Kuuluuko Suomi neitsyt Marialle, Luciferille vai Jumalalle?

Pyhän Neitsyt Maarian kunnioitus

Vapahtajamme Äidille neitsyt Maarialle Jumala on suonut suuremman pyhyyden
mitan kuin kenellekään muulle luodulle. Sitä vaati se ylevä tehtävä, johon
Maaria oli kutsuttu: olemaan ihmiskunnan Lunastajan Äitinä. Jumala varjeli hänet
perisynniltä: varusti hänet elämän ensi silmänräpäyksestä asti pyhittävällä
armolla, jonka me saamme vasta p. Kasteessa. Maaria on vaimo, joka on käärmeen
kanssa vihoissa. (Moos 3:15). Vähimmälläkään synnillä ei ole häneen pääsyä,
hänen tahtonsa oli aina sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ja valitsi sen, mikä
oli täydellisempää. Hän on täydellisin Neitsyt ja samalla Jumalan Pojan
todellinen Äiti, neitsyt ennen ja jälkeen, ainainen Neitsyt. Hän on Jumalan
Äiti, sillä hänen lapsensa on iankaikkinen Jumala, Sana, joka oli alussa Jumalan
tykönä. (Joh 1:1). Hän on toinen Eeva: kaikkein Jumalan lasten hengellinen Äiti,
joka meidät ristin juurella suurin kivuin Jumalan lapsiksi synnytti. Hän on
Taivaan kuningatar, kirkkauden asuntoon otettu sieluinensa ja ruumiinensakin jo
ennen yleistä ylösnousemista. Hänen rukouksensa on kaikkein voimallisin ja
tehokkain, hänen palavin halunsa on, että ihmiset, joiden lunastukseksi hänen
Poikansa veri vuoti, tulisivat kaikki autuaiksi. Sen tähden turvautukaamme
nöyrinä ja luottavaisina Maarian puoltorukoukseen, varsinkin uskokaamme hänelle
kuolinhetkemme, että silloin saisimme synnistä puhdistettuina siirtyä ajasta
autuaaseen iankaikkisuuteen.

Taivaan kuningatar Raamatussa:
Jeremia 7: 18
Jeremia 44: 17-19 ja 25
Ilmestyskirja 18: 7

Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Vuonna 431 Efeson kirkolliskokouksessa otettiin käyttöön Marian palvonta sekä käsite Jumalan äiti. Babyloniassa rukoiltiin taivaan kuningatarta, joka oli neitsyt. Taivaan kuningatar kuvattiin äitinä, jolla oli lapsi sylissään.

Vuonna 600 Rooman kirkko otti käyttöön Marian ja kuolleiden pyhimyksien rukoilemisen.

Vuonna 787 Nikean kirkolliskokous laillisti ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan.

Vuonna 1229 Valencian kirkolliskokous kielsi Raamatun ns. maallikoilta ja asetti sen kiellettyjen kirjojen joukkoon.

Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns. apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun.

Vuonna 1854 Paavi Pius IX julisti Neitsyt Marian siinneen saastattomasti.

Vuonna 1870 Paavi Pius IX julisti opin paavin erehtymättömyydestä.

Vuonna 1931 paavi Pius XI vahvisti uudelleen opin Neitsyt Mariasta, Jumalan äitinä.

Vuonna 1950 paavi Pius XII julisti dogmin Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta.

Idän kirkolla on vain yksi ikonograafinen tyyppi 900-luvulta. Kuva esittää pyhien Joakimin ja Annan kohtaamista Jerusalemin Kultaisella portilla. Itäisen tradition mukaan näet Marian sikiäminen tapahtui sillä hetkellä. Läntinen ikonografia on runsaampaa.
"Marian vanhemmat, Joakim ja Anna, eivät vanhoilla päivillään saaneet lasta. Joakim lähti Juudean erämaahan etsimään Jumalan tahtoa asiassa.Kun Joakim oli palaamassa erämaasta, enkeli ilmoitti äiti-Annalle, että hänen on mentävä Joakimia vastaan Jerusalemin Kauniin portin luo. Kun Anna tuli portin alle, Pyhä Henki siitti Marian Annan kohtuun samalla tavalla kuin Jeesuksen Marian kohtuun."
Varhaisimpiin Perisynnittömän tyyppeihin kuuluu Ilmestyskirjan aurinkoon puettu Nainen. Lourdesin ilmestysten aikaan
syntyi uusi tyyppi. Viime aikoina yleiseksi on tullut myös fatimalainen perisynnittömän kuva.
Perisynnittömän ympärille on usein sijoitettu raamatullisia symboleja: suljettu puutarha, lilja, tahraton peili, seetri, Nooan
arkki.