Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 335/2015 vp
Vastaus kirjalliseen kysymykseen Euroopan komission tulkintaohjeesta
Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden
alkuperän merkitsemisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette
toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Peter Östmanin /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 335/2015 vp:
Miten Suomen hallitus suhtautuu EU:n komission linjaukseen Israelin siirtokuntatuotteiden
merkinnästä, onko hallitus tietoinen siitä, että komission esitys on WTO-sopimuksen hengen vastainen eikä siitä ole sovittu EU—Israel-assosiaatiosopimuksen yhteydessä ja
millä perusteilla siirtokuntatuotteiden merkitsemistä edellytetään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden kohdalla eikä esimerkiksi Länsi-Saharan tai Pohjois-Kyproksen tapauksissa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Euroopan unionin (EU) ja Israelin nykyinen yhteistyö pohjautuu vuonna 1995 solmittuun assosiaatiosopimukseen.
Sopimuksen mukaan israelilaistuotteet pääsevät tullivapaasti EU:n markkinoille,
mutta siirtokunnissa valmistetut tai tuotetut tuotteet eivät kuulu tullietuusjärjestelmän
piiriin. Siirtokuntatuotteiden erilliskohtelusta on sovittu EU:n ja Israelin välillä vuonna 2004
Israelin ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa ns. teknisessä järjestelyssä (EU-Israel Technical Arrangement). Teknisellä järjestelyllä pyritään varmista-maan, etteivät siirtokuntatuotteet kuulu assosiaatiosopimuksen piiriin, vaan niistä on maksettava tulli.
Tämän vuoksi etuuskohtelua haettaessa on ilmoitettava tuotteiden tarkka valmistus- ja tuo-tantopaikka postinumeron avulla. Järjestelmä ei ole käytännössä toiminut.
EU:n, ml. Suomen, Israelin valtioaluetta ja siirtokuntia koskevat kannat perustuvat asian kansainvälisoikeudelliseen käsittelyyn ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ja
yleiskokouksen päätöslauselmiin (mm. S/RES/242(1967). Kansainvälinen yhteisö katsoo, että Israelin siirtokunnat, jotka sijaitsevat sen vuoden 1967 sodassa miehittämällä alueella (Länsiranta ml. Itä-Jerusalem, Gaza ja Golan), eivät kuulu Israelin valtioon. Ne nähdään kansainvälisen oikeuden vastaisina sekä rauhan ja kahden valtion ratkaisun esteenä. Siirtokuntia ja kirjallisen kysymyksen kohteena olevaa siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitsemistä koskevia linjauksia on annettu vuoden 2009, 2012 ja 2014 EU:n ulkoasiainneuvostojen päätelmissä.
Keväällä 2013 kolmentoista EU-maan (ml. Suomen) ulkoministerit esittivät toiveensa yhtei-sestä ohjeistuksesta EU:n silloiselle korkealle edustajalle. Keväällä 2015 pyyntö toistettiin KE
Mogherinille. Allekirjoittaneita ulkoministereitä oli 16 (ml. Suomi).
EU:n komissio antoi Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden alkuperän merkitsemistä koskevan tulkintaohjeen 11. marraskuuta 2015. Tulkintaohjeella halutaan varmistaa EU:n jo olemassa olevan lainsäädännön yhdenmukainen tulkinta sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus. Tulkintaohjeessa todetaan, että siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitseminen alkuperältään israelilaisiksi on kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa ja sellaisenaan EU:n lainsäädännön vastaista.
Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenet ovat velvollisia noudattamaan kaupankäynnin vapauteen ja tasavertaiseen kohteluun perustuvia WTO-sopimuksia. WTO-sopimuksen mukaan jäsenet voivat säätää alkuperämerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä. Komission tulkintaohje ei kiellä Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden tuontia EU:hun, vaan ohje koskee ainoastaan niissä esitettäviä alkuperämerkintöjä. Toisaalta on huomattava, että Israelin siirtokuntia ei kansainvälisesti ole tunnustettu kuuluvaksi Israelin valtioalueeseen, jolloin WTO:n alkuperämerkintöjen määräys Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista.
Valtioneuvosto katsoo, että tuotteiden alkuperämerkinnässä on kyse kuluttajan oikeuksista ja
totuudenmukaisen tiedon antamisesta. Sekä EU:n että Suomen kansallinen lainsäädäntö edellyttää, ettei kuluttajaa saa johtaa harhaan tuotteen alkuperän osalta. Hallitus käynnistää komission antaman tulkintaohjeen pohjalta kansallisen tarkastelun, joka tapahtuu koordinaatiossa asianosaisten viranomaisten ja elinkeinoelämän kesken.
Israelin siirtokunnat, Länsi-Sahara ja Pohjois-Kypros ovat kansainvälisoikeudellisesti ja -
poliittisesti keskenään erilaisia tapauksia. Komission nyt antama tulkintaohje koskee vain Israelin siirtokunnista peräisin olevia tuotteita.
YK on määritellyt Länsi-Saharan olevan kansainvälisoikeudellisesti itsehallintoa vailla oleva
alue YK:n peruskirjan 11 luvun mielessä (Non-Self-Governing Territory awaiting decolonization). Se ei ole osa Marokon kuningaskuntaa, mutta ei myöskään itsenäinen valtio. YK-johdolla
käytävissä neuvotteluissa lopputuloksena tulee olla oikeudenmukainen ja pysyvä poliittinen ratkaisu, jonka osapuolet voivat hyväksyä ja joka tuo Länsi-Saharan asukkaille itsemäärää-misoikeuden. Marokon kuningaskunnasta peräisin olevien tuotteiden tuontiin Euroopan unionin alueelle sovelletaan uusittua EU-Marokko vapaakauppasopimusta. Sopimuksessa ei mainita Länsi-Saharaa tai sen asemaa.
Myös Kyproksen kysymys on kansainvälispoliittisesti ja -oikeudellisesti ainutlaatuinen tapaus.
YK:n tukemien neuvotteluiden tavoitteena on ollut Kyproksen kysymyksen ratkaiseminen jälleenyhdistämällä saaren kaksi yhteisöä kahden alueen liittovaltioksi. EU:iin kuuluu koko Kypros, mutta EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta saaren pohjoisosassa, joka ei ole Kyproksen tasavallan hallinnassa ennen kuin Kyproksen kysymys on ratkaistu. EU tukee saaren jäl-leenyhdistymisneuvotteluja.
Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 335/2015 vp
Helsingissä 18.12.2015.
Ulkoasiainministeri Timo Soini