Porotalouden aiheuttamat vahingot yksityistä ihmistä kohtaan tulee saada loppumaan!

Esko Romppaiselle laidunongelmista: Se, että miksi näyttää siltä, että poromiehet syyttäisivät muita aina talouden ahdingosta, korostuu julkisuudessa. Kaikki syyt eivät tietenkään johdu ulkopuolisista seikoista, mutta niihin vaikuttaminen ei onnistu, jolloin ne nousevat herkemmin julkisuuteen.
Todellisuudessa ulkopuolisia syitä laidunolosuhteiden huonouteen on runsaasti ja niiden kieltäminen on silmien ummistamista tosiasioilta. Ylilaidunnus on määritelmänäkin hankala, koska pitää määritellä se mihin sitä vertaa. Jos poroja on vähääkään, ei päästä Itä-Saariselän 10 - 20 cm jäkäliköihin. Onko peuratonkaan alue luonnollinen? Toisessa ääripäässä 2 cm:n jäkälä on jo useimpien poromiestenkin mukaan hyvin kulunut. Luonnossa aina syötävän ja syöjän suhde kulkee sykleissä ja niin tässäkin. Todennäköisesti ollaan nyt pohjalukemissa, josta tullaan ylöspäin. Tämä toki edellyttää sitä, etteivät muut maankäyttömuodot pilaa laitumia. Niiden vähättely ei ole perusteltua, koska esim. hakkuiden vaikutus laitumien heikentymiseen on selv�sti osoitettu mm. Inarissa (Metla: Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö) ja Ylä-Lapin eteläpuolisella poronhoitoalueella (RKTL:n raportteja 397. Romppaisen mainitsema tekoaltaat viittaavat Lapin paliskunnan tilanteeseen, joka ei todellakaan ole turhaa syyttelyä. Paliskunta on tekoaltaiden ja hakkuiden seurauksena menettänyt puolet laitumistaan! Romppaisen mainitsema Veikko Vasaman kirjoitus on varsin hatara lähdeviite, koska se sisältää keksittyä ja väritettyä "tietoa". Esim. Vasama väittää, että Inarin luppometsistä olisi suojeltu noin puolet, vaikka kukaan ei ole sellaista lukua julkaissut. Luppolaitumia ei ole edes inventoitu. Vasaman kirjoituksen kappaleen nimi "Osatotuudet hallinnassa" kuvastaa kirjoituksen tasoa hyvin. Esim. hän vertailee paliskuntien tunnuslukuja ottamatta huomioon luonnonolosuhteita ja päättelee tästä metsätalouden vaikutusta porotalouteen. Joko hän ei ymmärrä luonnonolosuhteiden eroja Inarissa (hän on biologi!) tai sitten hän valehtelee. Tästä kirjoituksesta voin väitellä enemmänkin, jos haastajia löytyy. :)

Paavo Mursulle poroluvuista: Poroluvuista puhuttaessa kannattaa muistaa, että ennen 70-lukua luvut ovat erittäin epätarkkoja. Ei niitä juurikaan laskettu. 60-luvulla oli virallinen luku 150 - 170 000, mutta todellisuudessa siinä on ollut vain osa. Vanhemmat luvut ovat vieläkin epätarkemmat kuten 20-luvulla. Kannattaa myös huomata, että ennen 70-lukua laidunpaine oli paljon suurempi, vaikka luku olisi ollut yhtä iso kuin nykyään. Se johtuu erilaisesta elon ikärakenteesta ja myöhemmästä teurastamisesta talvella. Nykyään painotetaan vastatuottoa kun ennen elossa oli paljon myös vanhempia poroja (myös paljon enemmän hirvaita). Tästä oli vuosi pari sitten loistava Pertti Viikin kirjoitus poromies lehdessä.

Timo Uusi-Autin näkemys vähimmäisporomäärän asettamisesta 500:aan on tyypillinen esimerkki ehdotuksesta, joka syntyy porotaloutta tuntemattomissa ihmisissä. Tällainen muutos johtaisi poronhoitajien määrän putoamista 5 - 15 henkilöön, joka ei riittäisi millään töiden suorittamiseen. Poronhoito on erittäin työvoimaintensiivistä työtä, jonka huomaa pelkästään erotuksista puhumattakaan muista työvaiheista. Poronhoitajien pieni määrä johtaisi runsaaseen renkien käyttöön, joka puolestaan taas haittaisi kannattavuutta. Kun on paljon omistajia, on myös paljon motivoituneita työntekijöitä. Toinen seikka on saamelaisen perinteisen poronhoidon loppuminen tuollaisilla rajoituksilla. Se yhteisöllisyys, joka poronhoitotöissä syntyy, katoaisi ja se veisi pohjan perinteen jatkumiselta sellaisena kun se on tehnyt.

Poronhoidolle olisi parasta, jos perusedellytykset olisivat kunnossa. Jos laitumien tuhoaminen loppuisi muiden maankäyttömuotojen taholta, poromiehet voisivat syyttää ongelmatapauksissa vain itseään (lukuunottamatta markkinatilannetta). Tällä hetkellä asia ei ole näin.