Suurella mielenkiinnolla ja ilolla olen seurannut adressin allekirjoittajien määrän kasvamista ja erilaisten kommenttien kirjoa.

Minulla on vuosikymmenien kokemus metsätaloudesta, turpeen ja energiapuun tuotannosta ja otankin kirjoituksessani kantaa pääasiassa näihin asioihin.
Myös maatalous on erittäin tärkeä ja tarpeellinen Suomelle ja oma henkilökohtainen näkemykseni onkin, että meillä pitää olla jatkossa omaa tuotantoa niin paljon, että pärjäämme myös tulevissa kriisitilanteissa. Sen osalta jätän kommentoinnin kuitenkin niille, jotka tietävät siitä paremmin.

Varmaa on, että tarvitsemme jatkossakin ruokaa, energiaa (mm. lämmön ja sähkön tuottamiseen) ja muita elämälle välttämättömiä edellytyksiä.
Valitettavasti energian tuotannossa ei ole vielä mitään täysin haitatonta polttoainetta tai menetelmää, jos puhutaan suurista energiantuotantomääristä. Laitteiden, tuotannon, vesiensuojelurakenteiden ja menetelmien kehitys on kuitenkin mennyt suurin harppauksin parempaan suuntaan.

Suurimmat virheet tehtiin niin metsätaloudessa, turvetuotannossa kuin myös maataloudessa ennen 80-lukua. Soita ojitettiin pelloiksi, metsätalousmaaksi ja turvetuotantoalueiksi kovalla kiireellä ja innolla. Kuivatettiin siinä samalla muutama järvikin, tosin huonolla menestyksellä.
Tuolloin ei ollut olemassa ohjeita tai määräyksiä siitä, miten tulisi toimia, että toiminnan ympäristöhaitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.
Jokainen tuijotti sokeasti vain omaan napaansa ja tavoitteena oli saada alue mahdollisimman nopeasti kuivaksi ja valmiiksi. Ojiin ei tehty saostusaltaista tai muitakaan rakenteita, ne kaivettiin (tai aurattiin) mahdollisimman syviksi ja joskus johdettiin suoraan lampeen tai järveen. "Toimittiin suo, kuokka ja p...kele periaatteella". Tätä ei ole kiistäminen…
80-luvulta lähtien lainsäätäjäkin alkoi puuttua havaittuihin epäkohtiin ja sen jälkeen toimintaa koskevia määräyksiä ja ohjeita on tullut kiitettävästi.

Meille kaikille luonnossa ja sen välittömässä läheisyydessä työtä tekeville puhdas luonto merkitsee erittäin paljon, mutta tunnustamme samalla myös sen tosiasian, että kaikkea ei voida rauhoittaa vaan joudumme hyödyntämään luontoa, mikäli aiomme elää täällä.

On olemassa pitkältä ajalta tutkittua ja luotettavaa tietoa esim. turvetuotantoalueilta tulevien vesien laadusta. Tuotantoalueilta tulevat vedet ovat pääsääntöisesti puhtaampia kuin vedet, joihin ne lasketaan. Joissakin yksittäisissä tapauksissa ja tilanteissa saattaa veden laatu tilapäisesti heikentyä.
Samoin on olemassa tutkittua ja luotettavaa tietoa järvien pohjan liettymien vahvuuksista, miten pitkän ajan kuluessa ne ovat muodostuneet ja mikä on sen aiheuttanut.
Turvetuotannon äänekkäimpien vastustajien väitökset perustuvat kuitenkin pääosin mediasta saatuun ja ”musta tuntuu” tietoon. On toki joitakin yksittäisiä todellisiakin perusteita.

Vastustajien täydellistä tietämättömyyttä asiasta osoittaa mm. se, kun he kirjoittavat vastustavansa "turpeenkaivua ja vaativat turpeenkaivutyömaiden jätevesien puhdistamista".
Termit ja tieto ovat niin sanotusti kateissa.
Turvetta ei kaiveta, sitä tuotetaan ja tuotannon päätyttyä tuotantoalueella on monta erilaista jälkikäyttömuotoa mm. tarpeesta ja suon pohjamaan laadusta riippuen. Kyse ei todellakaan ole mistään kaivoksesta. Alueen maanomistaja päättää alueen jälkikäytöstä turvetuotannon päätyttyä. Tietyissä tapauksissa alue voidaan vesittää ja tehdä siitä esim. lintujärvi, kalanpoikasten luonnonravintolammikko, soistaa uudelleen, ottaa metsätalous- tai maatalouskäyttöön tai esim. energiapuun kasvatukseen muutamia vaihtoehtoja mainitakseni. Olen nähnyt paljon tuotantoalueita, jotka ovat luontaisesti metsittyneet niin, että kukaan asiasta tietämätön ei alueella kulkiessaan huomaa, että em. alueelta on tuotettu joskus turvetta.

Mitä tulee vertaukseen, että tuotantoalueelta tulevat vedet olisivat jätevesiä, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa - jokaisen, joka näin väittää, pitäisi itse käydä paikan päällä katsomassa omin silmin. "Hulluimmat" vaativat jopa, että vedet pitäisi käsitellä kemikaaleilla - luonnon omat vedet?

Tässä vaiheessa mieleeni tulee väistämättä oheinen kysymys - Hei haloo, onko ketään kotona?

Sehän se vasta on luonnonmukaista. Kemikaalien kanssa toimittaessa, olkoonkin se vain ferro- tai ferrikloridisulfaattia, on vaarana, että joissakin häiriötilanteissa sitä vapautuu veteen suuria määriä. Joitakin suuriakin kemiallisia puhdistamoita on rakennettu. Ne ovat erittäin kalliita ja vesi, joka niiltä lähtee on kirkasta kuin lähdevesi, mutta kun se on virrannut turvetuotantoalueen ohikulkevassa ojassa muutamia kymmeniä metrejä ja sekoittunut muuhun luonnosta tulevaan veteen, niin se onkin jo ruskeaa...

Turvetta tuotetaan nykyään kestävästi, vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen - muuta vaihtoehtoa ei ole. Tämä koskee samalla myös metsä- ja maatalouttakin.

On järjestetty yleisiä tilaisuuksia asian tiimoilta ja nykyään jokainen, joka haluaa käydä paikan päällä katsomassa millaista turpeen tuotanto oikeasti on, miten vesiä käsitellään ja miten puhtaita ne ovat, on mahdollisuus tulla paikan päälle toteamaan tilanne omin silmin. Asia järjestyy, kun on yhteydessä tuotantoalueen haltijaan ja sopii yhdessä ajankohdan.
Ne, jotka suu vaahdossa vastustavat turvetuotantoa eivät valitettavasti tule paikan päälle, vaikka pyydettäisiin? Syynä on ilmeisesti se, että he eivät halua omin silmin todeta olleensa väärässä - joutuisivat keksimään uuden asian mitä vastustaa, ja monelle se on ylivoimainen tehtävä.

Vallalla on mielikuva, kiitos median, että puun polttamisessa savupiipusta tupruaa ilmakehään vain vesihöyryä - ei pidä paikkaansa. Sieltä tulee suunnilleen saman verran erilaisia hiukkasia ja hiilidioksidia kuin esim. turpeen polttamisessakin. "Kolme viisasta tietäjää" vain päätti, että puun polttamisessa syntyvä hiilidioksidi sitoutuu kasvavaan metsään ja turpeen polttamisesta syntyvä hiilidioksidi ei sitoudu puuhun eikä turpeeseenkaan, vaan se jää kiertämään orpona  ikuisesti maapallon ilmakehään. Turvetta kasvaa kuitenkin enemmän kuin sitä käytetään. Laitokset, erilaiset suodattimet ja savukaasupesurit ym. ovat kehittyneet ja päästöjen määrä on pieni poltetaan puuta tai turvetta.

Turpeen osalta "viisaita ratkaisuja ja päätöksiä" on tehty myös kolikkoa heittämällä, koska päättäjien tieto ei riittänyt muutoin päätöksen tekemiseen. Näin meillä Suomessa?

Väittämä, että kaikki turve voidaan korvata puulla, on kuin kaunis satu, joka luetaan pikkulapselle ennen nukkumaan menoa.
Suomen nykyinen laitoskanta on suunniteltu ja rakennettu valtaosin turpeen polttamisen varaan. Mikäli ne uudistettaisiin pikaisesti siten, että puuta voitaisiin polttaa esim. 70 % koko polttoainetarpeesta, tarkoittaisi se niin suuria investointeja, että rahat loppuisivat kesken. Nykyinen laitoskanta kestää vielä 20 -30 v ennen kuin sen uudistaminen suuressa mittakaavassa tulee ajankohtaisesti. Käytännössä uudistaminen tarkoittaisi sitä, että ne pitäisi rakentaa uudelleen kauemmas asutuskeskuksista, jotta niiden yhteyteen saataisiin rakennettua suuria jopa kymmeniä hehtaareja olevia asfalttikenttiä jonne voitaisiin kuljettaa ja varastoida suuria määriä kantoja, kokopuuta, hakkuutähdettä, sahojen sivutuotteita ympärivuotisesti. Tuossa vaiheessa jouduttaisiin käyttämään myös paljon kuitupuuta, jotta puupolttoainetta saataisiin riittävästi. Jokaisella laitoksella pitäisi olla myös kiinteä murskausasema, jossa puut murskattaisiin. Siinä vaiheessa valitettaisiinkin sitten jo rekkaliikenteestä ja melusta...
Tienvarsi varastoihin ja tien varressa tapahtuvaan haketukseen ja murskaukseen perustuvalla toiminnalla em. laitokset haukkaisivat tyhjää joka ainoa päivä. Puun lisäksi tarvitaan tuossakin vaiheessa mukaan tuki- ja seospolttoainetta, käytännössä turvetta, erityisesti silloin kun tarvitaan paljon tehoa. Turve ja puu täydentävät toisiaan, jolloin kattilasta saadaan tehoa ja myös kattilan syöpymistä tapahtuu vähemmän. Em. tavalla tuotetun lämmön ja sähkön hinta nousee todella paljon ja se jää käyttäjän maksettavaksi. Tuossa tilanteessa moni laitos tuottaisikin energian kivihiilellä.

Olen täysin varma, että jonakin päivänä yleisesti todetaan ja hyväksytään se tosiasia, että turpeen tuotanto ja käyttö energian tuotannossa on Suomen kansantalouden kannalta järkevä ratkaisu ja samalla myönnetään, että turvetuotannon todelliset vaikutukset ympäristöön ovat niin pienet, kuin tutkimukset jo nyt osoittavat.

Voi toki olla, että itse en ole enää näkemässä sitä päivää, mutta toivottavasti lapseni ovat.

Kommenttini perustuu tietoon ja käytännön kokemukseen - toivoisin samaa jatkossa myös niiltä henkilöiltä ja tahoilta, jotka ovat vielä asioista eri mieltä.

Asia koskettaa kaikkia Suomalaisia, joten anna äänesi kuulua.

Kiitos, kun jaksoit lukea tämän loppuun asti.

Parempaa tulevaisuutta kaikille!

#169: Entinen nuori - Suomen luonnon, kotimaisen työn, energian ja ruuan puolesta.

"Suomen nykyinen laitoskanta on suunniteltu ja rakennettu valtaosin turpeen polttamisen varaan."

Kirjoituksesi monien harhojen joukosta voi poimia edellisen lauseen täytenä totena. Turvelaitosten suunnitteluun on vahvalla panoksellaan osallistunut Suomen valtion pääomistama Vapo Oy (pitkälle valtion tuella toimien) ja jälki on sen mukaista. Uusiutuvien polttoaineiden osuus näissä Vapon ohjaamissa laitohankkeissa onkin jäänyt selkeästi turvetta pienemmiksi ja sehän on Vapon tarkoituskin. Kuvaavana esimerkkinä vaikkapa suuri Jyväskylän Keljonlahden voimala ; 70 % turvetta ja 30% uusiutuvia polttoaineita, lähinnä puuta. Vapon "esipuheiden"  mukaan polttoainesuhteen piti olla päinvastainen, mutta toisin kävi, kun "pukki oli kaalimaan vartijana".

Tosin turpeen varaan perustetut laitokset ovat osoitus tarkoitushakuisesta turve-ylikapasiteetin rakentamisesta; mukana on turveteollisuuden tietoinen "strateginen kuvio" joka tarkoittaa sitä, että turpeen varaan ylikapasiteettia rakentamalla voidaan "edesauttaa" ympäristölupaprosessien etenemistä aluehallintovirastoissa. Siis käytännössä painostaa lupaviranomaisia myöntämään turvelupia nopeutettuun tahtiin ympäristönsuojelusta tinkimällä, koska "turve ei muuten riitä jo rakennetuille turvevoimaloille".

#169: Entinen nuori - Suomen luonnon, kotimaisen työn, energian ja ruuan puolesta.

Mielenkiintoisia väittämiä!

Kyse ei todellakaan ole mistään kaivoksesta. - miten turpeen kaivaminen eroaa esim. sorakuopasta tai muusta kaivoksesta? Vai pitäisikö meidän alkaa puhumaan termeillä kuten hiekantuotanto jne? Ei sitä turvetta tule sinne kaivantoon lisää joka vuosi! Kyllähän tuotannolla tarkoitetaan jotain ihan muuta, kuin valmiin tavaran pois keräämistä - eihän sitä turvetta edes jalosteta millään tavoin (varsinkin jos puhutaan jyrsinturpeesta).

http://content.sweetim.com/sim/cpie/emoticons/00020205.gif...