia ja lisätä luonnon monimuotoisuutta.

METSÄSTÄIN KESKUSJÄRJESTÖ SUOSITTELEE HYVIÄ SUHTEITA MAANOMISTAJIIN:
Metsästäjäin Keskusjärjestö ”Eettisiä ohjeita metsästäjille” mainitsee mm. seuraavaa:

HUOLEHDI SUHTEISTA MAANOMISTAJIIN:
Neuvottele ja keskustele maanomistajan kanssa metsästyksestä ja riistanhoitotoimenpiteistä, kuten ruokintapaikkojen sijoittamisesta. Muista, että hän päättää alueidensa metsästysoikeuden käytöstä. (Oma lisäys: tässäkin annetaan ymmärtää, että metsästysseurat tekisivät riistanhoitotyötä)

METSÄSTYSSEUROJEN TOIMINNAN ONGELMAT OVAT YLEISESSÄ TIEDOSSA:

Matti Kangas (vas) VALTIOPÄIVILLÄ PERJANTAINA 8. MARRASKUUTA 2002
on tuonut esille seuraavaa:
Muutenkin maattomien metsästäjien pääsyä hirviporukoihin ja metsästysseuroihin pitäisi helpottaa. Kaupungeissa on paljon innokkaita metsämiehiä, jotka eivät pääse hirviporukoihin mukaan. Pyyntiluvat pitäisi myöntää riistanhoitopiireittäin ja huolehtia lupien tasapuolisesta jakautumisesta.

Metsäkeskuksen johtaja Ari Niirasen lausunto:
LUE ARTIKKELI KOKONAAN

Niiranen toivoi metsätalouden ja metsästäjien tiiviimpää yhteistyötä, jotta riistan tarpeet voitaisiin ottaa huomioon paremmin käsiteltäessä metsiä. Erätulilla Niiranen esitti, että maata omistamattomien tulisi päästä nykyistä paremmin mukaan metsästysseuroihin. -Mielestäni seurat voisivat hankkia uusia jäseniä samaan tapaan kuin urheiluseurat kilvoittelevat lahjakkaista nuorista tai innokkaista vetäjistä.

HANNU PYNNÖSEN HIENO ALOITE:
Hannu Pynnönen on jättänyt teknisille palveluille aloitteen, jossa hän esittää, että Nastolan kunnan omistaman metsätilan Uusi-Koiskala RN:o 2:4 metsästysoikeutta ei pienriistan osalta vuokrata millekään metsästysseuralle, vaan kunta pidättää sen itsellään, ja tarjoaa kuntalaisille mahdollisuuden ostaa alueelle pienriistan metsästyslupia. (Aloitteessa mainitaan mm. seuraavaa: Metsästysseurojen ukkoontuminen on lähinnä seurojen sisäinen asia. Seuroilla on vapaat kädet ottaa uusia jäseniä. Metsästysseurojen jäsenyydestä riippumaton kausilupien myynti pikemminkin pitää seurat edelleen ukkokerhoina kuin kannustaa jatkossakaan hakemaan metsästysseuran mahdollisesti maksullista jäsenyyttä.)
LUE ALOITE KOKONAAN!

KANSALAISKESKUSTELUA SIITÄ, KUINKA VAIKEAA ON PÄÄSTÄ SEUROIHIN:
LUE KANSALAISKESKUSTELUA

KAIKKEEN EDELLÄ MAINITTUUN LIITTYEN JA ONGELMISTA TIETOISINA ME ALLEKIRJOITTANEET VAADIMME:

-Metsästysseurojen panostettava enemmän pienriistanhoitoon sekä tuhoeläinten pyyntiin
-Metsästysseurojen tulee päästää alueilleen uusia jäseniä, vaikka heillä ei olisikaan tarjota vastapainoksi laajoja maa-alueita. Lisäksi metsästysseurojen tulee antaa pienpetojen pyyntilupia ulkopuolisille (tämä on jo Metsästäjäin keskusjärjestön suositus)
-Metsästysseurojen tulee vuosittain toimittaa maan-omistajille raportti riistakantojen suuruudesta sekä ruokinta-automaattien lukumäärästä ja täten maanomistajat ovat tietoisia siitä, kuinka heidän omistamillaan alueilla riistaa hoidetaan. Pelkkä kolmiolaskenta ei saa riittää selitykseksi siitä, että riistakantojen suuruus on jokaisen maanomistajien mahdollisuus saada, sillä metsästysseurojen tulee itse olla se aktiivinen osapuoli, joka tiedottaa riistakantojen suuruudesta maanomistajille. On liikaa vaatia maanomistajilta aktiivisuutta ja aikaa etsiä kolmiolaskentojen tuloksia, jotka useinkaan eivät ole helposti löydettävissä.
-Metsästysseurojen tulee noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta kaikkien jäsentensä kesken, eikä laiminlyödä pienriistanmetsästäjien oikeuksia aikana, jolloin hirviä metsästetään. Jokaisella metsästysseuran jäsenellä tulee olla oikeus harjoittaa metsästystä metsästysseuran alueilla myös hirvijahdin aikaan.
-Metsästysseurojen hirviporukoiden tulee huolehtia siitä, että varsinaisessa hirvenmetsästystapauksessa metsästyksessä ei käytetä koiria, jotka ovat aggressiivisia muiden luonnossaliikkujien / muiden metsästäjien koiria kohtaan (lähinnä yliagressiiviset karhukoirat).
-Tulevaisuudessa jäsenanomukset toimitettaisiin suoraan paikalliseen Riistanhoitoyhdistykseen, joka antaisi lausunnon hakijaa mahdollisimman lähellä olevalle metsästysseuran johtohenkilökunnalle. Metsästysseura velvoitettaisiin huomioimaan Riistanhoitoyhdistyksen lausunto (joko kieltävä tai puoltava). Mikäli metsästysseura ei toimisi Riistanhoitoyhdistyksen lausunnon mukaisesti, olisi hakijalla mahdollisuus valittaa asiasta Metsästäjäin Keskusjärjestöön. Vain tätä kautta tulevaisuudessa päästään tilanteeseen, jossa kaikilla metsästysseuroihin hakijoilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet päästä harrastamaan jaloa metsästysharrastusta!

PYYDÄN MAANOMISTAJIA MIETTIMÄÄN:

Runsas pienriistakanta on jokaisen luonnossaliikkujan etu (runsaat jänis + kanalintukannat). Jos jotkut metsästysseurat eivät panosta pienriistan viihtyvyyteen (talviruokinta, riistapellot, tuhoeläinten pyynti), miksi ette vuokraisi alueitanne yksityisille vaatien kirjallista sopimusta, jossa he sitoutuvat ylläpitämään omistamillanne alueilla runsasta pienriistakantaa. Tekemällä yksityisten kanssa lyhytaikaisia metsästysvuokrasopimuksia vältytte myös ongelmilta, joita saattaa esiintyä pitkien vuokrasopimusten purkamisessa (jollaisia metsästysseurat tarjoavat maanomistajille).


Adressin alullepanija (parinkymmenen vuoden kokemus seurojen toiminnasta sekä metsästyksestä)
Marko Lind / Voittajakennel
INNOKAS RIISTANHOITAJA
RIISTANHOITOSIVUSTONI
mm. 90 luvulla voitin Ruokolahti-Imatran riistanhoitokilpailun ja parina vuotena tulin kolmen parhaan joukkoon)

KATSO RIISTANHOITOVIDEOITANI:
(video jäniksen talviruokinnasta)
JÄNIKSEN TALVIRUOKINTA
(video pienpetojen pyynnistä)
TUHOELÄINTEN PYYNTI
(video fasaanin ruokinnasta)
FASAANIN RUOKINTA

TAHDON LOPUKSI KOROSTAA:

Erittäin oletettavasti ne metsästysseurojen johtomiehet ja jäsenet, jotka eivät tee riistanhoitotyötä, tulevat kohdistamaan hyökkäyksensä tätä adressia vastaan. Jos he näin tekevät, on se selvä osoitus siitä, että he kokevat toimintansa jollakin tapaa uhatuksi sen tähden, että ovat itse laiminlyöneet kestävää ja kauaskantoista sekä kokonaisvaltaista riistanhoitoa hallussaan olevilla alueilla.

LISÄKSI TIEDOTAN SEURAAVAA:
Koska monet metsästysseurat ovat surkeasti laiminlyöneet hallussaan olevilla alueilla pienriistan hoidon, tulen lähivuosien aikana kääntymään yksityisten maanomistajien puoleen tarkoituksenani saada heiltä vuokrasopimuksia aikomukseni antaa kaikille niille innokkaille pienriistanhoitajille mahdollisuus metsästää, jotka eivät ole päässeet metsästysseuroihin. On väärin ja kohtuutonta, että vuosikymmenien aikana lukemattomat metsästysseurat ovat harjoittaneet lähes tyrannimaista politiikkaa estäen innokkaita nuoria sekä metsästyksestä innostuneita pääsemästä seuroihin. Tähän tulee ehdottomasti saada parannus mikäli tahdomme jalon metsästysharrastuksen jatkuvan siten, että siihen oleellisesti kuuluu vastuu pienriistasta ja tuhoeläinten pyynnistä.

Jos olet yksityinen maanomistaja ja tahdot auttaa näitä nuoria ja maattomia metsästäjiä, ota yhteyttä sähköpostilla:
markolindvoittajakennel@gmail.com

Pitkällä tähtäimellä tarkoitus on perustaa monien metsästysseurojen uhreiksi joutuneille mahdollisuus metsästykseen (oikea metsästäjä on aina samalla myös riistanhoitaja) tarjoamalla heille ympäri suomen maa-alueita, joilla heillä on mahdollisuus ylläpitää maanomistajien iloksi runsasta pienriistakantaa. Tästä hyötyvät niin maanomistajat kuin myös innokkaat riistanhoitajat, joita riittävästi ovat lukemattomat seurat laiminlyöneet. Runsaista pienriistakannoista nauttivat myös muut luonnossaliikkujat ja siksi pyydän maanomistajia antamaan panoksensa siihen, että yhä harvemmaksi käyvät ne alueet, joissa kanalintu ja jäniskannat ovat lähes olemattomat. Monet metsästysseurat ovat epäonnistuneet tehtävässään, mutta erityisesti korostan, että he ovat tehneet tämän mahdolliseksi maanomistajien valtakirjalla antamalla usein erheellistä tietoa koskien pienriistanhoitoa. Siksi pyydän hartaasti jokaista maanomistajaa olevan tulevaisuudessa entistä tarkempi, kenelle omistamansa maat vuokraavat!
_______________________________________________________________________________
TÄHÄN MENNESSÄ SAATU PALAUTE KERTOO KARUA KIELTÄÄN SIITÄ, ETTÄ KUKAAN EI TAHTOISI OTTAA VASTUUTA. SIKSI TARKASTELKAAMME HETKI KYSYMYSTÄ...

KENELLE KUULUU VASTUU VALVOA METSÄSTYSSEUROJEN TOIMINTAA:

METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ
Metsästäjäin Keskusjärjestön tehtävänä on turvata metsästyksen jatkuvuus kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja edistää tarkoituksenmukaista metsästystä ja riistanhoitoa. Tässä tarkoituksessa MKJ jakaa alaa koskevaa tietoutta, antaa koulutusta, ohjaa riistakantojen verotusta, suorittaa riistanhoitokokeiluja ja pitää yhteyttä sidosryhmiin.

RIISTANHOITOYHDISTYKSET
Maamme 15 riistanhoitopiiriä on jaettu paikallistasolla 298 riistanhoitoyhdistykseen. Riistanhoitoyhdistys on metsästäjäorganisaation paikallistason yksikkö, joka toimialue on yleensä yhden tai kahden kunnan alue. Riistanhoitoyhdistysten toiminta rahoitetaan pääasiassa metsästäjiltä kerättävillä riistanhoitomaksuvaroilla. Riistanhoitoyhdistyksen käytännön toimintaa hoitaa toiminnanohjaaja yleensä oman toimensa ohella.

Riistanhoitoyhdistyksen lakisääteiset tehtävät ovat:
- Suorittaa metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neuvontaa
- Edistää riistanhoitoa
- Suorittaa metsästyksen valvontaa
- Suorittaa muut sille säädetyt maa -ja metsätalousministeriön tai riistanhoitopiirin määräämät tehtävät
Näiden tehtäviensä toteuttamiseksi riistanhoitoyhdistykset muun muassa:
- Järjestävät ampumakokeet ja metsästäjätutkinnot sekä niihin liittyvän koulutuksen
- Järjestävät metsästyksenvartioinnin alueellaan
- Antavat lausuntoja pyyntilupahakemuksiin
- Valvovat alueensa suurpetoyhdyshenkilöiden toimintaa ja petohavainnointia
- Koordinoivat riistaeläinkolariyhteistyötä poliisin ja metsästysseurojen kanssa
- Harjoittavat paikallista valistustoimintaa muun muassa kouluissa

SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO:
Suomen Metsästäjäliitto - Finlands Jägarförbund r.y. on valtakunnallinen vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva metsästäjien etujärjestö, joka on laatuaan maamme suurin ja vanhin. Suomen Metsästäjäliitto on perustettu vuonna 1921. Liiton jäsenistö koostuu noin 2 500 metsästysseurasta ja näiden lähes 150 000 jäsenestä. Metsästäjäliitto ajaa suomalaisen metsästyksen ja metsästäjien etua ja edistää metsästysseuratoimintaa. Liitto vaalii suomalaista metsästyskulttuuria ja kehittää Suomen metsästys- ja riistanhoito-oloja.

Marko Lind / Voittaja-Kennel    Ota yhteyttä adressin tekijään