Suvi Lindén - Eroa taas

Suvi Helmi Tellervo Lindén (19. huhtikuuta 1962) on Suomen viestintäministeri Vanhasen II hallituksessa ja Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 1995 lähtien. Lindén toimi kulttuuriministerinä 15. huhtikuuta 1999 – 5. kesäkuuta 2002 Lipposen toisessa hallituksessa. Lindén joutui eroamaan ministerintehtävistään kesäkuussa 2002 sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat paljasti hänen myöntäneen 170 000 euron avustukset Sankivaaran golfkeskukselle, jossa hän oli itse perheineen osakkaana. Oikeuskansleri Paavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä. [1]

Syksyllä 2007 suomalaisessa mediassa käsiteltiin useasti Lindénin adoptiota ja siitä seurannutta kohua, jossa hänen tekemää päätöstään hoitaa ministerintoimensa etätyönä arvosteltiin. Päätös herätti myös paheksuntaa oikeuskanslerin virastossa. Lindénin oman näkemyksen mukaan hän on toiminut asiassa oikein ja hän koki käydyn keskustelun loukkaavana. [2]

Viimeisin Lindénin epäonnistuminen liittyy hänen vastuu-alueensa kuuluvaan netin sensuurijärjestelmään, josta on käyty laajasti kansanlaiskeskustelua. Lopulta Lindénin oli pakko ottaa kantaa asiaan, ja hänen lausuntonsa herätti kummastusta niin lehdistössä kuin tuhansissa asiaa aktiivisesti seuranneissa kansalaisissa. Lindén näytti tulkitsevan koko laajan kansalaiskeskustelun vain jonkinlaiseksi sananvapauden rajojen testaamiseksi ja korosti sitä, kuinka tuomittavaa lapsipornon levittäminen on. Esimerkiksi Tietokone-lehti kommentoi Lindénin naiivia lausuntoa seuraavasti: "Lindén ei joko ole seurannut käytyä keskustelua tai on ymmärtänyt sen totaalisen väärin. Viime aikoina ei ole keskusteltu lapsipornon levittämisestä. Viime aikoina on keskusteltu siitä, miten lapsipornon levittämisen estämiseksi tehdyt toimet ovat iskeneet loven perusoikeuksiin kuuluvaan sanavapauteen. Lapsipornon kanssa nyt käydyllä keskustelulla ei ole oikeastaan lainkaan tekemistä, kuten vihreiden Jyrki Kasvi viime viikon Viikkokatsauksessakin totesi." [3]

Epäonnistuneeksi osoittautuneessa netin sensuurijärjestelmässä ideana on se, että operaattorit suodattavat krp:n antaman salaisen listan perusteella nettisivuja. Nettiaktiivi Matti Nikki on selvittänyt suurimman osan kielletyistä sivuista. Suurin osa näistä sivuista sijaitsee Yhdysvalloissa ja domainit ovat keskimäärin useita vuosia vanhoja. FBI on tunnetusti erittäin nopea toimimaan netin lapsipornoa vastaan ja sulkemaan laittomia sivustoja. Pelkästään tämän perusteella voidaan päätellä, että suurin osa näistä Yhdysvalloissa sijaitsevista sivuista on täysin laillisia. Listalta löytyy myös pornoon liittymättömien yritysten nettisivuja. Jos heidän sivujaan aukaisee, tulee ilmoitus väitetystä lapsipornosta.

Lopulta krp päätti sulkea myös Nikin sivuston, koska se sisälsi linkkejä krp:n listan sivuille. Myös Google sisältää linkkejä näille sivuille, joten samalla periaatteella myös sekin pitäisi sulkea. Sensuurilaissa tosin mainitaan, että se on luotu ulkomaisia sivustoja vastaan, koska Suomessa sijaitsevat sivut voidaan sulkea normaalin oikeuskäsittelyn avulla, mutta tämä ei häirinnyt krp:tä. Tälle kaikelle Lindén on antanut varauksettoman tukensa ja lisäksi ilmaissut halunsa tehdä lapsipornoksi luokiteltujen sivujen ja niihin viittaavien sivujen estolistan soveltamisen pakolliseksi operaattoreille. Tällä hetkellä se tapahtuu vapaaehtoisella pakolla, johon kaikki operaattorit eivät ole taipuneet. Web-suodatusjärjestelmää sensuurilakia tehdessä haluttu luoda operaattoreille pakolliseksi, koska useat oikeusoppineet asiantuntijat pitivät lausunnoissaan pakollista suodatusta Suomen perustuslain vastaisena. [4]

Sen sijaan, että Lindén olisi myöntänyt sensuurijärjestelmän epäonnistuneen toteutuksen ja ryhtynyt dialogiin esimerkiksi asiasta oikeuskanslerille valittaneen EFFI:n kanssa, hän sivuutti koko kritiikin ja nimitti lastensuojeluun liittyviä sensuurikysymyksiä pohtimaan 36-henkisen mediafoorumin, jonka kokoonpano on herättänyt paljon kritiikkiä. Lindénin foorumista puuttuvat nimittäin kokonaan sensuurijärjestelmään julkisuudessa kriittisesti suhtautuneet asiantuntijatahot kuten EFFI, Matti Nikki, kansanedustaja Jyrki Kasvi ja IT-asiantuntija Petteri Järvinen. Sen sijaan sinne on otettu mukaan esimerkiksi äänitealan etujärjestön TTVK:n juristi Jaana Pihkala. [5]

Meidän allekirjoittajien mielestä viestintäministerin pitäisi olla pätevä ja nauttia kansalaisten luottamusta. Jälleen kerran Suvi Linden on osoittanut, ettei ole kykeneväinen tähän vaativaan tehtävään. Me allekirjoittaneet vetoamme Suvi Lindeniin, että hän ymmärtäisi taas oma-alotteisesti erota tehtävistään.

Lähteet:
[1,2]: Wikipedia
[3]: Tietokone-lehti (20.2.2008)
[4]: Tietokone-lehti (21.2.2008)
[5]: Digitoday (21.2.2008)

Aiheeseen liittyviä muita nettisivuja:
- Suomi leimasi prinsessan muistosivun lapsipornoksi - Suomen poliisin kokoama internet-sivujen suodatuslista saattaa aiheuttaa kohta kansainvälisen selkkauksen. Nyt listalle on joutunut Thaimaan edesmenneen prinsessan muistolle omistettu verkkosivu. (Iltalehti, 22.2.2008)
- Effin kantelu nettisensuurista oikeuskanslerille
- EFFI - Puurot ja vellit sekaisin
- EFFIn keräämiä esimerkkejä väärin sensuroiduista sivuista - Esimerkkeinä mm. THC kuulolaitekeskus ja Nukkekauppa.

Jos haluat auttaa adressin menestyksessä, niin tässä jotain ideoita: Ehdota uutisen tekemistä tästä toimittajille (googleta hakusanoilla uutisvinkki, uutisvinkit, uutisvihje ja uutisvihjeet), sähköpostia tutuille, MSN Messenger (viestiä kavereille ja henkilökohtainen viesti), Facebook, IRC-galleria, IRC-kanavat, keskustelupalstat (viestit ja allekirjoitukset), blogit, uutisryhmät. Petitiononline.com:iin joku voisi tehdä englanninkielisen adressin tästä, jos jaksaa.



24.2.2008: Tilannekatsaus
Allekirjoittajia on ollut mukavasti, kiitos kaikille ja etenkin niille, joille on perinteisesti ollut kunniakysymys olla allekirjoittamatta nettiadresseja. Mielestäni adressi on jo nykyisellään kohtuullisesti onnistunut, koska adressin aihetta on käsitelty laajasti eri tiedotusvälineissä. Tärkeimmät uutisoijat: Iltalehti, Aamulehti, Helsingin Sanomat, Kaleva, MTV3, Digitoday. Ilta-Sanomien ja Nelosen uutiskynnys on ollut adressin suhteen liian korkea, mutta itse nettisensuroinnin puutteista ovat nekin kirjoittaneet tänään. Paikallisiinkin lehtiinkin tullee uutisia aiheesta STT:n myötä.

Nyt saatiin vastaus, että miksi Googlea ei ole sensuroitu Matti Nikin sivuston tapaan, vaikka senkin sivuilta löytyy linkkejä sensuurilistalla oleville sivuille. Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Lars Henriksson kommentoi asiaa, kun Pasi Viheraho -niminen henkilö häneltä sitä kysyi. Henrikssonin vastaus: "se ei oo sivusto, se on selain" (Kuuntele vastaus).

STT:n/Aamulehden uutisessa Lapsipornon suodatus toimii huonosti (24.2.2008) käsiteltiin tätä aihetta ja sama henkilö krp:stä oli haastateltavana. "Henriksson epäilee kritiikin voivan liittyä siihen, etteivät kaikki miellä teinipornoa lapsipornoksi. Suomessa suojaikäraja on pornossa 18 vuotta. Sillä ei ole merkitystä, että kuvat voivat olla laillisia maassa, jossa palvelin toimii." Ainakin Yhdysvalloissa, jossa suurin osa sensuroiduista sivuista sijaitsee, lainsäädäntö on tuossa suhteessa samanlainen. Siellä teiniporno-nimike on vain markkinointikikka ja mukana olevat henkilöt ovat täysi-ikäisiä. Voidaan tosin pitää moraalisesti arveluttavana, jos täysi-ikäinen pornotähti on laittautunut näyttämään teini-ikäiseltä, mutta lieköhän kumminkaan järkevää kieltää moista lailla, kun poliisin resurssit ovat muutenkin rajalliset.

Henriksson jatkaa vielä: "Poliisin väitetään toimivan vastoin lakia. Jos näin kovia väitteitä esitetään, odotan kovia faktoja. Harva on yksilöinyt, millä suodatetulla sivulla ei lapsipornoa ole." Henriksson vaatii sivullisten osoittavan syytetyn syyttömäksi. Käänteinen todistusvelvollisuus on perinteisesti ollut vieras suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja perinteisesti poliisin ollut tehtävänä etsiä kovat faktat syyllisyydestä ja oikeusistuimen arvioida, että riittääkö näyttö. Ajat ovat muuttuneet Suvi Lindenin kaltaisten poliitikkojen vuoksi. Nelonen uutisoi tänään, että Martti Roiton tekemän selvityksen mukaan yli tuhannesta sulkulistalle joutuneista osoitteista vain alle kymmenen sivustoa sisältää lapsipornoa.

Adressissa käsitelty Suvi Linden ei tietääkseni ole julkisesti kommentoinut adressia, vaikka tähän mennessä allekirjoittajia on yli kaksinkertainen määrä verrattuna hänen viime eduskuntavaaleissa saamaan äänimäärään. Jossain mainittiin, että hän olisi sysännyt vastuuta poliisin suuntaan, mutta en ole onnistunut löytämään lähdettä tälle kommentille.

Jos Henriksson ja Linden ovat oikeassa sivujen laittomuudesta, niin vuoden päästä poliisiviranomaisten kansainvälisellä yhteistyöllä suurin osa sivuista on kaiken järjen mukaan suljettu, koska lähes kaikki näistä sivuitsee sijaitsee Yhdysvalloissa ja EU:n alueella. Olisi mielenkiintoista nähdä, että uskaltaisiko jompi kumpi näistä lyödä asiasta vetoa, jos joku sitä ehdottaisi.

24.2.2008: Tilannekatsaus (klo 23:40)
Linden on nyt puhunut tästä aiheesta. Ministeri kommentoi kritiikkiä asialliseen tyyliin Aamulehdessä "Minua on syytetty siitä, että en tiedä mistä puhun. Minua syyttävät eivät taida tietää. mistä he itse puhuvat." Linden selittelee lisäksi sensurointijärjestelmän puolustamista ontuvalla vertauksella "Pelisääntöjen on oltava samat kaikkialla. Jos kirjakaupassa mainostetaan lapsipornoa, niin poliisi hakee sen pois. Miksi näin ei toimittaisi netissä." Poliisihan ei toimisi näin, vaan se tutkisi asian, selvittäisi lapsipornon tekijän ja muut rikokseen syyllistyneet tahot. Jos esitutkinnassa selviää henkilö, jota voidaan riittävän todennäköisesti epäillä rikoksesta, siirtyy asia syyteharkintaan, jossa syyttäjä päättää siitä saatetaanko asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Jatketaanpa analogialla, kun kerran Linden tuntuu niistä tykkäävän. Netissä sensuurilain puitteissa toimitaan seuraavasti: Poliisi velvoittaa operaattoreita sulkemaan kokonaisia kauppakeskuksia väittäen jossain keskuksen kirjakaupassa olevan lapsipornoa. Itse pornolle poliisi ei toki tee mitään, saati vaivaudu kertomaan missä kirjakaupassa sitä lapsipornoa oli. Kauppakeskukset suljetaan lippusiimalla, jonka ali potentiaaliset pedofiilit ja muut uteliaat ryntäävät etsimään sitä väitettyä pornoa, mutta mummot eivät taivu lippusiiman ali ostamaan kahvia saman kauppakeskuksen kahvikaupasta. Kun joku kehtaa arvostella tuota kauppakeskuksen sulkemista, otataan hänet kiinni ja hälyn noustua leimataan pedofiiliksi. [Analogiat kopsattu Aamulehden uutisen kommenttiosiosta]

Osalle on edelleenkin hieman epäselvää miksi Lindenin puolustama sensurointijärjestelmä on epäonnistunut. Se on helposti kierrettävissä ja antaa liikaa valtaa epäpäteville henkilöille, mikä on näkynyt virheellisinä sensurointipäätöksinä. Pahin ongelma on se, että vaikka lista on salainen, niin läpikäymällä sivuja umpimähkään ohjelmallisesti, löydetään nopeasti suuri osa niistä sivuista, jotka Suomen poliisi on luokitellut lapsipornoksi, eli loppujen lopuksi Suomen sensurointijärjestelmä tuottaa pedofiileille lapsipornolinkkilistan. Kun kävijämäärät lapsipornosivuille kasvavat, kysyntä kasvaa siellä olevalle aineistolle. Pätevä viestintäministeri tajuaisi tämän.

Linden kirjoittaa aiheesta myös blogissaan. Lindenin mukaan virheellisten sensurointipäätöksien vastuu kuuluu muille ja samoin myös vastuu Mediafoorumin jäsenvalinnoista.


25.2.2008: Tilannekatsaus (13:30)
Aamulehti käsittelee taas sensurointia. Jutussa "Poliisin listat lapsipornosivuista auttavat pedofiilejä" (25.2.2008) haastatellaan kansanedustaja Jyrki Kasvia. Kasvi arvioi, että nyt on käynyt päinvastoin kuin runsaan vuoden vanhaa lakia tehtäessä ajateltiin saavutettavan. "Poliisi on tehnyt työn pedofiilien puolesta". Toivottavasti muutkin mediat huomioivat Kasvin asiantuntevan arvion tilanteesta.

Huolestunut kansalainen    Ota yhteyttä adressin tekijään