Juhannuksen aikoihin kirjoitin tästä asiasta. Jos olit silloin adressin ulottumattomissa; niin tässäpä tämä. Aikoinaan erästä televisio-ohjelmaa mainostettiin näin: "Mökkisaunan lauteilla huolet kirpoavat kehosta kuin hikipisarat. Ihminen puhdistuu sisältä ja ulkoa, viimeiset synninrippeet huuhtoutuvat Saimaan sineen."
Ihohuokoset puhdistuvat saunareissulla mutta vain Jumala voi antaa anteeksi meille syntisille syntimme.
Uskova ihminen ei muutu uskon myötä synnittömäksi vaan se menee niin, että synnin voi tunnustaa Jumalalle ja saada siten anteeksi. Ihminen on syntinen ihminen ja Jumala on pyhä ja synnitön. Joillakin ihmisillä on harhakäsitys, että uskova ihminen tulee niin hyväksi ja synnittömäksi, että hän sitten haluaisi kivittää syntisiä. Tässä menee jokin pahasti pieleen. Uskis varsinkin tiedostaa oman syntisyytensä (jonka siis voi tunnustaa Jumalalle) ja sen, että kaikki olemme syntisiä. Uskiksena haluan rakastaa toisia ihmisiä mutta samalla pitää kiinni Raamatun totuudesta. Jeesus opetti Raamatussa (maahan kirjoittaen kumartuneena), että kuka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven. Näin kukin vuorollaan poistui (kasvojaan menettämättä) eikä kukaan heittänyt yhtään kiveä. Raamattua tuntemattomilla on tästä vääriä käsityksiä. Uskis ei halua kiviä heittää kun tietää olevansa itsekin syntinen. Omista periaatteista yms. uskiskin pitää kiinni.

#17204: -