Suomen jalkapallomaajoukkueelle ulkomainen päävalmentaja

Suomen maajoukkueelle tarvitaan ehdottomasti ulkomaalainen päävalmentaja. Kaikki vähänkin jalkapallosta tietävät kyllä tietävät mitä käy suomalaisen päävalmentajan kanssa. Joten nimiä tähän jotta ulkomaalainen huippuvalmentaja sattuu kohdalle.

Jukka Vakkila: Kesän 1990 harjoitusottelu MM-kisoihin valmistautuvaa Ruotsia vastaan päättyi nöyryyttävään 6–1-tappioon. EM-karsinta sen sijaan sujui paremmin. Syksyn ensimmäisessä pelissä tuli 0–0-kotitasapeli Portugalia vastaan, mutta Maltasta vieraissa saatiin vain 1–1-tasapeli, siinäkin tasoitus tuli vasta 87. minuutilla. Keväällä Alankomaat voitti Suomen kotonaan 2–0, mutta karsintojen paras tulos saatiin kesällä 1991, 1–1-tasapeli Alankomaista. Malta kaatui kotona 2–0 ja Jari Litmanen teki ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa. Kreikan kanssa pelattiin kotona tasan 1–1, mutta vieraissa Portugali oli parempi 1–0 ja Kreikka karsinnan viimeisessä pelissä Ateenassa 2–0.

Vuoden 1992 harjoituspelissä Suomi oli yllättää Brasilian tämän kotikentällä: peli oli vielä 8 minuuttia ennen loppua 1–1. Brasilia voitti lopulta 3–1, mutta paikallinen lehdistö myönsi Jari Litmasen olleen ottelun paras pelaaja. MM-karsinnan alku sujui taas perinteiseen malliin: 0–3-tappio Bulgarialle kotikentällä. Palloliiton 85-vuotisjuhlaottelussa kesällä Englanti löi Suomen 2–1. Syksyllä karsinta jatkui 0–1-kotitappiolla Ruotsille ja 2–1-vierastappiolla Ranskalle. Jukka Vakkila erosi päävalmentajan tehtävästä marraskuussa.

Tommy Lindholm:

Tommy Lindholm astui maajoukkueen puikkoihin vuoden 1993 Intian talvileirille. Bulgaria voitti Suomen huhtikuussa 2–0 kotonaan, mutta Itävallasta tuli toukokuun karsintapelissä 3–1-voitto, Itävallan saatua kavennuksensa vasta lisäajalla. Israelia vastaan pelattiin Lahdessa 0–0. Syksyllä Itävalta kaatoi Suomen Wienissä 3–0, Ranska Tampereella 2–0 ja Ruotsi Tukholmassa 3–2. Viimeinen karsintapeli marraskuussa toi 3–1-vierasvoiton Israelista. Lohkosta menivät jatkoon Ruotsi ja Bulgaria, jotka esiintyivät vuoden 1994 MM-kisojen välierissä.

Kesällä 1994 Suomi pelasi kohtuulliset harjoituspelit kovia Italiaa ja Espanjaa vastaan, kuitenkin häviten 0–2 ja 1–2. Ensimmäinen EM-karsintapeli syksyllä Skotlantia vastaan päättyi 0–2-kotitappioon, seuraava 0–4-vierastappioon Kreikalle, ja Tommy Lindholm erosi tehtävästään. Aluepelistään tunnettu Lindholm sai 23 maaottelustaan vain neljä voittoa. Päävalmentajana seurasi Lindholmin kakkosvalmentaja Jukka Ikäläinen.

Jukka Ikäläinen:

Ikäläisen kausi käynnistyi 7–0-vierasvoitolla Virosta harjoitusottelussa. Pelissä aloittivat maajoukkueuransa Sami Hyypiä ja Joonas Kolkka, joka teki siinä myös avausmaalinsa. Marraskuussa EM-karsinta jatkui 5–0-kotivoitolla kääpiö Färsaarista. Epätavallisen myöhään, joulukuun 14. päivä, Olympiastadionilla kaatui toinen lilliputti San Marino 4–1. Mika-Matti Paatelainen teki Suomen kaikki 4 maalia. Maaliskuun lopulla San Marino kaatui vieraissa 2–0 ja huhtikuun lopussa Färsaaret vieraissa 4–0. Merkittävämpi tulos oli seuraavan karsintapelin 2–1-kotivoitto Kreikasta. Maanpinnalle palattiin elokuussa, kun Venäjä haki Suomen kotikentältä 6–0-voiton. Skotlannista tuli 3–1-vierastappio ja viimeisessä karsintapelissä Venäjältä 3–1-tappio. Suomi jäi lohkon neljänneksi kääpiöiden edelle.

Suomi oli 1990-luvun puolivälissä edelleen jalkapallon pienmaa: vuoden 1996 yhdestätoista maaottelusta tuli vain yksi voitto. Litmanen loisti henkilökohtaisella panoksellaan harjoituspeleissä Ranskaa (0–2) ja Turkkia (1–2) vastaan, mutta jäi liian yksin. Palloliitto päätti tehdä suuremman satsauksen ja kesällä 1996 päävalmentajaksi tuli tanskalainen Richard Møller Nielsen, joka oli johdattanut Tanskan EM-kultaan 1992.

Richard Møller Nielsen:

MM-karsinta alkoi syyskuussa 1996 1–0-vierastappiolla Unkarille ja 3–2-kotitappiolla Sveitsille ottelussa, jota sävyttivät pahat henkilökohtaiset virheet puolustuspäässä. Vuosi 1997 oli kuitenkin paras pitkään aikaan. Suomi yllätti siihen aikaan erittäin vahvan Norjan Oslossa 1–1-tasapelillä mikä nostatti toiveita, mutta elokuussa Norja runttasi Suomen Olympiastadionilla 4–0. Azerbaidžanin Suomi voitti sekä kotona (3–0) että vieraissa (2–1). Syyskuussa Suomi yllätti Sveitsin vieraissa 2–1. Viimeisestä karsintapelistä Unkaria vastaan Suomelle olisi riittänyt jatkokarsintaan voitto ja se johtikin Antti Sumialan maalilla 31 000 katsojan edessä 1–0, kunnes pallo toimitettiin lisäajalla käsittämättömästi omaan maaliin ja jatkokarsinta jäi haaveeksi. Sitä miten lähellä MM-kisat olivat, on vaikea sanoa, sillä jatkokarsinnassa Unkari hävisi Jugoslavialle murskaavasti 5–0 ja 7–1.

Suomen taso näytti kuitenkin aiempaa menestyvämpien ammattipelaajien myötä vihdoin nousseen ja kesällä 1998 Suomi sparrasi hyvin MM-kisoihin valmistautuvaa Saksaa (0–0) ja tulevaa maailmanmestaria Ranskaa (0–1). EM-karsinnan avauksessa piskuinen Moldova kaatui kotona 3–2, mutta Pohjois-Irlannista tuli 1–0-vierastappio. Todellinen yllätys oli lokakuun 3–1-vierasvoitto Turkista, joka muutamaa päivää aiemmin oli kotikentällään kaatanut Saksan. Suomi siirtyi talveksi lohkon kärkeen, mutta maaliskuussa Saksa löi Suomen 2–0. Seuraavassa Turkki-kotipelissä Suomi siirtyi 2–0-johtoon vain 14 minuutin kuluttua pelin alusta. Turkki kuitenkin oli selvästi parempi, kiri tasoihin ja lopulta 4–2-voittoon. Ottelua sävytti kentälle rynnänneiden kurdien mielenosoitus Abdullah Öcalanin pidätystä vastaan, jonka vuoksi peli jouduttiin 10 minuutiksi keskeyttämään. Moldova-vieraspelistä tuli niin ikään pettymyksellinen 0–0-tasapeli, Litmanen ei pelannut mutta Mikael Forssell debytoi maajoukkueessa 18-vuotiaana. EM-karsinta jatkui 2–1-kotitappiolla Saksalle. Viimeisessä karsintapelissä Suomi löi Pohjois-Irlannin hienosti 4–1, mikä oli myös Richard Møller Nielsenin jäähyväispeli.

Antti Muurinen:

Päävalmentajaksi tuli HJK:n Mestarien liigaan johdattanut Antti Muurinen. Alkuvuodesta 2000 vanhaa Pohjoismaiden mestaruussarjaa elvytettiin La Mangassa. Suomi voitti Färsaaret (1–0) ja Tanskan (2–1) mutta hävisi Islannille (0–1). Kevään 2000 harjoitusmaaotteluissa Suomi löi vieraissa Walesin (2–1) ja pelasi Puolan kanssa 0–0. Elokuussa Norjaa vastaan pelattu ottelu, jonka Suomi hienosti voitti 3–1, kuului Pohjoismaiden mestaruussarjaan, mutta siinä molemmilla oli suunnilleen parhaat joukkueensa. Syyskuussa oli vuorossa ensimmäinen karsintapeli, jossa Albania kaatui Helsingin uudella stadionilla 2–1. Seuraavassa pelissä tuli takaisku, 1–0-vierastappio Kreikalle. Englannista otettiin lokakuussa hieno 0–0-tasapeli.

Pohjoismaiden sarjan viimeisessä pelissä talvella 2001 Suomi löi Ruotsin Jönköpingin hallissa 1–0, mikä oli ensimmäinen vierasvoitto Ruotsista lähes 80 vuoteen, ja otti Pohjoismaiden-mestaruuden.

Karsinta jatkui maaliskuussa Liverpoolissa ottelulla, jota Suomi johtikin. Englanti kuitenkin otti 2–1-voiton. Kesäkuussa Suomi johti Saksaa Forssellin maaleilla jo 2–0, mutta Saksa kiri 2–2-tasapeliin. Harjoituspelissä Suomi nuiji MM-kisoihin paikan varmistaneen Belgian peräti 4–1. Varsinainen ilotulitus nähtiin kuitenkin seuraavassa MM-karsintapelistä Kreikkaa vastaan, jossa Suomi voitti 5–1. Viimeisessä karsintapelissä Suomi pelasi vieraissa Saksan kanssa 0–0.

MM-kisat jäivät taas haaveeksi, mutta karsintaa voitiin tuohon mennessä monin mittarein pitää Suomen kaikkien aikojen parhaana: Suomi selvisi ilman yhtään kotitappiota, sai ensimmäistä kertaa kaksi peräkkäistä MM-karsintavoittoa ja kovia Englantia ja Saksaa vastaan tuli neljästä pelistä vain yksi tappio, mikä oli ennen kuulumatonta (tosin voittojakaan ei tullut). Parantuneeseen tulostasoon saattoi vaikuttaa se, että nyt koko joukkueen runko pelasi ulkomaan sarjoissa, kotimaan sarjojen miehiä pääsi kentälle vain harvoin.

Vuosi 2001–2002 sisälsi ennätyksellisen melkein vuoden ja kymmenen ottelun mittaisen tappiottoman putken, joka alkoi huhtikuussa 2001 tasapelistä Unkaria vastaan ja päättyi maaliskuussa 2002 1–0-tappioon Etelä-Koreaa vastaan talvileirillä. Viikko sen jälkeen Suomi sai parhaan miehistön harjoituspeliin Portugalia vastaan sen kotikentällä ja löi sen pelillisesti loistokkaalla esityksellä 4–1. Portugalilta puuttui pari suurinta tähteä, mutta enimmäkseen se pelasi ykkösryhmällään. Jari Litmanen teki kaksi maalia ja nousi maajoukkueen maalintekijöiden tilastoykköseksi.

Odotukset EM-karsinnan suhteen olivat korkealla, vaikka Italian ja Jugoslavian sisältänyt lohko olikin taas valitettavan kova. Avauspelistä tuli kuitenkin karvas pettymys, 0–2-kotitappio Walesille. Seuraavassa ottelussa Jugoslaviaa vastaan vieraissa Suomi oli jälleen pelillisesti loistokas. Varsinkin ensimmäistä puoliaikaa on sanottu Suomen kaikkien aikojen parhaaksi. Hallinnasta huolimatta maalit jäivät tekemättä, Jugoslavia hyödynsi toisen puoliajan tilanteensa ja voitti 2–0. Suomen ongelmana syksyn karsinnassa oli Forssellin loukkaantuminen, joka toisaalta osoitti materiaalin olleen sittenkin vielä varsin ohut. Seuraavasta pelistä saatiin 3–0-pakkovoitto Azerbaizanista kotona. Talvella Italia ei antanut Suomelle mitään mahdollisuuksia kotonaan, vaan voitti 2–0. Italia vei myös Suomen kotipelin 0–2, ja mahdollisuudet kisoihin olivat menneet. Forssell oli kuntoutunut ja Jugoslaviasta otettiin kuitenkin hieno 3–0-kotivoitto. Karsinta päättyi 1–1-tasapeliin Walesista.

Suomi putosi neloskoriin ja MM-karsintalohkosta tuli äärimmäisen kova, siihen kuuluivat Alankomaat, Tšekki ja Romania. Kaksi ensin mainittua esiintyivät EM-kisojen välierissä.

Roy Hodsgon:

Elokuussa 2005 Hodgson sopi Suomen maajoukkueen valmentamisesta vuoden 2008 EM-kisojen karsinnoissa. Hän aloitti työssään tammikuussa 2006. Hodgson ei onnistunut viemään Suomea kisoihin, vaan Suomi jäi karsintalohkossaan neljänneksi Puolan, Portugalin ja Serbian taakse. Suomi tosin oli kiinni kisapaikassa aina viimeiseen otteluun asti: voitto viimeisessä Portugali-ottelussa olisi vienyt Suomen lopputurnaukseen. Hodgsonin Suomea kiitettiin hyvin organisoidusta puolustuspelistä, mutta moitittiin vaisusta hyökkäyspelistä. Joukkue pelasi karsinnoissa viisi 0–0-tasapeliä.

30. marraskuuta 2007 Suomen Palloliitto ilmoitti, ettei Hodgson enää jatka Suomen maajoukkueen valmentajana. Palloliitto olisi halunnut Hodgsonin jatkavan, mutta hän päätti etsiä uusia haasteita.[1] Hodgsonin oli määrä siirtyä tehtäviin Inter Milanon johtoportaaseen. Hänet palkattiin kuitenkin Valioliiga-seura Fulhamin manageriksi, jossa hän aloitti 30. joulukuuta 2007.


Elikkäs, sanon vain että Roy Hodgson on ollut ehkä Suomen paras valmentaja 1990-2008 vuosien välillä.