#1776: Erik - Re:  

 Tuossa sinun esityksessäsi on kaikki mahdolliset jarrumiehet otettu mukaan varmistamaan sen, ettei tilanne ainakaan paranisi. Yksinkertainen ja varmasti toimivin ratkaisu on sellainen, ettei minkäänlaista lupamenettelyä kylänrajojen sisäpuolelle tarvita, vaan susi olisi aina lupa kenen hyvänsä kaataa kylän sisäpuolelle tullessaan. Tämä ei maksaisi yhtään euroa lupavirkamiehien elättämiseksi, ja sudet pysyisivät siellä mihin kuuluvatkin.

#1778: - Re: Re:

Kunhan vähän mietit niin tajuat, että Erikin ehdotus on hyvä lähtökohta.

#1778: - Re: Re:  

Kommentoin viittauksen kohteena ollutta viestiäni siltä osin, että ajatukseni on, että paikallisista luvista -SÄÄNNÖN-MUKAISENA VUOSIMETSÄSTYSAIKANA - päättäminen olisi PAIKALLISILLA ERI SIDOSRYHMILLÄ (ei siis mahdollisista haitoista riippumattomien, niistä ulkona  ja kaukana olevien tahojen käsissä).  Jos haittoja ei esiintyisi, ei lupiakaan tarvita, ja susikannan ollessa liiallinen ja haittoja aiheuttava, paikallinen SIDOSRYHMÄFOORUMI (mikä se olisikaan) tekisi tilannearvion ja päättäisi luvista.  Näin vältettäisiin haitat ja ristiriidat ja liikuttaisiin hyvän hallinnon ja demokratian mukaisella pohjalla.  Tämä olisi lopulta kaikkien etu, koska TOSIASIAT ON KUITENKIN ENNEN PITKÄÄ OTETTAVA HUOMIOON JA VÄLTETTÄVÄ HALLINTOA, JOSSA HUONOTKIN PÄÄTÖKSET OVAT AINA OIKEITA JA RISTIRIITATILANNE ON SITTEN "PAHEMPI TOSIASIOILLE".

Tätä paikallisuuden roolia ja merkitystä (vs. valtakunnallinen/EU:n taso) onkin valotettu viestissä 1768 ja perusteltu eri päätöstasojen hierarkiaa tämän tyyppisessä asiassa, jossa ruohonjuuritasolla on paremmat päätösedellytykset kuin keskustasolla, jossa päätettäköön koko maata tai unionia koskevista asioista.

Kyllä tässä asiassa pitää olla järki kädessä kaikilla intressiryhmillä ja lähes kaikki hyväksynevät, että ihminen ja susi tarvitsevat oman reviirinsä - joka ei pidemmän päälle voi olla yhteinen, vaan ihminen liikkukoon rauhassa omalla reviirillään ja sudet omallaan, tuskinpa sinne monellakaan metsästäjällä tai koiramiehellä on halua ehdoin tahdoin kulkeutuakaan.

Reviirihierarkian määrittelee kuitenkin ihminen ja oppiva susi siihen omalta osaltaan sopeutuu!  Lienee alentavaa katsottavaa suden ihailijallekin sen kaltaiset videot, joissa 2 sutta ovat roskisdyykkareina venäläisen ostarin parkkipaikalla ihmisistä juuri välittämättä.