#149: Selvä! Minäpä ryhdynkin sitten seurustelemaan tyttäresi Millan/poikasi Janipetterin kanssa, teeskentelen rakastavani häntä ja makuuhuoneessa haaveilen salaa naapurin Eskosta/Lissusta. Tämäkö on mielestäsi hyvä idea?

 Eiköhän noin käykin oli puoliso kuka tahansa, väittäisin sitä enemmän luonnon laiksi. Itsekin saatan joskus makuuhuonepuuhissa haaveilla jostain toisesta, vaikka vaimoni on aivan upeana. On monenlaisia haaveita, joita ei ole tarkoituskaan toteuttaa, mutta saattavat tuntua haaveena siinä tilanteessa kiihottavalta.

Rakkaus on kuitenkin asia, joka itse tahdotaan. Jos ei tahdo rakastaa, ei tarvitse avioituakaan. Jos tahtoo rakastaa ja tahto on molemminpuolista siitä vaan. On oma päätös olla tahtomatta rakastaa jotain tiettyä henkilöä, mutta toki välillä tahto vaatii vähän enemmän töitä. Avioliitto on myötä ja vastamäkeä.

#151: Vieras - Re: Re: Re: Re: Re: Argumentit asiasta näkyville! 

 Juu, rakkaus on tahdon asia, mutta niinkuin kaikissa asioissa, tässäkin on aste-eroja että mihin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Itse olen hetero ja koen ajatuksen seksistä samaa sukupuolta edustavan kanssa vastenmielisenä ajatuksena. Ei siis ole mitään järkeä, että lähtökohtaisisesti yrittäisin pakottaa itseni liittoon ihmisen kanssa jonka kanssa seksi ei tippaakaan kiinnosta ja on päinvastoin jotain mihin täytyy pakottaa itsensä. Ja samahan se on homoseksuaaleillakin, vain toisin päin kuin meillä heteroilla.