HuostaanOtetuilleLapsille ääni kuuluviin ja vanhemmille henkistä tukea

Lastensuojelun "ammattilaiset" vastuuseen lainvastaisista  huostaanotoista.

Olen todellakin tutustunut Suomen lastensuojelulakiin ja kauhukseni todennut, että osa lastensuojeluviranomaisia ei tätä työvälinettään tunne ja näin ollen tekee suunnattomia menettelyvirheitä tuhoten perheet ja traumatisoiden lapset erottamalla heidät omasta perheestään.

Kesällä 2009 vuonna 2006 syntyneen lapseni sijoitussyiksi kerrottiin mm. vanhimman tyttäreni syöpään sairastuminen, minun joutuminen pahoinpidellyksi ja avun vastaanottaminen sosiaalihuollolta perhetyöntekijän muodossa. Viranomaisille olen leimaantunut väsyneeksi mielenterveydeltäni sairaaksi äidiksi, joka ei ymmärrä lastenhoidosta mitään vaikka olen ammatiltani mm. kaupallisen koulutuksen hankkinut sosiaaliohjaaja, yo ja entinen logistikko, neljän lapsen hyvinkäyttäytymään opettanut äiti. Työelämästä vieraantuneeksi leimattu vaikka toimin invalidien ja vanhusten hoitajana viimeisiin raskaushetkiin saakka 2006.

Koen sossujen vuorovaikutustaidottomuuden osaksi poikani kärsimyksiä: eroa äidistään, omasta perheestään. Keskusteluyhteyttä ei ollut: "ammattiauttajat" eivät kuunnelleet vaan vetivät omiin mielikuviin perustuvaa sijoitus ja huostaanottopäätöstään eteenpäin, tutustumatta lapseen tai minuun - tapaamatta edes poikaani. Asiakaskirjaukset, joista en ennen lakimiestäni tiennyt mitään, oli kirjattu heidän mieleisikseen, minut on niissä kirjattu impulsiiviseksi, kykenemättömäksi toimia lapseni parhaaksi edes ruoka-asioissa. Sossuilla oli kuulemma "huoli lapsesta". Se mitä he tällä tarkoittivat ei ole avautunut minulle kysymyksistäni huolimatta vieläkään. He piiloutuvat "yksittäistapauksia emme kommentoi" -lauseen taakse. Lain vaatimaa yhteistyötä kanssani he eivät missään tilanteessa asian tiimoilta tehneet. Vasta huostaanoton kuulemistilaisuus kutsusta sain lukea sanan "huostaanotto". Kuvitelkaa tilanne omana kokemuksena: viranomaiset olivat tehneet keskinäisen päätöksen ilman minkäänlaisia keskusteluja. Kammottaavaa mielivaltaa lapsen edun nimissä.

Lapseni sijoitettiin kiireellisesti ensin laitokseen ja sieltä sijoitukseen. Sain POSTITSE KIRJEEN, JOSSA KERROTTIIN ETTÄ SIJOITUSTAHO JA SOSSU OVAT JO ELOKUUSSA 2009 SOPINEET, ETTÄ TARKOITUKSENA ON POJAN PYSYVÄ SIJOITUS SIJOITUKSEEN. Pojalle sijoitusperhe oli aivan uusi, ympäristö ihan uusi, päiväkoti, johon hänet heti laitettiin, oli ihan uusi: itse olin pojan kanssa kotona sekä osa-aikaisesti hän oli virikkeellisessä perhepäivähoidossa ja hänellä oli ympärillään minun laaja sukuni samanikäisine serkkuineen. Minun sukulaisilleni ei lainkaan annettu mahdollisuutta tulla kuulluksi enkä saanut huostaanoton kuulemistilaisuudessa kertoa lainkaan mielipidettäni. Viranomaiset väittivät huostaanottohakemuksessa tutustuneensa heihin. Täysi valhe, eivät olleet koskaan edes tavannut kuutta sisarustani.

Halveksin avoimesti lapseni sijoitus/huostaanotto viranomaisia, jotka eivät koskaan edes pahoitelleet toimintatapojaan. Ja taistelin saadakseni lapseni takaisin - periksi en antanut. Lupasin sen itselleni ja muille lapsilleni, joilla oli tajuton ikävä pikkuveljeään.

Naantalin lastensuojeluviranomaisten huostaanottohakemus hävisi Turun Hallinto-oikudessa maaliskuussa 2010 ja sain poikani kotiin! Nyt asiasta on tehty kantelu. Edestään löytää minkä taakseen jättää.

ani leikonneimi

ani leikonniemi,perustettava HOL ry hol@luukku.com    Ota yhteyttä adressin tekijään