Rauha Palestiinaan ja Lähi-itään

[orig. lauantai, tammikuu 14, 2006]
Ristiriitojen suurmies, Israelin pääministeri Ariel Sharon

Ariel Sharon on Israelin voimamies, jonka historia hakee vertaistaan. Hän oli mukana jo kapinavaiheessa koko Palestiinan ollessa brittien hallinnassa. Luvattu maa, aina sen mukaisesti kuinka kenenkin uskonto määrittää, on niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin. Ariel Sharon oli ennenkaikkea sotilas, jonka toimet ulottuvat ristiriitaisesti niin 50-, 60- , 70- ja 80-luvuille. Hän sai epäiltävästi "kätensä verille" Shatilan pakolaisleirin teurastuksessa. Sharon kuitenkin ikääntyessään alkoi purkamaan Israelin 1967-miehitystä.

Vahva johtaja yhdistää kansaa, niin nytkin. Kaikkien huulilla on pääministerin tuleva kohtalo. On selvää, että hän poistuessaan jättää tyhjiön, joka tosin täyttyy nopeasti, kuten Golda Meirin ja Jitzhak Rabinin jälkeenkin. Sharon oli ikuinen vastataistelija jo edesmenneelle palestiinalaisten vastineelle Jasser Arafatille. Arafatin poistuessa maallisilta taistelukentiltä voisi kuvitella Sharonin jääneen yksin, yksin ilman suurinta vihollistaan, jota Ariel Sharon yritti likvidoida ja eliminoida useissa eri toimintayhteyksissä. Olisi miltei voinut ajatella Sharonin toivoneen olevansa Arafatin hautajaisissa, mutta protokolla esti sen; siksi "rakkaita" joskus pahimmat viholliset voivat olla.

Israelin tahraton ja kirkas kilpi on tahraantunut Ariel Sharonin aikakautena ja Sharon tietää sen. Hän, kuten muutkin suurmiehet haluavat tehdä lopullisena työnään jotain sellaista, mitä heiltä ei voisi odottaa. Sharon oli oikea mies purkamaan yksipuolista ja laitonta Israelin miehitystä. Vain hän oli riittävän karismaattinen tunnustamaan tehdyt virheet miehityksessä. Nimenomaan Sharon, sotilaana puolustaessaan ja hyökätessään antaumuksella sekä oikeutuksella 1967 ja 1973 sodissa saaden valtiolleen lisäalueita "turvaksi" myöhempää varten, voi nyt purkaa miehitystä. Aika on nyt kypsä ja palestiinalaisten enemmistö kuin myös juutalaistenkin, on kyllästynyt ja väsynyt jatkuvaan varuillaoloon ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika voi alkaa.

Sharon on 77-vuotias, vanha, mutta terveenä vahvatahtoinen johtaja, jolle ei toivoisi samaa kohtaloa kuin sai Suomen oma vahva mies, presidentti Urho Kekkonen sairastuessaan, jääden ilman tervettä ja ansaittua eläkeaikaa, kuten ovat hänen seuraajansa saaneet. Ariel Sharon ansaitsee ristiriitaisuuksista huolimatta kunnioituksen lopulta huomaamansa erehdyksensä korjaamisesta. Sharon on ymmärtänyt rinnakkainelon mahdollisuuden ja hänen johdollaan olisi oikeutettua viedä työ loppuun, mutta aika on käymässä vähiin.

Israelin ja Palestiinan lopullinen rauhantahto tuo myös maailmalle uuden viestin, joka voisi purkaa myös muitakin "kriisipesäkkeitä". On mielenkiintoista nähdä, mitä Kuuban Fidel Castro vielä keksii ennen vetäytymistään (George W. ei kuitenkaan "ymmärrä" antaa periksi ennen Fideliä). Libyan Muammar Gaddafi on jo oman "hovikelpoistamisensa" aloittanut iän karttuessa. Israel tunnustaessaan Palestiinan olemassaolon oikeasti, saa myös helpotusta eloonsa ympäri maailman, koska heidätkin tunnustetaan laajasti yhtä lailla oikeutetuksi tähän maailmaan.

Ilkka Luoma